Tässä eiliset puheeni: Budjetin käsittely 2011.
…..
Mielenkiintoinen päivä jälleen. Aamusta aloitimme eduskunnassa kuntakeskustelulla. Näyttää löytyvän vahva yhteinen ymmärrys siihen että kuntien lähidemokratiaa pitää vahvistaa ja lähipalveluita turvata. Tätä juuri teemme ja toivotaan, että tässä työssä olemme kaikki mukana. Tänään on päivä ”jolloin saa luvan kanssa epäonnistua”. Mutta onneksi tällaisenakin päivänä näyttää hallituksemme jälleen onnistuvan. Pääministeri Jyrki Katainen on tehnyt hartiavoimin työtä laajan palkkasovun löytämiseksi ja tänään sellaisesta olemme saaneet jo uutisia. Seurataan tilannetta ja toivotaan parasta.
…
Tästä siis on oikeastaan kyse.
Seksuaalirikokset ja erityisesti lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat puhuttaneet pitkään. Tällä viikolla nostin asian esille eduskunnassa, kun käsittelimme ensi vuoden talousarviota. Tämän jälkeen sähköpostini ja Facebookini täyttyi tukevista viesteistä. Ne tukivat omaa käsitystäni siitä, että seksuaalirikollisten rangaistukset ovat maassamme liian löysiä ja toisaalta rikoksen uhriin ei kiinnitetä riittävästi huomiota.
Nykyinen lainsäädäntö tuli voimaan reilu kymmenen vuotta sitten. Samalla otettiin käyttöön rikosnimikkeet lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä vastaava rikos. Niille määriteltiin rangaistusasteikoksi 1998 minimissään 14 vuorokautta vankeutta ja törkeässä hyväksikäytössä yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta. Nykyisin minimirangaistus on neljä kuukautta vankeutta. Tämän tiukennuksen teimme tänä kesänä.
Mutta mielenkiintoiseksi tilanteen tekeekin se, että näistä rangaistuksista neljässä viidestä vankeustuomio langetettiin ehdollisena. Vähimmäisrangaistusmuutos ei siis käytännössä ole lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla tuomioita ”koventanut” kun ne kuitenkin on langetettu lähes yksinomaan ehdollisina.
Myöskään törkeiden seksuaalirikosten kohdalla ei rangaistukset ole koventuneet. Kahdessa kolmesta sukupuoliyhteys on näissä ollut osa rikosta ja kuitenkin edelleen joka neljäs tuomio on ollut ehdollinen.
Yksi parannus sentään kesällä saatiin. Nyt laki tuntee myös lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin ja tätä kautta on tullut viranomaisille aidot mahdollisuudet puuttua tilanteisiin jo ennen kuin pahempaa on päässyt tapahtumaan.
Ensi vuoden alussa voimaan tulevan lastensuojelulain uudistamisen myötä lasten kanssa työtä tekevien tulee tehdä ilmoitukset epäilyistä suoraan poliisille. Tämä koskee siis päiväkodeissa ja kouluissa työtä tekeviä, mutta myös terveydenhuollon ja nuorisotyön ammattilaisia. Toivotaan, että kiinnijäämisriski siis kasvaa entisestään. Kymmenessä vuodessa poliisin tietoon tulleet tapaukset kasvoivat 500:sta 1500:teen ja varmasti edelleen moni tapaus jää pimentoon.
Samalla toivon, että oikeusministeriö lisää voimavaroja merkittävästi rikoksen uhrien hoitamiseen. Ja hoito- ja apuketju on olemattoman heikko. Keskiöön tulisikin nostaa näissäkin tapauksissa rikoksen uhri. Uudessa hallitusohjelmassa luvataankin parannuksia raiskausten uhrien asemaan, kuten oikeudenkäyntien odotusaikojen lyhentäminen ja katkeamaton hoitoketju. On täysin kohtuutonta, että tällaisten rikosten käsittelyjono oikeuteen on kahdesta jopa kolmeen vuotta.
Tosiasia on kuitenkin se, että vaikka kohta tässä kirjoituksessani esitänkin kovempia rangaistuksia seksirikollisille niin ne eivät todellakaan lapsen ja muun seksuaalirikoksen uhrin traumaa helpota. Yleensäkin rikoksen uhrin asema tulee nostaa vähintääkin samaa asemaan kuin tekijän.
Mutta sitten esitykseni;
Uhrin aseman korostamisen rinnalla minusta tarvitsemme kovempia rangaistuksiakin. Aiheellisesti varsinkin tällaisten rikosten kohdalla moni meistä kokee että ehdollinen vankeusrangaistus ei ole kunnollinen rangaistus. Itse olen valmis siihen, että kaikista lapseen kohdistuvista seksuaalirikoksista, mutta myös kaikista raiskausrikoksista on uhri sitten lapsi tai aikuinen tuomitaan tulevaisuudessa aina ehdoton vankeusrangaistus. Tiedän, että ei vankila ketään yksin paranna ja siksi myös rikoksen tekijän hoitoon on syytä panostaa.
Vielä tämän vuoden aikana valmistuu Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys maamme raiskausrikosten rangaistuskäytännöistä. Voimme tämän odottaa vaikka jo nyt tiedämme, että rangaistuksia tulee koventaa. Rangaistuksien tulee kaikissa rikoksissa olla sellaisia, että me suomalaiset koemme ne oikeustajumme mukaisiksi. Seksuaalirikosten kohdalla ei nyt näin ole.
Seksuaalirikokset ja erityisesti lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat puhuttaneet pitkään. Viime viikolla nostin asian esille eduskunnassa, kun käsittelimme ensi vuoden talousarviota. Tämän jälkeen sähköpostini ja Facebookini täyttyi tukevista viesteistä. Ne tukivat omaa käsitystäni siitä, että seksuaalirikollisten rangaistukset ovat maassamme liian löysiä ja toisaalta rikoksen uhriin ei kiinnitetä riittävästi huomiota.
Nykyinen lainsäädäntö tuli voimaan reilu kymmenen vuotta sitten. Samalla otettiin käyttöön rikosnimikkeet lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä vastaava rikos. Niille määriteltiin rangaistusasteikoksi 1998 minimissään 14 vuorokautta vankeutta ja tärkeässä hyväksikäytössä yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta. Nykyisin minimirangaistus on neljä kuukautta vankeutta. Tämän tiukennuksen teimme tänä kesänä.
Mutta mielenkiintoiseksi tilanteen tekeekin se, että näistä rangaistuksista neljässä viidestä vankeustuomio langetettiin ehdollisena. Vähimmäisrangaistusmuutos ei siis käytännössä ole lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla tuomioita ”koventanut” kun ne kuitenkin on langetettu lähes yksinomaan ehdollisina.
Myöskään törkeiden seksuaalirikosten kohdalla ei rangaistukset ole koventuneet. Kahdessa kolmesta sukupuoliyhteys on näissä ollut osa rikosta ja kuitenkin edelleen joka neljäs tuomio on ollut ehdollinen.
Yksi parannus sentään kesällä saatiin. Nyt laki tuntee myös lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin ja tätä kautta on tullut viranomaisille aidot mahdollisuudet puuttua tilanteisiin jo ennen kuin pahempaa on päässyt tapahtumaan.
Ensi vuoden alussa voimaan tulevan lastensuojelulain uudistamisen myötä lasten kanssa työtä tekevien tulee tehdä ilmoitukset epäilyistä suoraan poliisille. Tämä koskee siis päiväkodeissa ja kouluissa työtä tekeviä, mutta myös terveydenhuollon ja nuorisotyön ammattilaisia. Toivotaan, että kiinnijäämisriski siis kasvaa entisestään. Kymmenessä vuodessa poliisin tietoon tulleet tapaukset kasvoivat 500:sta 1500:teen ja varmasti edelleen moni tapaus jää pimentoon.
Samalla toivon, että oikeusministeriö lisää voimavaroja merkittävästi rikoksen uhrien hoitamiseen. Ja hoito- ja apuketju on olemattoman heikko. Keskiöön tulisikin nostaa näissäkin tapauksissa rikoksen uhri. Uudessa hallitusohjelmassa luvataankin parannuksia raiskausten uhrien asemaan, kuten oikeudenkäyntien odotusaikojen lyhentäminen ja katkeamaton hoitoketju. On täysin kohtuutonta, että tällaisten rikosten käsittelyjono oikeuteen on kahdesta jopa kolmeen vuotta.
Tosiasia on kuitenkin se, että vaikka kohta tässä kirjoituksessani esitänkin kovempia rangaistuksia seksirikollisille niin ne eivät todellakaan lapsen ja muun seksuaalirikoksen uhrin traumaa helpota. Yleensäkin rikoksen uhrin asema tulee nostaa vähintääkin samaa asemaan kuin tekijän.
Mutta sitten esitykseni;
Uhrin aseman korostamisen rinnalla minusta tarvitsemme kovempia rangaistuksiakin. Aiheellisesti varsinkin tällaisten rikosten kohdalla moni meistä kokee että ehdollinen vankeusrangaistus ei ole kunnollinen rangaistus. Itse olen valmis siihen, että kaikista lapseen kohdistuvista seksuaalirikoksista, mutta myös kaikista raiskausrikoksista on uhri sitten lapsi tai aikuinen tuomitaan tulevaisuudessa aina ehdoton vankeusrangaistus. Tiedän, että ei vankila ketään yksin paranna ja siksi myös rikoksen tekijän hoitoon on syytä panostaa.
Vielä tämän vuoden aikana valmistuu Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys maamme raiskausrikosten rangaistuskäytännöistä. Voimme tämän odottaa vaikka jo nyt tiedämme, että rangaistuksia tulee koventaa. Rangaistuksien tulee kaikissa rikoksissa olla sellaisia, että me suomalaiset koemme ne oikeustajumme mukaisiksi. Seksuaalirikosten kohdalla ei nyt näin ole.
….
Kello 22.24 ja juuri istunnosta kotiin. Muutaman kanssa väänsimme loppumetrejä budjetista kasaan ja nyt sitten esitys siirtyy valiokuntiin ja ennen vuodenvaihdetta pitäisi urakan olla valmis salin kautta. Päivän kova uutinen oli siis tuo työllisyysopimus. Se on vahva osoitus siitä työstä mitä Jyrki Kataisen johdolla hallitus tekee ja siitä periksiantamattomuudesta. Sopimus erittäin arvokas ja se rauhoittaa työmarkkinoita tässä tilanteessa kun maailman taloustilanne on äärimmäisen epävarma ja herkkä. Sopimus tuo hyvät palkankorotukset mutta lisää myös maamme kilpailukykyä mm. eilen toivomallani tavalla. Eilen esitin, että yhden prosentin yhteisöveron alennus ei riitä ja tänään sitten jo tehtiin lisäalennuksesta päätös. Samalla sovittiin myös useista kannustimista työnantajapuolelle ja myös merkittävistä jutuista työntekijöille. Pakettina erinomainen tähän tilanteeseen. Palaan siihen lähi päivinä.
Illansuussa kävin katsomassa kutsuvieraana Komediateatteri Arenan uuden shown ja nyt ensimmäistä kertaa Apollossa. Riihimäkeläiset tutut kutsuivat mukaan ja kyllä kannatti mennä. Janne Katajan ohjaama Apollon Oraakkelit Cabaret oli takuuvarmaa riihimäkeläistä osaamista hyöstettynä muutamalla konkarilla mm. Titta Jokisella ja Panu Vauhkosella. Mutta käsikirjoitus siis vahvasti Niina Lahtisen käsialaa ja lavalla kaksi Riihimäen miestä Lauri Ketonen ja Kalle Ropponen. Voisi sanoa, että show oli hyvinkin vahvasti VIT goes to Stadi -tyyppinen. Eli tuttua ja takuuvarmaa Riihimäen terassiteatteria ja revyytä hieman uusilla mausteilla.
Jos nyt rehellinen olen ja kun tapana on olla niin pakko todeta, että lavalle olisi ehdottomasti kaivannut VIT:n muutkin tähdet. Niina Lahtista, Heidi Musakkaa ja myös Jukka Kurosta Apollonkin show jäi kaipaamaan. Oma ehdotukseni onkin, että ensi vuonna sama paikka ja sama aika, mutta samantien tutulla vahvalla VIT:n porukalla. Siihen sitten joku Titta Jokinen tai muu vierailevaksi tähdeksi niin hyvä tulee.
Mutta muuten illan show oli viihdyttävää ja vahvaa tuttua iloittelua. Tunnin show meni hetkessä ja oli varmasti juuri sellaista mitä pikkujouluaikaan moni kaipaa. Voinkin hyvin suositella tätä showta työporukan pikkujouluun. Ravintola miljöönä ja tällainen napakka ammattilaisten takuuvarma naurushow ja musiikki-iloittelu toimii myös heille jotka eivät teatterista tavallisesti innostu. Siis ensin alkumaljalle, sitten Apollon Oraakkelit ja siitä sitten jouluillalliselle ja pikkujouluihin. Lupaan, että toimii.
Shown parhaita paloja oli minusta jälleen kerran Niina Lahtisen loistavat parodioinnit tutuista musiikkimaailman tähdistä ja hyvin upposi myös pressanvaalien ennakkotunnelmat. Myös suvaitsevaisuuskasvatus oli vahvasti mukana ja sitä tässä jotenkin koko ajan ahdistavammaksi muuttuvassa Suomessa kaipaa. Niistä pisteet ja myös lopun mainiosta joulutunnelmasta.
Miinusta sitten paikan äänentoistosta. Etummasiin kolmeen riviin ei kannata paikkoja varata. Ääni menee pahasti yli ja osa kaiuttimista ainakin tänään rätisi. Mutta onhan tarjolla paljon muita paikkoja Apollo Clubilla Ministeriaitioista Röllipaikkoihin. Kurkatkaapa paikat täältä: Apollon Oraakkelit.
Lopputoteamana kaikille, että menkään ihmeessä katsomaan tämä nyt Apollo Clubille Helsinkiin ennen joulua ja tulkaa sitten ensi kesänä Riihimäelle katsomaan mitä on aito VITuilu. Tässä esimakua aidosta ja paremmasta VIT:stä. Upea sakki ammattilaisia noussut Riihimäen Nuorisoteatterin kautta maamme johtavaa showkaartiin ja heistä kuulemme jatkossakin. Ja mielellään. Kiitokset.