Torstai, 08.10.2009

Blogi, torstaina 08.10.2009

Syysmyrskyn ja sateen jälkeen nyt hieman aurinkoisempaa. Syksyä kuitenkin ilmassa oikein kunnolla ja talvikin tai ainakin ensimmäiset lumet jo pian ovella. Katsotaan koska lunta tulee. Mutta nyt jo eduskunnassa ja tunti aikaa ennen ympäristövaliokunnan alkua. Ympäristövaliokunnassa kuultavana tänään elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Niin ja aihe tuo kuuma ja polttava Itämeren kaasuputki. Palaan siihen tänään vielä laajemminkin kun aihe myös esillä täysistunnossa ajankohtaiskeskustelussa. Mutta nyt kirjoitustöiden pariin.

Kello jälleen yli kymmenen kun juuri kotiin. Ilta tänään Lopella oman kotiyhdistyksen Lopen Kokoomuksen hallituksen ja sitten valtuustoryhmän ylimääräisessä kokouksessa. Hallituksessa ensin esillä jo ensi vuoden asiat ja myös loppuvuosi, mutta valtuustoryhmässä kuntamme talousasiat. Ryhmämme antoi täyden tuean hallitusryhmällemme ja myös koko muulle kunnanhallitukselle. Meiltä siis luonnollisesti tämä koulupäätöksenkin jälkeen hallituksessa jatkaa samat osaavat toimijat eli hallituksen varapuheenjohtaja Saija Grönholm ja Eeva Pyhälammi sekä Pasi Tarkkala. Ryhmämme on täydellisen yksimielinen tästä ja jo hieman linjasimme ja puhuimme myös tulevasta budjettikäsittelystä. Siitä ei todellakaan tule helppo ja joudumme varmasti monessa paikassa tiukkoihinkin ratkaisuihin. Siitä ensimmäinen tämä kahden koulun yhdistäminen ja jatkotoimenpiteitä tulee ja varmasti vielä muutama vuonna. Toivotaan, että niillä pääsemme tämän taloudentaantuman yli ja selviämme myös tulevista haasteista.

Tänään siis ympäristövaliokunnan ministerikuulemisen jälkeen myös istuntosalissa esillä Itämeren kaasuputki. Asia on äärimmäisen iso ja haastava ja tällä viikolla olenkin sen ympärillä tehty työtä useammankin tovin. Myös erittäin hyviä asiantuntijakeskusteluja ja myös tämän päivän keskustelu varmasti linjasi tilannetta. Perusasiana tässä pitää pitää mielessä se, että kyse ei ole siis meidän aluevedestä vaan ns. talousalueesta jonka päätöksiin ei meillä oman lähialueen tapaista mahdollisuutta. Myös ns. Espoon sopimus velvoittaa perustelemaan ratkaisut myös muiden maiden edun kannalta ja tämäkin on tässä syytä muistaa. Ja myös se, että peruslähtökohta on se, että talousvesialueelle saa laskea johtoja ja putkia. Itse olen pohtinut tätä kysymystä ennen muuta ympäristökysymyksenä, mutta myös turvallisuuskysymyksenä ja nämä nostin tänäänkin mm. ministeiden kanssa esille. Ymmärrän hyvin, että maakaasun käytön lisääminen Euroopassa on ympäristöteko esimerkiksi kivihiilen korvaamisessa, mutta näen myös haasteena sen, että Euroopan energiariippuvuus Venäjästä kasvaa ja se luo tälle kysymykselle myös turvallisuus- ja valtapoliittisia ulottuvuuksia.

Fakta on energiakysymyksessä se, että EU:n kaasun tuontitarve oli vuonna 2005 314 miljardia kuutiota ja tästä se kasvaa noin 509 miljardin kuutiometrin vuositasolle vuoteen 2025 mennessä. Näin siis Euroopan Unionin kaasun vuosittainen tuontitarve kasvaa lähes 200 miljardilla kuutiometrillä (lähde Euroopan komissio, 2007). Nyt suunniteltu Nord Stream Itämeren kaasuputki kykenee kattaamaan lopultakin vain noin 25 prosenttia tästä tarpeesta. Tämä on syytä myös muistaa pohdittaessa tuota energian kokonaistarvetta ja myös sitä miten se täytetään.

Nyt valmistelussa oleva putkilinja tarjoaa siis uuden täydentävän pohjoisen reitin kaasun lisätuonnille ja auttaa osaltaan turvaamaan Euroopan tulevaisuuden energiahuoltoa monipuolistamalla tuontireittejä, jotka yhdistävät EU:n maailman suurimpaan kaasuntuottajaan. Samalla Nord Streamin osuus EU:n maakaasun kokonaistuonnista on korkeintaan 11 prosenttia.

Kahdesta vierekkäisestä putkesta rakentuvan putkilinjan pituus on 1 220 kilometriä. Ensimmäisen putken, jonka siirtokapasiteetti on noi 27,5 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa, suunnitellaan valmistuvan vuonna 2011 ja sitten toisessa vaiheessa vuonna 2012 linjaan lisätään rinnakkainen putki, joka kaksinkertaistaa vuosittaisen siirtokapasiteetin noin 55 miljardiin kuutiometriin maakaasua.

Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa vuoden 2010 alkupuolella kaikkien lupien saamisen jälkeen. Putkilinjahankkeen kokonaiskustannusten on arvioitu nousevan noin 7,4 miljardiin euroon.

Vaihtoehtoisesta maalinjauksesta voisi ainakin todeta sen, että maan päällä kulkeva putkilinja vaatisi esimerkiksi kompressointiasemia 100-200 kilometrin välein, kun taas merenalainen putki ei tarvitse toimiakseen välikompressointia. Tämä nimenomaan johtaa merkittävästi alhaisempiin hiilidioksidipäästöihin ja käyttökustannuksiin.

Reittivalinnan yleisenä tavoitteena on, että putki vedetään mahdollisimman suoraan niin, että kuitenkin otetaan huomioon luonnonolot ja vältetään epäsuotuisia luonnonympäristöjä, ymräristöhaitoille alttiita alueita, sotilaskäytössä olevia alueita, tärkeitä merenkulkureittejä sekä talous- tai virkistystarkoituksiin osoitettuja erityisalueita. Itse toivon, että tässä vielä pohditaan kertaalleen Suursaaren ohitus. Se on merkittävä paikka joka pitää nyt huolella pohtia ylläesittämieni muiden asioiden ohella.

Jos nyt vain noin tilanteen hahmottamiseksi nostan tähän muutaman faktan siitä miten voisimme korvata Itämeren kaasuputken tuoman energian eli 55 miljardia kuutiometriä. Sen korvaaminen vaatii

– yli 280 ylimääräistä öljytankkeria Pohjanmerellä ja Itämerellä
– 600-700 kuljetusta nestekaasutankkerilla (LNG) Pohjanmerellä ja Itämerellä
– yli 50 hiilikäyttöistä tehdasta
– 39 uutta ydinvoimalaitosta
– 10,200 km² maata tuuliturbiinien rakentamiseen
– 77 Mrd. m³ biokaasua tai 320,000 km² maissipeltoa

Se siitä mittasuhteesta. Mutta hyvä, että asia selvitetään nyt huolella ja kaikki kivet, myös merenpohjassa olevat kääntäen.

Kommentit