Torstai, 12.03.2009

Blogi, torstaina 12.03.2009

Muutama tunti siis poissa täältä ja nyt jo takaisin. Sellaista se on. Elämä. Mutta tänään nyt ennen kuin tuo vääntö työurien pidentämisestä ja sen tarpeudesta jatkuu salissa on edessä lakivaliokuntaa ja ryhmäkokousta ja sen sellaista.

Tuo hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen sopimus on kerännyt valtavasti kiitosta. Itse olin myös enemmän kuin tyytyväinen, että tälle yhteistyön linjalle löytyi tilaa ja yhteistä tahtoa. Nyt saavutettu sopu oli loistava ratkaisu ja sillä keskeiset toimijamme nyt yhdessä ovat sitoutuyneet työurien pidentämiseen kolmella vuodella. Se on kaikkein tärkeintä tässä. Keinot ja arvovaltakysymykset ovat siihen verrattuna täysin merkityksettömiä ja siksi pisteet kaikille jotka pystyivät tähän sopimukseen. Joustamaan ja kantamaan vastuuta.

On nimittäin tosiasia, että jokainen vuosi lisää meidän suomalaisten työurissa parantaa julkisen talouden kestävyyttä yhtä paljon kuin valtiontalouden kolmen miljardin euron menoleikkaukset tai vastaavia veronkorotukset. Valtiovarainministeriö on tämän laskenut. Sama 9 miljardin tasapainotus tuloverojen nostamisella tarkoittaisi kymmenen prosentin tuloveronkorotuksia. Eli vuosi lisää työuriin on aina 3 miljardia euroa ja tuo nyt sovittu kolme vuotta vastaisi siis niinkin huikeaa pottia kuin 9 miljardia. Se avaa hieman tämän asian kokovaikutusta.

Mutta miksi nyt siis työurien pidentäminen on ensiarvoisen tärkeää? Siksi, että suomalaisista hyvinvointipalveluista, kuten laadukkaista kouluista ja terveyskeskuksista, halutaan pitää edelleen huolta. Samoin sosiaalietuudet, kuten lapsilisät, halutaan säilyttää myös tulevaisuudessa. Siksi yhteiskunnan rahoituspohja on turvattava ja haaste ei ole helppo. Kahdessakymmenessä vuodessa ns. huollettavien eli vanhusten ja eläkeläisten ja lasten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa puolella. Nyt sataa työikäistä kohden on 50 lasta ja eläkeläistä ja vuonna 2030 tuo suhde on 100/75. Nimenomaan juuri tähän rajuun ikärakenteen muutokseen suurten ikäluokkien eläköityessä on pyritty nyt varautumaan. Työtä olisi toki pitänyt tehdä jo paljon pidempäänkin paljon määrätietoisemmin. Nyt nimittäin vielä maailmantalouden taantuma vetää lähtötilanteemme tähän työhön valtavan heikoksi, mutta periksi ei saa antaa.

Tarvitsemme meidän suomalaisten työstä kertyviä verotuloja hyvinvointiyhteiskuntamme säilyttämiseksi entistä enemmän. Jos emme tee mitään, niin hyvinvointimme rahoituspohja murenee ja velkaannumme hallitsemattomasti ja laskua ei maksa vain meidän lapset vaan myös lapsenlapsenlapset. Siihen ei meillä ole oikeutta.

Siksi nyt on tärkeää, että työuria on pidennetään sekä alku-, että loppupäästä. Alkupäästä se toteutetaan nopeuttamalla ja helpottamalla korkeakouluopintojen aloittamista ja täyspäiväistä opintojen suorittamista. Loppupäästä se toteutetaan nostamalla todellista eläköitymisikää ennen muuta kehittämällä työolosuhteita niin, että töissä jaksetaan ja voidaan olla vuotta kahta tai jopa kolmea pidempään. Työssä pitää voida olla terveenä ja siihen ei tänä päivänä kaikilla ole mitään mahdollisuuksia. Pelkkä työuran pidentäminen muilla keinoin ei kuitenkaan riitä, ellei samanaikaisesti panosteta työhyvinvoinnin parantamiseen. Tarvitsemme uusia merkittäviä toimia työssäjaksamisen edistämiseksi. On kuitenkin tehtävä jotakin uutta, sillä aiemmat työssäjaksamisen ohjelmat eivät ole toimineet toivotulla tavalla. Siksi tarvitsemme nyt tätä työtä. Vaihtoehto työurien pidentämiselle ovat ostovoimaa syövät veronkiristykset tai leikkaaminen palveluista ja etuuksista. Niihin meillä ei ole ensisijaisesti haluja ja siksi tämä suurin kortti on nyt päätetty katsoa kunnolla yhdessä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa läpi.

Maamme eläkeikä on nykyisin 63–68 vuotta, mutta eläkkeelle jäädään keskimäärin alle 60-vuotiaina. Siis paljon nuorempina kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja länsimaiden matalimpia. Tavoitteenamme on nostaa suomalaisten todellista eläkeikää kolmella vuodella, jotta Suomessa tehtäisiin yhtä pitkät työurat kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä jatkovalmistelu tehdään Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantalan vetämässä eläketyöryhmä, jonka valmisteluun myös hallitus osallistuu. Menettelytapa on tismalleen se, mitä Jyrki Katainen esitti Turun Sanomien kolumnissaan 3.3.

Vielä ennen kuin töihin kiiruhdan niin haluan nostaa esille yhden ptäkän eilisestä tuntien keskustelusta. Se kuvaa hyvin, että myös Suomessa toimitaan joissain paikoissa hyvin ja esimerkillisesti. Ryhmäpuheenvuorossa eilen Sampsa Kataja kertoi erinomaisen esimerkin siitä miten työelämässä jo toimitaa. Valitettavasti vain osassa yrityksiä. Kataja totesi:

****
****

”Hyvinvoivan henkilöstön merkitys on havaittu esimerkiksi Abloy Oy:llä. Siellä työuraa on jo pidennetty pohjoismaiselle tasolle. Abloylla keskimääräinen eläkeikä on noin 63 vuotta, eli jopa lähes neljä vuotta Suomen keskimääräistä eläkeikää korkeampi. Yksi tärkeistä syistä on yrityksen ikäohjelma.

Tuo ikäohjelma koostuu useista elementeistä. Tärkeää on esimerkiksi se, että ikääntyviä työntekijöitä arvostetaan. Näille ikämestareille on kunnia-asia siirtää osaamista nuoremmille.

Ikämestareille on aivan omaa työhyvinvointia edistävää toimintaa, kuten ikävapaat, eli palkalliset ylimääräiset vapaapäivät yli 58-vuotiaille. Pienempinä konkreettisina toimina huomiota on kiinnitetty ikämestareiden työasentoihin ja fysioterapiaan. Ikämestarit pääsevät osallisiksi myös koko henkilöstölle suunnattuihin hyvinvointia tukeviin palveluihin, kuten liikunta- ja kulttuuriharrasteisiin.

Työn sisältö ei ole muuttunut, mutta ikäohjelmalla on vaikutettu niin hyvinvointiin kuin asenteisiinkin. Ymmärrettiin, että mikäli eläkkeelle jäädään aikaisin, talosta häviää elintärkeää osaamista. On oivallettu, että ikääntyville työntekijöille tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja.

Tässä konkreettisessa esimerkissä näkyy varsin hyvin se asennemuutos, joka olisi nyt löydettävä laajemmassakin mitassa. Ikääntyvä työntekijä on arvo, ei rasite. Vuosikymmenten kokemus on niin arvokas asia, ettei sitä pidä eikä todellakaan kannata hukata.”

******
******

Kello 18.52 ja eduskunnassa edelleen. Lakivaliokunta ja päivä menivät vauhdilla ja kyselytuntikin nyt jo takana. Vasemmisto-oppositio on nyt jäänyt kiinni viime viikkojen levyynsä ja näyttää valitettavasti siltä, että he eivät ole yhtymässä työmarkkinajärjestöjen ja hallituspuolueiden yhteisiin talkoisiin. Nytkin tässä olen useamman tunnin kuunnellut puheita istuntosalissa ja valitettavan kummallisia puheenvuoroja toinen toisensa jälkeen. Mutta nyt kahvit jo jälleen juotu ja takaisin saliin. Katsotaan moneenko tänään venyy.

….

Nyt kello 21.12 ja juuri saimme tuon välikysymyskeskustelun päätökseen. Vahva yhteisymmärrys siis vallitsee ainakin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa työurien pidentämisestä ja työolosuhteiden kehittämisestä. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Myös muutamat oppositiopuolueiden edustajat tulivat jo tänään tälle sopimisen ja neuvottelun linjalle ja onkin mielenkiintoista nähdä huomenna kuinka moni oppositiosta äänestää nyt syntyneen neuvottelusovun puolesta.

Mutta vielä ajattelin hetken muiden asioiden parissa talossa jatkaa. Työpäivä siis venyy edelleen.

Kommentit