Tänään eduskunnassa käsittelyssä Portugalin tukipaketti. Voi hyvin todeta, että valittavana on todellakin vain kaksi huonoa vaihtoehtoa. Nyt annettavaan lainatakaukseen liittyy aina riski. Se on totta ja se pitää tunnustaa ja tunnistaa, mutta toisaalta riski eurooppalaisesta talouskriisistä on kuitenkin niin paljon suurempi, että meistä ja minusta maamme on tehtävä kaikkensa, jotta sitä riskiä ei jouduta ottamaan.
Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksena Suomi menetti 40 miljardin euron verotulot ja vuonna 2009 Suomen talous supistui enemmän kuin kertaakaan itsenäisen Suomen aikana. Portugalin ajautuminen maksukyvyttömyyteen voisi aiheuttaa todella vakavan kriisin Eurooppaan, jolla olisi merkittävä vaikutus myös meihin suomalaisiin. Olemme maana vientivetoinen talous ja yli puolet viennistämme suuntautuu juuri EU-alueelle. Pahenevat Euroopan talousvaikeudet rankaisisivat maatamme suhteessa enemmän kuin muita EU-maita. Siksi valitsemme nyt tämän tien. Tien jolla silläkin on vaaranpaikkoja ja epävarmuutta.
On kuitenkin vielä syytä muistuttaa, että nyt tapahtuva Portugalin lainoittaminen ei ole yksin euromaiden harteilla. Kolmanneksen lainaohjelmasta hoitaa kaikki EU-maat ja kolmanneksen kaikki maailman maat IMF:n kautta. Esimerkiksi USA:n laskennallinen osuus Portugalin lainaohjelmasta on yli nelinkertainen Suomeen verrattuna, vaikka Portugalin kriisiytymisellä olisi paljon vakavammat vaikutukset Suomelle. Esimerkiksi Kiina ja Japani osallistuvat Portugalin lainaohjelmaan laskennallisesti suuremmalla osuudella kuin Suomi.
Ja jotain perussuomalaisten ja Timo Soinin asiaosaamisesta ja tai tahallisesta asioiden vääristelystä kertoi sekin, että hetki sitten ryhmäpuheessaan hän väitti kirkkain silmin, että Ruotsi ei esimerkiksi osallistu Portugalin lainaohjelmaan. Pöyristyttävää sanon täällä suoraan valehtulua. Ruotsi osallistuu lainaohjelmaan noin miljardilla eurolla EU:n ERV-välineen ja IMF:n kautta eli karkeasti ottaen siis samalla summalla kuin mekin. Ja on hyvä muistaa, että toisin kuin meillä Ruotsilla ei ole EKP:n luottotappioihin liittyvää riskiä, joten hieman pienempi osuus lieneen ihan perusteltu. Mutta Ruotsikin Euron ulkopuolisenakin maana näkee tilanteen niin vakavaksi koko Euroopan kannalta, että haluaa olla mukana. Se on vastuunkantoa.
Ja on myös syytä muistaa, että jos Suomi ei osallistu Portugalin lainaohjelmaan, me samalla estämme kaikkia muita euromaita käyttämästä ERVV:tä Portugalin lainoittamiseen. Aiheuttaisimme näin omilla toimillamme merkittäviä vaikeuksia muille euromaille.
Mutta muutama sananen vielä soinilaisista. Muistamme hyvin miten Timo Soini sanoi ennen vaaleja, että ”lamoja tulee ja lamoja menee”. Haluammeko elää sellaisessa maailmassa? Me emme. Siksi toisin kuin Perussuomalaiset me kokoomuksessa yritämme tehdä kaikkemme, jotta uudelta finanssikriisiltä vältyttäisiin.
Niin kuin edellä totesin, vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksena maamme menetti 40 miljardin euron verotulot. Timo Soinilta voisikin kysyä, että päteekö myös ”kymmenet miljardit tulee ja menee”? Ja hyvä on nyt myös vielä alleviivata sekin, että toisin kuin Perussuomalaiset toistuvasti väittää, kyseessä ei ole mikään ”tukipaketti”. Kyse on lainasta, jonka korko on huomattavasti suurempi kuin korko, jolla laina on otettu.
Summa summarum…
Portugalin lainaohjelman EU/IMF-tukirahoituksen määrä on 78 miljardia euroa kolmen vuoden aikana. Rahoitus jakaantuu kolmeen osaan: kolmanneksen kattaa Euroopan rahoitusvakausmekanismi (ERVM), kolmanneksen Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja kolmanneksen Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.
Suomen kokonaistakaus on noin 1,08 miljardia euroa. Suomen laskennallinen osuus ERVM:n eli EU-komission vakausmekanismin kautta annettavasta lainasta on lisäksi noin 519 miljoonaa euroa ja laskennallinen osuus IMF:n antamasta lainasta on noin 138 miljoonaa euroa.
Portugalin lainaohjelmalla on kolme keskeistä tavoitetta:
1. Parantaa Portugalin talouden kilpailukykyä
2. Vakauttaa Portugalin julkisen talouden vaje- ja velkakehitys.
3. Tukea Portugalin pankkisektoria
Portugalin lainaohjelmaan sisältyy tiukkoja ehtoja, joita ovat mm:
1. Noin 5,5 miljardin euron yksityistämisohjelma
2. Portugalin valtionyhtiöiden toimintakulujen 15%:n leikkaus
3. Neljän vuoden yli 11 miljardin euron sopeutusohjelma, joka vastaa noin 6,5 prosenttia vuoden 2010 bruttokansantuotteesta
4. Julkishallinnon palkkojen jäädyttäminen kahdeksi vuodeksi
5. Yli 1500 euron kuukausieläkkeiden leikkaus
6. Eläkkeiden tason osittainen jäädyttäminen
7. Yhteisöveron kiristäminen
8. Pankkisektorin pääomittaminen
Mutta miten Euroopan talous vakautetaan jatkossa?
Nyt EU:ssa rakennetaan pysyvää vakausjärjestelmää, Euroopan vakausmekanismia (EVM). Tämä pysyvä vakausmekanismi korvaa nykyiset järjestelmät ERVM:n ja ERVV:n heinäkuusta 2013 lähtien. EVM koostuu pääomasijoituksista ja takauksista. Sen lainanantokyvyksi tulee 500 miljardia euroa, mutta jotta tämä 500 miljardia euroa olisi täysimääräisesti käytössä, pääomia ja takauksia kerätään yhteensä 700 miljardia euroa.
Eli näin…
Mutta nyt siis meidän mielestä on tärkeää pyrkiä vakauttamaan Euroopan talous. Se on meidän kaikkien etu.Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat hoitaneet talouttaan huonosti ja on vastenmielistä, että niiden toimet aiheuttavat myös muille ongelmia. Suomen kannalta pienempi paha on kuitenkin olla mukana vakauttamassa niiden tilannetta kuin päästää ne kaatumaan. Kokonaisten valtioiden joutuminen hallitsemattomaan velkasaneeraukseen olisi erittäin arvaamaton tie, joka johtaisi kaikella todennäköisyydellä uuteen lamaan.
Suomi on mukana Euroopan talouden vakauttamistalkoissa antamalla lainaa ja takauksia. Lainarahat on tarkoitus saada takaisin ja niistä saamme koko ajan korkotuloja. Takauksien realisoituminen konkreettiseksi rahanmenoksi edellyttäisi sitä, että maat ajautuisivat maksukyvyttömyyteen. Toinen vaihtoehto, eli se, että maiden annettaisiin kaatua seurauksista välittämättä, olisi Suomelle moninkertaisesti kalliimpi tie. Suomen Pankki on arvioinut, että edellisen laman takia Suomelta jää pysyvästi saamatta 40 mrd. euron verran verotuloja, jotka olisimme voineet saada vakaissa oloissa.
Tämänkaltaiset kriisit on estettävä jatkossa. Kaikilta EU:n jäsenvaltioilta vaaditaan nyt tiukkaa talouskuria ja kilpailukyvyn parantamista, jotta niiden selviämisestä ei enää syntyisi epäilyksiä.
Jatkossa myös pankit ja muut sijoittajat saadaan paremmin vastuuseen huonoista laina- ja sijoituspäätöksistään. Tämä on toteutumassa Suomen tavoitteiden mukaisesti uudessa, pysyvässä vakausmekanismissa.
Me siis toimimme aktiivisesti sekä Euroopassa että Suomessa siten, että suomalaisten työpaikat, talouskasvu ja hyvinvointi säilyvät. Emme siis niin kuin esimerkiksi perussuomalaiset toimivat. Ei nyt ei ole aika hypätä katsomoon huutelemaan tai panna päätä puskaan. Vastuunkanto on sitä, että ongelmat ratkaistaan. Ratkaisuvaihtoehdot valitaan siten, että Suomen ja suomalaisten etu toteutuu parhaiten.
…
Nyt keskustelu tästä jatkuu… Aamulla jo takana ympäristövaliokunta ja pari palaveria hallitusneuvotteluidenkin tilanteesta. Katsotaan miten siellä asioita saadaan eteenpäin. Mutta nyt iltapäivä Euroopalle.
…
Päivä pitkä päivä ja keskustelu tuon Eurooppa-politiikan parissa. Siitä olin iloinen ja tyytyväinen, että valtaosa – oikeastaan kaikki muut perussuomalaisia lukuunottamatta näkivät EU:n oikeassa paikaksi Suomelle ja myös halusivat vahvistaa EU:ta ja euroa. Näyttää siis siltä, että Perussuomalaiset ovat täysin yksin EU:sta eroamisen kanssa ja sanoisinko oikeastaan lähes impivaaralaisuutensa kanssa. Se luo puolueelle mielenkiintoisen paikan poliittisessa kentässä ja tulevaisuuden vaaleihin aivan uudenlaisen asetelman. On nimittäin niin, että tuolla politiikalla ei persut näytä pääsevän hallitukseen ennen kuin koossa on yli 100 kansanedustajaa yksin ja sen en usko kuitenkaan toteutuvan ihan helpolla. Paikka siis populismipuolueena on taattu jatkossakin.
Ainoa erikoisuus tänään isossa salissa oli se, että pääministeri Mari Kiviniemi, jonka hallituksen esitystä käsiteltiin ja jonka hallituksen luottamuksesta keskusteltiin istui itse omalla kansanedustajapaikallaan salissa. Ei siis ministeriaitiossa omalla paikallaan. Erikoinen tilanne kerta kaikkiaan ja vastaavaa mietittiin ja etsittiin eduskunnan kuppilassa monen toimittajankin johdolla – eikä sellaista tainnut löytyä. Erikoista venkoilua myös muilta hallituksen keskustaministereiltä. Hekin prostestoivat tai osoittivat mieltään – todennäköisesti siis äänestäjille ja vaalitulokselle – loistamalla poissaolollaan ministeriaitiosta. Istuivat siis salissa omilla paikoillaan ja osa jopa osallistui hallituksen perinteisen tavanvastaisesti keskusteluunkin sieltä. Kaikkea sitä näkee kun parlamentaarinen ikä kasvaa.
Itse korostin omassa puheenvuorossani perussuomalaisista poiketen sitä, että lamoja pitää yrittää estää. Eli kyseenalaistin persujen politiikan jonka perusta on, että ”lamoja tulee ja menee”. Niin kuin edellä kirjoitinkin jo päivällä, että tällainen toiminta on vastuunkannon sijaan välinpitämättömyyttä. Lasku lamoista on kallis ja monelle kohtalokaskin ja siksi me kokoomuksessa haluamme tehdä kaikkemme parhaan mahdollisen tiedon valossa sen estämiseksi, että uusia lamoja ei tulisi. Ei ainakaan joka toinen kevät. Mikä nimittäin olisi edessä, jos nyt antaisimme Portugalin ajautua velkasaneeraukseen. Siksi me toimimme näin. Vain ja ainoastaan itsekkäästi ajatellen Suomen etua ja Suomen talouden kasvu-uraa ja sen kautta suomalaisia työpaikkoja. Ne ovat meille pelinpolitiikkaa tärkeämpiä. Aina.
Mutta huomenna asia vahvalla enemmistöllä läpi. Mari Kiviniemen I hallitus saa siis luottamuksen ja Kiviniemi saa jatkaa pääministerinä.
Istunnosta piipahdin myös nopeasti Radio Hämeen Ylen Politiikan Puhemyllyssä. Pertti Lampisen johdolla keskustelimme Johannes Koskisen kanssa politiikan tämän päivän tilanteesta. Se tosin oli hieman hankalaa kun niskassamme radiohiljaisuus eli hallitusneuvotteluiden työrauha. Hyvä niin. Asiat etenevät ja aikanaan kaikki valmiiksi.
Nyt yritän kiirehtiä vielä ennen sadetta hevosen selkään. Se voisi tehdä hyvää tämän pitkän ja vaiherikkaan päivän jälkeen. Nautitaan hetki ja jatketaan huomenna vääntöä.