Tiistai, 25.09.2012

Blogi, tiistaina 25.09.2012

Tänään eduskunnassa toivottavasti hyvä ja perusteellinen keskustelu vanhuspalvelulaista. Viime kaudella kokoomuksen ja keskustan johdolla aloitettu vanhuspalvelulakityö oli menossa ministeri Guzenina-Richardssonin johdolla pahan kerran kiville. Laista oli jäämässä kokonaan pois takuu ja oikeus hyvään ja tarvitsemaansa lakiin ja toisaalta se olisi painotettu vain ja ainoastaan laitoshoitoon. Missä toki sielläkin on selkeästi lisäystarvetta ja henkilöstölisäykseenkin tarpeita monessa paikassa, mutta olisi ollut kertakaikkisen typerää tehdä laki joka oli leikannut voimavaroja kunnissa kotipalvelulta ja omaishoidosta.

Täytyy myöntää, että ei vieläkään tuo laki missään nimessä valmis ole. Siksi pidän tämän päivän keskustelua eduskunnassa erittäin arvokkaana.

Mutta mistä siis on kyse…

Siitä, että hieman surullisena saimme seurata peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonin (sd.) poukkoilua vanhuspalvelulain ympärillä.

Viime hallituskaudella kokoomus ja keskusta totesivat, ollessaan yhdessä hallituksessa, että vanhustenhoito ei maassamme ole sillä tolalla millä sen pitää olla. Vanhuspalvelulakia ryhdyttiinkin heti tekemään ja tehtävän sai aivan vaalikauden lopussa itselleen silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko (kok). Laki saatiinkin käytännössä valmiiksi ja tällä hallituskaudella olisi enää tarvittu pieniä tarkennuksia ja laki voimaan.
Risikko siirtyi kuitenkin Sosiaali- ja terveysministeriön ykkösministeriksi ja vanhuspalvelulain loppuun saattaminen jäi Maria Guzenina-Richardssonin tehtäväksi. Siitä sitten alkoikin aikamoinen venkoilua. Joskus ministeri halusi jotain ja huomenna ei enää sitä vaan tätä jne. Siinä pyyhittiin ministerin toimesta kaikilla asiantuntijoilla pöytää mennen tullen ja lähes valmis laki saatiin totalisen sekaisin. Vakavasta asiasta tehtiin farssi.

Lopulta soppa kiehui pahan kerran yli ja lain tärkein unohtui. Alkuperäinen tavoite parantaa ikäihmisten palveluita hautautui yksityiskohtiin. Ja tässä keskustelussa unohdettiin samalla täysin palveluiden asiakkaat, eli ikäihmiset. Ei nimittäin voi olla niin, että tavoite olisi kääntynyt päälaelleen ja voimaan tullessaan vanhuspalvelulaki olisi jopa heikentänyt ikäihmisten oikeutta saada palveluja. Tuohon ministeri Guzenina-Richardssonin esittelemään ehdotukseen ei esimerkiksi oltu kirjattu lainkaan kaikkien ikäihmisten oikeutta tarvitsemaansa hoitoon ja tukeen. Laki olisi sellaisenaan keskittynyt vain erittäin huonokuntoisiin ja unohtanut esimerkiksi omissa kodeissaan pientä apua ja hoivaa tarvitsevat kokonaan.

Aikanaan kun kokoomuksen ja keskustan johdolla lakia valmisteltiin, oli keskeistä nimenomaan turvata se, että ikäihmisillä tulee olla oikeus tarvitsemiinsa palveluihin. Nykyisinhän  ikäihmisellä on oikeus palvelutarpeen arviointiin, mutta ei sen jälkeen oikeutta ja varmuutta saada niitä palveluita, joita arvioinnin perusteella katsotaan tarvittavan. Viime hallituskaudella valmistellun vanhuspalvelulain tarpeeseen vaikutti myös se, että huomasimme, että arviointien perusteella pelkillä valtakunnallisilla suosituksilla tavoitteet eivät toteudu. Myös ikäihmisten tasa-arvon kannalta ongelmallisia alueellisia eroja on edelleen paljon palveluiden saatavuudessa ja laadussa.

Demariministeri käänsi kuitenkin kelkan täydellisesti toiseen suuntaan. Lähtökohtana ollut ikäihmisten oikeus hyviin ja tarvitsemiinsa palveluihin oli unohtumassa. Lain valmistelussa siis mentiin liiaksi järjestelmäkeskeiselle linjalle. Määrät, mitat tai rajat ryhtyivät hallitsemaan kokonaisuutta ikäihmisten todellisten tarpeiden sijaan.

Vanhuspalvelulaki pelastettiin budjettiriihessä

Asia ajatui niin pahasti väärään suuntaan, että se piti korjata kuuden puolueen kesken budjettiriihen yhteydessä. Kokoomus tuki siis vahvasti vanhuspalvelulakia, mutta lain tuli ennen muuta taata ikäihmisille oikeus laadukkaisiin palveluihin. Halusimme ja haluamme, että vanhuspalveluita kehitetään siten, että ikäihmiset voivat itse valita omaan elämäntilanteeseensa parhaiten sopivan palvelumuodon. Kaikkia hoitomuotoja, niin kotihoitoa, omaishoitoa kuin laitoshoitoakin on siis kehitettävä. Ja painopisteen tulee olla vahvasti ennalta ehkäisevissä palveluissa ja kotipalveluissa, jotta ikäihmiset voivat asua kotona mahdollisimman pitkään ja tarve laitoshoidolle vähenisi. Vanhuspalvelulaista ei saanut siis tulla vain laitospalvelulakia.

Vaadimme myös, että lain toteuttamiseen ohjataan lisää rahaa kunnille. Myös tämä vaade toteutui nyt budjettiriihessä. Kunnille osoitettiin lisää rahaa vanhustenhoitoon niin, että kunnilla on tosiasiallinen mahdollisuus viedä vanhuspalvelulaki käytäntöön. Samalla myös kunnille annettiin selkeä ukaasi; vanhustenhoito on laitettava kuntoon tai lakia tullaan edelleen tiukentamaan.

Nyt kun vanhuspalvelulaki tulee voimaan niin kuntiin tarvitaan lisää osaavaa henkilökuntaa, mutta lisäksi myös kunnolliset tilat, tukipalvelut ja paljon muuta. Tutkimusten mukaan nimittäin vanhuspalvelujen laatuun vaikuttaa monet eri tekijät. Henkilöstön määrä on tärkein, mutta ei ainoa laatutekijä.

Tarvitsemme siis lisää ammattitaitoisia ja vanhustyöhön motivoituneitahoitajia ja muita asiantuntijoita. Tarvitsemme ministeri Paula Risikoin sanoin ”lisää sairaanhoitajia, perus- ja lähihoitajia, geriatreja, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja, hammaslääkäreitä ja suuhygienistejä, ravitsemusterapeutteja, lääkealan asiantuntijoita”. Ja haluan vielä muistuttaa, että juuri henkilöstön määrän lisääminen on ollut koko vanhuspalvelulain keskeinen ja itsestään selvä vaatimus vuosikausia vanhuspalvelulain valmistelun alusta alkaen ja tästä ei kukaan ollut tinkimässä.

Henkilöstökustannuksiin onkin nyt menossa suurin osa lain kokonaiskustannuksista ja sen toimeenpanoon varatuista miljoonista. Kokoomuksen esittämä ja hallitusneuvotteluissa neuvottelema lisärahoitus ja nyt budjettiriihessä vielä lisätty rahoitus vanhuspalvelulain toteuttamiseen tarkoittaa, että kunnille osoitetaan lisää rahaa ja aito mahdollisuus ja vaatimus lisätä vanhuspalveluiden resursseja siellä, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Tässä tärkeässä roolissa on laitoshoidon rinnalla nyt siis myös mm. kotipalvelu kuin omaishoitokin.
Budjettiriihessä lopulta kuuden puolueen kesken hyvä vanhuspalvelulaki pelastettiin.

Kello 21.51 ja nyt jo kotona. Ihme ja kumma, välikysymyskeskustelu tyrehtyi jo ennen yhdeksää eikä edes välikysymyksen tekijät syttyneet omasta sisänsä tärkeästä aiheesta. Itseasiassa ymmärrän syynkin. Puhemies niin kovin tylsästi tukahdutti jo alku keskustelun jakamalla puheenvuoroja ns. tilausjärjestyksessä ja itse aiheeseen ei päästy lainkaan syvemmälle. Ei tuo varmasti helppoa ole tuo puhemiehen työkään, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään hoitavan sitä noin huonosti kun tänään debatia jatkanut puhemies Joutsenlahti. Välikysymyksen päätekijä Juha Rehula ei päässyt juurikaan haastamaan ministeri Guzenina-Richardssonia ja näin sinänsä hyvä ja aiheellinen välikysymys lysähti kuin pannukakku.

No itse puhuin parikin puheenvuoroa. Toisessa lyhyessä peräänkuulutin lakiin palautettavaksi kirjausta ikäihmisten oikeudesta tarvitsemaansa hoitoon ja hoivaan. Sen ministeri lupasikin lakaan tulevan. Oli päivän suurin anti uutisena. Mutta sitten ihmettelin myös sitä, että ministeri esitteli lakia kuin se olisi valmis. Ei taida vielä olla lähelläkään sitä ja toisaalta nyt se on lähetetty vielä arvioitavaksi THL:ääkin. Katsotaan mitä sieltä sitten tulee.

Toinen ns. pääpuheenvuoroni illalla oli sitten aikalailla tuon henkinen mitä aamulla kirjoitin. Se herättikin hieman sali ja kahvilakeskustelua ja hyvä niin.

Mutta nyt päivä pakettiin. Tänään lounastauko menikin muuten mielenkiintoisissa merkeissä. Yksi valokuvaaja tekee näyttelysarjaa eri ammateista ja halusi minut kansanedustajana mukaan tuohon valokuvanäyttelyyn. Kerron aiheesta aikanaan lisää kun tulee julkiseksi, mutta aika mielenkiintoisen kuvan hän eduskunnassa rakensi. Hieno tunnelma.

Valiokunnissa tänään normaalien asiantuntijakuulemisten parissa. Ympäristövaliokunnassa mm. maankäyttö- ja rakennuslain kuulemista ja puolustusvaliokunnassa EU:n epävirallisen puolutusministerikokouksen asialistaa. Erilaisia, mutta mielenkiintoisia asioita.

Mutta huomenna jatkamme. Niin ja numeronkin kuntavaaleihin sain. Herra nro 5 Lopelta päivää 🙂

Kommentit