Kulttuurikummini Jare Tiihonen alias Cheek kertoi minulle aikanaan tulevasta tv-ohjelmasta joka todellakin näytti liikuttaneen ja koskettaneen häntä. Kyse oli Vain elämää -ohjelmasta ja täytyy todeta, että harvoin näkee ja tuntee sellaista mitä tämä Jaren kertoma ohjelma on nyt saanut aikaan kun olemme päässeet siitä nauttimaan Neloselta.
Ohjelman ideahan on viedä tutut artistit samaan pöytään ja laittaa sitten heistä kukin vuorollaan esittämään omalla tyylillään toistensa hittejä. Formaatti toimii ja saa todellakin sykkimään.
Itse olen tällainen herkistelijä ja täytyy myöntää, että juuri kun eilen katselin kovalevyltä jakson jossa artistit esittivät Dingon Neumannin hittejä niin iho oli kananlihalla ja silmäkulma kostui. Jonne Aaronin veto Rio Ohoista oli huikea. Ja samanlaisia tunteita sai aikaan myös oikeastaan kaikkien Cheekin biisien tulkinnat. Erityisesti vaikkapa tämä Jari Sillanpään Cheek-tulkinta Liekeissä.
Näistä vedoista on tulossa Jaren mukaan myös oma levy ja uskoisin, että siinä on syksyn tai joulumyynnin ehdoton ykkönen. Ainakin itse sitä odotan.
Mutta jäin miettimään, että eikö tästä saisi myös oman konsertin? Voisiko nämä tähtiartistit repäistä vaikkapa Tukikummien hyväksi omalla konsertillaan missä esittäisivät toistensa hittejä? Uskoisin, että Katri Helena, Jari Sillanpää, Kaija Koo, Erin, Neumann, Jonne Aaron ja Cheekin yhteiskonsertti nuorten ja lasten hyväksi olisi jotain sellaista mitä ei Suomessa ole ennen nähty ja koettu ja vielä tällä todellakin Vain Elämää -konseptilla ja todellakin tyyliin Todellakin elämää.
Olisiko tällaisessa ideaa? Olisitko sinä mukana? Minä olisin ja herkistelisin. Eiks ni.
…
Mutta nyt mulla vain elämää päivä. Nautitaan tästä vapaapäivästä. Kerhoon päin…
…
Riihimäen Nuorisotetteri on huippu.
Tänään vapaapäivä sai täydellisen huipennuksen kun ystävien kanssa kävimme katsomassa RNT:n musikaalin Veden varaan. PMMP:n biisien ympärille rakennettu tarina Riihimäeltä oli kokonaisuutena upea. Harvalta bändiltä löytyy tällaisia kappaleita ja tällaisia sanoituksia joiden ympärille oli osaavat tekijät rakentaneet jouhevan ja etenevän juonellisen tarinan. Ylioppilaskevät Riihimäellä ja sitä seuraava vuosi veivät kaupungin nuoret monenlaisiin seikkailuihin.
Käsikirjoittaja Metti Löfberg ja ohjaaja Sanna Saarela ovat tehneet upeaa jälkeä. Usein olen miettinyt sitä miten taidemaalari osaa vangita hetken työhönsä, mutta taidetta on ohjaajankin työ vangita hetki näyttämölle. Nytkin esimerkiksi riihimäkeläisen kahvilan tunnelma syntyi pienistä jutuista, mutta niin tutuista tai vastaavasti yliopiston luento tai joku muu. Ja toisaalta käsikirjoittaja pienellä oivalluksella toi inttipoikien elämän lavalle tai nuoren odottavan äidin tunteet. Kummallekin pisteet.
Näytelmän pääkaksikon Pauliinan ja Nooran ja kahvilaan töihin jäävän Niinan ympärille on rakennettu upea tarina. Ihastuin jo aikanaan Pauliinaan näyttelevään Veera Rasehorniin Reko Lundanin Teillä ei ollut nimiä -näytelmässä. Tänään Veera jatkoi aivan uskomattomalla taidolla tämän näytelmän pääroolissa. Uskallan veikata, että tämä nuori nainen on seuraava RNT:n tähti valtakunnankin tasolle. Jos hän itse niin päättää ja haluaa. Taitava ja tänään näytteleminen sai rinnalleen vielä vahvan ja osaavan laulun eikä se varmasti ole näyttelijälle lainkaan huono asia. Kiitos Veeralle.
Veeran rinnalla Janita Juvonen oli myös erinomainen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Janitan lavalla ja täytyy sanoa, että vahva veto häneltäkin. Ei ole aivan helppoa luoda oman ikäisen nuoren tunnekuohuja ja tunnelmia lavalle, mutta Janita siinä onnistui. Hänen ilmeensä olivat joka hetki loppuun hiottuja ja liikkeet tarkkoja, mutta aitoja. Kiitos Janita.
Mutta täytyy sanoa, että taitava oli myös kahvilaan töihin jäänyttä Niinaa näytellyt Petra Lumme. Erittäin kaunis lauluääni ja vahva esitys myös roolissa. Ja kyllä yksi näytelmän tähti on ehdottomasti Emilia Linnavuori Sallan vaativassa roolissa. Ehkä kaunein ja tunnelmarikkain lauluääni ja vakuuttava roolisuoritus ahdistavassakin roolissa. Toinen joka tämän ehkä vaikeimman roolin olisi minusta voinut myös hyvin vetää olisi ollut Veera Rasehorn, mutta Emilia oli nyt täydellinen tähän.
Maria ja Lauri lähtivät interrailaamaan. Emilia Portin teki Marian roolissa myös vahvan suorituksen ja tykkäsin aivan sairaasti Esa Niemisen työstä Laurin roolissa. Hyvä ote lavalla omaan rooliin ja samanlaista aitoutta näyttelemällä kuin Janitalla ja Veerallakin. Se on parasta teatterissa kun tuntuu siltä, että tuohan ei edes näyttele. Esa Nieminen teki erinomaisen vedon.
Ja täytyy sanoa, että ei lavalla ollut yhtään heikkoa lenkkiä. 23 nuorta näyttelijää ja jokainen todella taitava. Ja vielä nuorten oma livebändi joka soitti kuin mp3-soitin. Katja Lapin osaaminen näkyi. Mutta kokonaisuudesta täytyy täytyy nuorille nostaa hattua ja myös Riihimäen Nuorisoteatterille. Teette aivan uskomatonta työtä.
Ja ihanaa oli se, että tässä tunsi itsensä vielä ihan nuoreksi. Tuli jotenkin ne RiLu:n ajat ja penkkarit ja muut mieleen. Tuntui kuin olisi elänyt sitä aikaa uudestaan. Siihen asti, kunnes eräs rouva ulkona tuli kysymään, että ”Oliko se vaalea poika, Mikke, näytelmässä sinun poikasi? Niin samannäköinen.” Niin kiitos vaan – ymmärrän vanhahan minä tässä alan jo olla ja Mikke alias Sami Sahlman nuori, taitava ja komea.
Kiitos RNT!
…
Päivä siis tänään vapaalla. Vain yksi tai kaksi puhelinjuttua kunnan ja hieman valtakunnankin asioista. Ja sitten sovimme Benin kanssa ensi viikon Nenäpäivä-jutuista. Lupauduimme mukaan. En paljasta vielä enempää. Ja huomenna jo samalla teemalla mukana Lopen Lukion Nenäpäivässä. Hyvälle asialle siis kaksikin kertaa tempaistaan.