Mikä oli eilisen tuoreimman presidenttigallupin uutinen?
No, ei varmaan enää se, että valtaosa suomalaisista jopa yli kaikkien puoluerajojen haluaa maamme seuraavaksi presidentiksi Sauli Niinistön. Niinistön kannatus on pysynyt erittäin korkealla ja jopa vain noussut sen mukana kun muut puolueet ovat esitelleet omat ehdokkaansa. Merkillepantavaa on sekin, että niin demareiden, keskustan kuin perussuomalaistenkin kannatajista suurempi osa kannattaa maamme presidentiksi Sauli Niinistöä kuin omaa ehdokastaan eli Paavo Lipposta, Paavo Väyrystä ja Timo Soinia.
Eilinen gallup vahvisti sitä, että toisella kierroksella nähdään Sauli Niinistön parina perussuomalaisten Timo Soini. Luvut kuitenkin kakkoskierroksella kirjoitettaisiin Niinistölle peräti 74-14. Näyttää siis siltä, että vaikka Soini on nyt toiseksi suosituin maamme presidentiksi niin hänellä on myös erittäin paljon vastustajia. Erittäin moni suomalainen ei siis missään tapauksessa halua Soinia presidentiksi ja jopa yli puolet perussuomalaisen puolueenkin kannattajista ajattelee näin. Soinin kannatus 9 prosenttia ensimmäisellä kierroksella on selkeästi alle puolueen kannatuksen ja alle jää myös tuo toisenkin kierroksen kannatusluku.
Yhtä surkea on Paavo Väyrysen tilanne. Keskusta asetti parhaan käytettävissä olleen ehdokkaan ehdolle. Kukaan muu ei nimittäin halunnut keskustasta presidenttiehdokkaaksi eikä edes puoluejohto onnistunut kosiskelemaan kisaan puolueen ulkopuolistakaan ehdokasta. Jotain Väyrysen kannatuksesta ja arvostuksesta omienkaan keskuudessa kuvaa keskustan varapuheenjohtajan toteamus tänä vuonna, että hän häpeää Väyrystä. Kovaa kieltä. Paljon puhuvaa. Mutta siltä näyttää, että ei edes omat ole lähteneet Väyrysen matkaan. Nimittäin mitä enemmän Väyrynen on maata kiertänyt niin sitä alemmaksi on hänen kannatuksensa vajonnut. Väyrystä kannattaa enää alle puolet jo muutenkin varsin vaatimattomaksi vajonneen keskustapuolueen kannattajajoukosta. 6 prosentin kannatuksella Väyrynen ei siis puhuttele edes omiaan ja jää hännille. Samassa kannatuksessa Väyrysen kanssa on Vihreiden Pekka Haavisto. Näyttää siltä, että ehdokkuudesta luistaneen puheenjohtaja Mari Kiviniemen tie alkaa pj;nä kulkea kohti loppua. Jo Tuomo Puumala ja Riikka Manner harkitsevat haastamista ja uskoisin, että myös Mauri Pekkarinen tulee tässä pelissä vielä aktivoitumaan. Ja jotkut jättävät laivankin.
Kakkosena on sitten perussuomalaisten Timo Soini. Perussuomalaistenkin kannattajista suurin osa kannattaa presidentiksi Sauli Niinistöä. Soininkin kannatus jää alle puoleen oman puolueensa kannatuksesta. Näyttää siltä, että Soini hattuun ei pressanvaaleista olla asettelemassa voittajan sulkaa. Tappiolliset vaalit pitkästä aikaa uhkaa siis Soinia.
Mutta kaikista surkein tilanne on SDP:llä. Eilen jo muutama politiikantoimittaja pohtikin sitä, että oliko demareilta suurin virhe muuttaa omaa suunnitelmaa viime metreillä. Lipponenhan pelasi karulla tavalla sivuun presidentiksi suunnitellun Eero Heinäluoman. Urpilainen oli saanut Heinäluoman sivuun ministeriruletista lupaamalla hänelle puhemiehen paikan. Puhemiehen paikka oli sopiva tie pressanvaaleihin. Mutta sitten Lipponen yllätti koko puolueen ja astui esiin ja halusi paikan itselleen. En tiedä oliko Urpilaiselta sitten tyly isänmurha tarttua tähän ja syöstä samalla Heinäluoma täydelliseen paitsioon vai yllättikö Lipponen Urpilaisenkin täysin. Näin uskon.
Mutta yllätys ja alkuinnostus on nyt muuttunut peloksi. Lipposta ei kannata enää kuin 5 prosenttia suomalaisista. Se on enää alle kolmannes SDP:n puolueen kannatusluvuista. Näyttää siltä, että oikeanlaidan ehdokas ei demarileiriä lämmitä ja Soini kerää tässäkin kisassa duunareiden äänet. Demareiden ahdinko siis syvenee.
Toinen kierros pressanvaaleissa tulee. Näin uskon ja silloin me suomalaiset saamme valita millaisen johtajan maallemme haluamme. Kisasta tulee mielenkiintoinen vaikka jaot näyttävätkin hieman epäreilluilta. Näyttää Soinillekin käyvän tässä lähdössä kuin raveissa konsamaan: Ei pärjää tässä seurassa.
Katsotaan ja tehdään oma duuni huolella. Ei vilkuilla sivulle. Senkin ravit ovat opettaneet.
…
Nyt jo monta tuntia eduskunnassa takana. Puolustusvaliokunnasta työhuoneeseen ja kohta liikenne- ja autoalan toimittajien seminaariin keskustelemaan liikenteen ja autoilun tulevaisuudesta.
…
Kello 19.56 ja kotiltaa. Pitkä päivä tosin töissä ja tuli tehtyä sellainen ”pikaristeilykin” eli parituntinen Silja Linella seminaarissa puhumassa ja paneelikeskustelussa ennen kuin laiva irtosi satamasta. Auto- ja liikennealan toimittajien seminaarissa paneelikeskustelussa keskustelimme mm. liikenteen ja autoilun tulevaisuuden verotuksesta. Isosta linjasta ja mallista olimme ylipuoluerajojen kaikki yhtämieltä. Halua siirtää verotusta auton ostosta käytönverotukseen kannattivat kaikki vasemmalta oikealle ja keskeltä perussuomalaisiin. Mutta minä olin sitten ainoa joka otin esille myös mm. harrasteautot ja huolen siitä, että jos verotusta polttoaineen kautta kiristetään niin pitää rakentaa myös malli jolla tuemme sellaisia joille oma-auto on ”elinehto” pitkien etäisyyksien maassa. Ainoa esimerkiksi esitin korotusta työmatkavähennykseen ja myös aivan uudenlaista perhevähennystä jolla voitaisiin kompensoida polttoaineen hinnannousua mm. perheille joille usein henkilöauto on ainoa mahdollinen kulkuväline. Myös puhuin siis museo- ja harrasteautoista ja muutaman muun kollegan kanssa olimme huolissamme myös matkailuautojen verotuksesta. Näyttää siltä, että suunnitelmat kääntyvät itseään vastaan eli rahaa kertyy nykyistä vähemmän ja mm. alv-kertymä hukkuu kun autoja ryhdytään tuomaan yhä enemmän ulkomailta ja siinä leikissä autokanta myös muutenkin vanhenee.
Samaan asiaan otin kantaa myös autoveron korotuksen yhteydessä. Jos veron korotuksen myötä autoja myydäänkin hallituksen suunnitteleman sijaan 10 000 vähemmän mikä on hyvin todennäköistä niin 115 000 autolla verotuottoja hukkuukin 115 miljoonaa euroa. Eli itseasiassa autoveronkin nosto kääntyy ns. negatiivikseksi ja autokantamme siis kääntyykin taas vanhenevaksi. No katsotaan jos tähän saataisiin vielä järkeä ja kohtuullistamista eduskuntakäsittelyssä. Aiheesta puhuin myös eduskunnassa kun kävimme keskustelua budjetin lähetekeskustelussa. Tuo puheeni löytyy muiden puheitteni tapaan täältäkin Eduskuntatyö-sivun alta.
Mutta nyt siis jo kotona. Kysylytunnilla taas huikeita tilanteita. Samoja tuntemuksia kuin viime viikollakin. Ei aina aivan tunnu vielä olevan hommat hanskassa. Mutta kyllä se siitä. Itse en kysymään päässyt, mutta ensi viikolla uusi yritys.