Useampia kysymyksiä on tullut tällä viikolla liittyen ydinvoiman turvallisuuteen. Ja myös siihen onko Japanin tapahtumat muuttaneet minun suhtautumista ydinvoimaan.
Olen vastannut, että on muuttanut. Luonnollisesti. Mutta ei tällaisella alueella missä me asumme, mutta itse kannatan SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen esillenostaman maailmanlaajuisen ydinvoiman sijoittumiseen liittyvää sopimusta. Minusta olisi siis tärkeää nyt yhdessä maailmanlaajuisesti sopia millaisille alueille ydinvoimaa voidaan sijoittaa ja millaisilla vara- ja turvajärjestelmillä ydinlaitokset tulisi varustaa. Tällaiselle sopimukselle olisi nyt tilaa.
Pitää nimittäin muistaa sekin, että Japaninkin ydinvoimalakatastrofin aiheutti ei maanjäristys vaan maanjäristyksen liikkeelle saama tsunami. Maanjäristys ei siis voimalaa tuhonnut ja näin olleen toisenlaisella sijainnilla laitos olisi ollut ainakin paremmassa turvassa.
Mutta Japanin katastrofista pitää ottaa oppiksi kaikki mitä on otettavissa. Siksi asia on vakava ja se pitää ottaa sillä tavalla myös huomioon.
Mutta mitä tulee Suomeen. Parissa viestissä esille nostettiin viikonloppuinen meillä tapahtunut pieni maanjäristys. Se tuntui aina täällä Kanta-Hämeessä asti. Sen voimakkuus oli 2,6 Richterin asteikolla. Maaperä siis liikkui muukaman sentin puolen kilometrin matkalla. Jos sitä nyt verrataan sitten Japanin maanjäristykseen. Japanin tuhoisa maanjäristys oli Suomen järistystä 3 miljoonaa kertaa voimakkaampi. Ja tuollaisia nyt Suomea heiluttaneita järistyksiä tapahtuu maailmassa joka minuutti ja pelkästään Japanissa tällaisia noin 2,5 Richterin asteikon järistyksiä on vuosittain lähemmäs 20 000. Näin lehdessä kertoi eilen seismologi Matti Tarvainen.
Mutta väheksyä ei luonnonvoimia saa. Ja niitä pitää kunnioittaa. Ja ne tulee ottaa huomioon kaikissa tekemisissämme.
…
Muutamia kysymyksiä on tullut liittyen lapsiin ja perheisiin. Olen monessa puheessani todennut, että nyt on perheiden vuoro. Ja niinhän sen onkin. Liitän tähän alle nyt vaaliohjelmani Linjanvetoja -ohjelman lapsia, nuoria ja perheitä koskevan osion ja myös liikuntaa ja urheilua käsittelevän osan. Koko ohjelma löytyy siis täältä: Timo Heinonen – Linjanvetoja.
**************
Lasten, nuorten ja perheiden palvelut:
– Peruskoulu ei edelleenkään ole valmis – POP-ohjelmalle jatkoa, laatuun panostaen
– Lukio kaipaa päivitystä – taitoa käsitellä tietoa
– Koulutustakuu – jokaiselle nuorelle opiskelupaikka
– AMK:t laadukkaiksi toimijoiksi alueellisesti yhteistyössä
– Uutta otetta liikkumiseen – Liikkuva Suomi- toimintaohjelma
Hallituksen on turvattava koulutuksen maksuttomuus kaikilla koulutusasteilla.
Varhainen puuttuminen on otettava ohjenuoraksi aina neuvolakäynnistä yliopistotutkintoon.
Sivistys on arvo itsessään. Tavoitteenamme on, että ihmisiä kannustetaan löytämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan ja luovuuttaan. Kaikilla osaamisen alueilla on tuettava heikoimpien mahdollisuuksia onnistua sekä varmistettava lahjakkuuksien kehittyminen, jotta kaikki ihmiset pystyvät käyttämään luovuuttaan ja osaamistaan täysimääräisesti.
Päivähoitolaista varhaiskasvatuslaiksi
Suomalainen päivähoitojärjestelmä on kerännyt kiitosta kansainvälisissä vertailuissa, siitä huolimatta, että lainsäädäntö tällä alalla on 40 vuotta vanhaa. Sekä varhaiskasvatus, että toimintaympäristö ovat muuttuneet tuona aikana voimakkaasti, ja päivähoitolaki tarvitsee uudistamista nykypäivän tasolle, kokonaisuutena.
Uudistusta tehtäessä tulee ottaa kantaa myös siihen, minkä hallinnonalan vastuulle varhaiskasvatus kuuluu. Mielestäni varhaiskasvatuspalvelujen hallinnonala tulee siirtää sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön ja kunnissa vastaavasti sosiaalitoimesta sivistystoimen alaisuuteen.
Uuden varhaiskasvatuslain lähtökohtana pitää olla kasvatuksellisuus, ei pelkkä hoitopaikan tarjoaminen. Lain tulee olla lasta varten tehty ja perheiden valinnanmahdollisuuksia parantava. Perheillä tulee jatkossakin olla myös oman tilanteensa mukaan valita kotihoidon, päiväkodin, perhepäivähoidon tai yksityisten tarjoamien päivähoitopalveluiden välillä.
Lapsilähtöinen varhaiskasvatus
Päivähoidossa pystytään havaitsemaan myös sellaisen erityisen tuen tarve, johon tarvitaan muuta ammatillista osaamista. Stakesin selvityksen mukaan jopa 8,5 prosenttia eli noin 17 000 päivähoidon piirissä olevista lapsista tarvitsee erityistä tukea. Muutama vuosi sitten vastaava luku oli 6,7 prosenttia. Paitsi lasten määrän kasvu myös poikien suuri osuus – 2/3 tästä ryhmästä – on suuri haaste.
Varhaiskasvatussuunnitelmat tulisi tehdä lakisääteisiksi, sillä ne parantavat erityistä tukea tarvitsevien lasten tilannetta ja yhdenmukaistamalla käytäntöjä luodaan myös tasa-arvoisuutta alueellisesti. Myös moniammatillista yhteistyötä tulee lisätä myös varhaiskasvatuksessa.
Lasten ja nuorten terveydenhoidon tarkastuksien toteutuminen 2011 alussa voimaan tulleen asetuksen mukaisesti tulee varmistaa jokaisessa kunnassa. Jokaisella koululaisille tulee olla lain suoma oikeus kouluterveydenhoitajan tarkastukseen joka vuosi ja kolmeen lääkäritarkastukseen peruskoulun aikana, joissa mukana on myös lapsen ja nuoren huoltajat.
Ennen kouluikää neuvolakäynnit on turvattava myös asuinpaikasta riippumatta riittävinä. On myös harkittava esimerkiksi 5-vuotisneuvolakäynnin ”pakollisuutta”. Tässä iässä olisi usein havaittavissa ensimmäiset lapsen mahdolliset syrjäytymisen uhat. Neuvolakäyntiin voitaisiin aktivoida ja sitouttaa esimerkiksi sitomalla lapsilisien maksatus tähän jatkokäyntiin nykyisen äitiyspakkauksen tapaan.
Perheille mahdollisuus valita
Kuntarajat ylittävä päivähoito on tärkeä tavoite perheiden valinnanvapauden lisäämisessä, mm. yhtenäisillä työssäkäyntialueilla. Päivähoitopaikka pitää voida valita vapaasti esimerkiksi työmatkan varrelta.
Kaikilla lapsilla tulee edelleen olla oikeus varhaiskasvatukseen. On kuitenkin arvioitava uudelleen, tarvitseeko pieni lapsi kokopäiväistä varhaiskasvatusta. Alle kouluikäisen lapsen kasvatuksen, oppimisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta osapäiväinen varhaiskasvatus on usein riittävä. Kokopäivähoitoon tulisi minusta olla oikeus niillä lapsilla, jotka sitä vanhempien työn tai opiskelun takia tai lastensuojelullisista tai muista perheestä tai lapsesta johtuvista syistä tarvitsevat.
Tulevaisuudessa siirtyminen osapäivähoidosta kokopäivähoitoon tulee taata päivähoitoasetuksella, joka jo nykyisin velvoittaa kunnat järjestämään välittömästi kokopäivähoidon osapäivähoidossa oleville lapsille, kun vanhempi työllistyy tai aloittaa opiskelun.
Kun päivähoidon subjektiivista oikeutta rajoitettaisiin koskemaan vain osapäivähoitoa, toisi se kunnille myös varsin merkittäviä säästöjä. Varovaisestikin arvioiden kyse olisi vähintään 70 miljoonan euron säästöistä.
Jokainen lapsi esiopetukseen
Esiopetusta annetaan lapsille oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna ja sen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta vahvistaa lasten oppimisedellytyksiä. Esiopetuksessa lapsi oppii leikin, toiminnan, elämysten ja kokemusten kautta taitoja, jotka valmistavat häntä myös tulevia kouluvuosia varten. Esiopetus tulee pitää jatkossakin erillään peruskoulusta ennen muuta opetus- ja kasvatusmetodien näkökulmasta. Lapsen tulee saada oikeus olla lapsi ja oppia mm. leikin kautta. Esiopetuksen tulee siis jatkossakin perustua leikkiin ja sosiaalisten taitojen opetteluun, ei niinkään lukemisen tai kirjoittamisen opiskeluun.
Opetusministeriön suosituksen mukaan esiopetusryhmään saa kuulua enintään 13 lasta tai 20 lasta, jos ryhmässä on opettajan lisäksi toinen koulutettu aikuinen. Näiden rajojen toteutumista tulee seurata.
Esiopetuksen ulkopuolelle jää koko Suomessa vain parituhatta lasta koko kuusivuotiaiden ikäluokassa. Esiopetukseen osallistuu nyt 96-97 prosenttia kaikista kuusivuotiaista. On syytä selvittää ketkä lapsista eivät tänäpäivänä osallistu esiopetukseen. Itse en kannata oppivelvollisuusiän alentamista esikouluikäisiin, mutta tuon 3-4 prosentin ryhmän taustojen ja syiden selvittäminen tulee toteuttaa hallituskauden 2011 alussa ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Oikeus esiopetukseen on varmasti jokaisen lapsen etu ja osallistumattomuuden esteet on poistettava.
Perusopetus paremmaksi – POP2-jatko-ohjelma hallitusohjelmaan
Nyt työnsä päättävä sinivihreä hallitus on panostanut kaudellaan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Perusopetuksen puolella tavoite on konkretisoitunut Perusopetus paremmaksi (POP) -hankkeena, jossa tavoitteeseen on ohjattu yli 200 miljoonaa euroa.
Yhtenä tärkeimpänä kehittämisasiana ja kohteena on ollut opetusryhmien pienentäminen. Vasta nyt päättyvällä hallituskaudella ensimmäistä kertaa selvitettiin maamme peruskoulujen opetusryhmäkoot ja tästä seurannasta on nyt tehty pysyvä käytäntö. Perusopetus paremmaksi eli POP-ohjelmam rahoitus nousi nyt jo 80 miljoonaan euroon vuonna 2011.
Ryhmäkokojen pienentämisen ohella rahoitusta kohdennetaan erityisopetuksen, oppilaanohjauksen sekä maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen laajentamiseen. POP-ohjelman avustuksin on lisäksi muun muassa pystytty elvyttämään koulujen kerhotoiminta. Kouluissa on käynnistynyt yli 12 000 uutta iltapäiväkerhoa ja näistä valtaosa on liikunnallisia. Kouluviihtyvyyttä on pyritty edistämään myös koulukiusaamiseen puuttuvan KiVa-koulu –ohjelman avulla. Tätä työtä on syytä jatkaa ensi hallituskaudellakin. Opetusministeri Henna Virkkusen johdolla toteutettu Perusopetus paremmaksi –hanke on osoittautunut menestystarinaksi ja sitä tulee jatkaa myös alkavalla uudella hallituskaudella.
Perusopetuksen laadun parantamistyötä tulee jatkaa myös alkavalla hallituskaudella. Opetusryhmäkokojen suuruutta tulee seurata jatkossakin ja ryhtyä toimenpiteisiin jos ryhmäkoot kasvavat sellaisiksi, että perusopetuslain tavoitteita ei pystytä saavuttamaan. Peruskouluissa nyt elvytettyä saatujen kerhojen toiminta tulee turvata ja taata jokaiselle lapselle POP-ohjelman tavoitteiden mukaisesti yksi ilmainen kerhotunti joka viikko. Myös panostuksia tukiopetukseen ja erityisopetukseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen tulee lisätä. Opettajien täydennyskoulutuksen velvoite tulee kirjata lakiin. POP2 – jatko-ohjelma perusopetuksen laadun parantamiseksi tulee kirjata myös keväällä 2011 rakennettavaan hallitusohjelmaan.
Peruskoulu on korkean osaamisemme kruununjalokivi
Peruskoulua tulee kehittää jatkossakin sen ansaitsemalla arvolla.
Joulukuussa 2010 julkaistiin jälleen tuoreimman OECD-maiden 15-vuotiaiden oppilaiden osaamistasoa vertailevan Pisa-tutkimuksen tulokset. Maamme sijoittui jälleen kärkeen. Tällä kertaa jaetulle toiselle sijalle Etelä-Korean kanssa ensimmäistä kertaa mukana olleen, heti kärkeen ampaisseen Shanghain jälkeen. Suomalaisten koululaisten keskiarvotulos on edelleen erinomainen. Mutta tämän kertainen Pisa-tulos paljasti myös jotain mistä on syytä olla hieman huolissaankin. Ei sillä ole mitään merkitystä olemmeko ykkösiä vain kakkosia, mutta tuloksien tarkempi tutkiminen paljastaa jotain enemmän. Peruskoulu on nimittäin suomalaisen osaamisen peruskivi ja sen vaaliminen hyödyttää koko koulutusjärjestelmäämme. Tulokset osoittavat sen, että perusopetuksen kehittämiseksi on tehtävä jatkuvasti töitä.
Yksi huolestuttavaa tulos oli nuortemme lukutaidon heikkeneminen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vahva lukutaito on nimittäin keskeinen perusta kaikelle muulle oppimiselle. Ero lukutaidossa tyttöjen ja poikien välillä on on Suomessa OECD-maiden suurin. Pojat ovat lukutaidossaan jopa 1,5 kouluvuotta tyttöjä jäljessä. Ja tätä osaltaan edesauttaa se, että lukemisen harrastaminen on vähentynyt. Pojista lähes puolet kertoi, ettei lue vapaa-ajallaan omaksi iloksi sen enempää verkosta kuin paperiltakaan. Yleisestikin niiden nuorten osuus, jotka eivät lue vapaa-ajallaan laisinkaan, on kasvanut viidenneksestä kolmannekseen.
Peruslukutaidon vahvistaminen tuleekin ottaa peruskoulua kehitettäessä yhdeksi kärjeksi. Voi hyvin kysyä onko kouluissamme tehty kaikki mahdollinen lasten ja erityisesti poikien lukutaidon kohentamiseksi. Tulevaisuudessa lapsia onkin syytä kannustaa lukemaan myös vapaa-ajalla, sillä monipuolinen lukeminen vaikuttaa myönteisesti myös lukutaidon tasoon. Koulun on myös motivoitava nuoria oppimiseen myös muilla tavoin. Itse olen vakuuttunut, että tässä tärkeässä roolissa olisi juuri toivomamme ja esittämme lisäsatsaukset liikuntaan ja muihin taito- ja taideaineisiin. Tämä on minusta ensi arvoisen tärkeää, jotta kaikenlaiset oppijat, ihan jokainen, saisi peruskoulusta onnistumisen kokemuksia. Perusopetuksessa saatu oppimisen into ja ilo ovat avain elinikäiseen oppimiseen. Sillä niinhän se on miten vanha sanonta asia kiteyttää ”minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa”. Pitää edelleen paikkansa.
Perusopetuksen tulevaisuutta pohtiessamme meidän on syytä siis laajasti tarkastella paitsi opetuksen sisältöä ja tavoitteita, niin myös kouluviihtyvyyttä, oppimisympäristön kannustavuutta ja turvallisuutta sekä suomalaisen opettajankoulutuksen kehittämistarpeita.
Tasa-arvoa myös koulutaipaleella
Tuoreet tutkimustulokset kertovat, että oppimistulosten erot suomalaisten koulujen välillä ovat edelleen OECD-maiden pienimmät. Kuitenkin erot ovat hieman kasvaneet edelliseen tutkimukseen verrattuna. Tämä kehityssuunta on käännettävä heti alkuunsa. Yksi suomalaisen peruskoulun suurimmista vahvuuksista on aina ollut sen tasalaatuisuus. Jatkossakin on huolehdittava siitä, että suomalaislapset saavat tasokasta opetusta asuinkunnastaan riippumatta.
Tähän itseasiassa tähtäsi myös nyt yli vaalien siirretty perusopetuksen uusi tuntijako, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena oli suomalaislasten koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen. Esityksellä olisi haluttu turvata minimituntimäärän nosto myös niissä kunnissa, joissa nykyisin tarjotaan oppilaille koko peruskoulun aikana lähes yhden lukukauden verran vähemmän opetusta kuin eniten opetustunteja tarjoavissa kunnissa. Nykytilannetta ei siis missään tapauksessa voi pitää hyväksyttävänä lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden kannalta. Tämä epätasa-arvoisuus tulee korjata mahdollisimman pian ja toivon, että muutkin puolueet meidän lisäksi tähän sitoutuisi.
Osana tasa-arvoisen peruskoulun kehittämistä tulee jokaisessa kunnassa ottaa käyttöön myös Opetus- ja kulttuuriministeriön tekemät perusopetuksen laatukriteerit. Kansallisten kriteereiden tavoitteena on tukea opetuksen korkeaa laatua ja monipuolista tarjontaa. Laatukriteereiden hyödyntäminen auttaa koulujen henkilöstöä, hallintoa ja päättäjiä tiedostamaan toiminnan puutteet ja parantamaan niitä. Kriteereiden käyttö ei kuitenkaan velvoita kuntia mihinkään, vaan ne ovat luonteeltaan suosituksia ja arvioinnin väline. Nämä olisivat hyvä työvälinä jokaiselle kuntapäättäjälle ja koulupuolen asiantuntijalle esimerkiksi kerran vuodessa tarkastella kriittisesti oman kunnan koulutoimea.
Mitä voimme oppia PISA- tuloksista?
Muun muassa sen, että Aasian maiden nousu Pisa-tutkimuksen kärkeen kertoo myös osaamistason keskeisestä merkityksestä maiden kilpailukyvylle. Aasian nousevat talousmahdit hakevat kasvua ja kilpailuetua panostamalla ensisijaisesti koulutusjärjestelmiinsä. Tässä kisassa myös meidän on oltava mukana kärkijoukossa.
Jos miettii vaikkapa sitä, että yksin esimerkiksi Kiinassa valmistuu joka vuosi viisi miljoonaa uutta korkeasti koulutettua. Siis lähes yhtä monta uutta osaajaa kuin meillä on asukkaita kaiken kaikkiaan. Niin voi kysyä miten tässä kilpailussa suomalainen insinööri pärjää. Suomalainen insinööri pärjää vain olemalla parempi kuin nuon viisi miljoonaa kiinalaista insinööriä. Pienenä maana emme siis voi kilpailla volyymeissa, vaan Suomessa on nimenomaan panostettava koulutuksen korkeaan laatuun.
Suomalaista peruskoulua ei siis tule kehittää vain siksi, että Suomi sijoittuisi jatkossakin Pisa-vertailun kärkisijoille. Perusopetusta tulee kehittää ensisijaisesti siksi, että suomalaisissa kouluissa olisi jatkossa entistä parempi oppia ja opettaa. Peruskoulun tulee tarjota kaikille lapsille mahdollisimman hyvät eväät elämään: riittävät perustiedot ja –taidot, mutta ennen kaikkea sellainen itsetunto, motivaatio ja oppimisen ilo, joka kantaa jatko-opintoihin ja läpi elämän.
Lukioiden opintojenohjaukseen on panostettu jo kuluneella vaalikaudella, ja kokeilua on tarkoitus laajentaa jatkossa. Itse näkisin, että myös peruskoulun opintojenohjaus ansaitsee erityishuomiota. Tärkeää olisi, että jokainen nuori löytää peruskoulun jälkeen itselleen sopivan ja mielekkään opiskelupaikan. Tavoite opiskelutakuusta, eli siitä, että jokaiselle nuorelle pitää löytyä opiskelupaikka peruskoulun jälkeen, ei saa olla utopiaa, vaan saavutettavissa.
Syrjäytymiskierre alkaa usein peruskoulun päätyttyä ja tässä vaiheessa varhainen puuttuminen on tehokas ratkaisu ongelmiin. Opinto-ohjaajien riittävä määrä, koulutus ja opinto-ohjauksen mielekkyys nuoren kannalta ovat ratkaisun avaimia.
Parhaimmillaan suomalainen peruskoulu on minusta silloin kun jokaisena päivänä jokainen oppilas saa oppia jotain uutta. Siis ihan jokainen niin erityistä tukea tarvitseva, kuin lahjakaskin – ihan jokainen ellen ja veeti.
Suomalainen perinne saa näkyä koulujenkin arjessa ja juhlissa
Kansainvälistyminen ja eri kulttuurien rantautuminen Suomeen on aiheuttanut runsaasti keskustelua mm. koulujen arjesta. Mielestäni varhaiskasvatuksellamme ja peruskouluilla on tulevaisuudessakin oltava oikeus ja jopa velvollisuus siirtää suomalaista perinnettä eteenpäin. Tämä perinne voi olla jouluun liittyvää ja perustaltaan kristilliseen perinteeseen nojaavaa. Maamme eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin kirjannut kannan, jonka mukaan mm. kristilliset joulutraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria eivätkä ne ole uskonnon harjoittamista sinällään.
Kristillinen perinne onkin tärkeä osa yhteiskuntaamme ja mm. joulunviettoa. Suvaitsevuus ei ole sitä, että omat perinteet lopetetaan kohteliaisuudesta muita perinteitä kohtaan. Vanhemmille on kuitenkin kerrottava hyvissä ajoin siitä, jos koulussa on kristillisiä juhlia. Näin vanhemmat voivat ottaa kantaa siihen, ovatko heidän lapsensa mukana osallistumassa tai esiintymässä
Toisen asteen koulutus vie kohti ammattilaisuutta
2007-2011 hallituskauden yksi koulutuksen kehittämisen painopistealue oli toisenasteen ammattilisen koulutuksen kehittäminen. Pystyimme lisäämään opiskelijoille aloituspaikkoja ammattikouluihin yli 12 000 ja näin osaltaan varmistamaan jokaisen nuoren opiskelupaikan ja opiskelutakuun toteutumisen. Samaan aikaan vakinaistimme ammattistartti kokeilun jokaisen ammattikoulun arkipäivään osaltaan madaltamaan nuorten kynnystä siirtyä peruskoulusta toiselle asteelle. Uudistukset ovat osoittautuneet menestyksiksi.
Ammatillisen koulutuksen riittävyys ja oikea kohdentaminen tulee olla myös jatkossa valtakunnallisen koulutuspoltiikan ohjenuora. Koulutuspaikkoja tulee ohjata sinne missä opiskelijoita on ja missä koulutuksella on vetovoimaa ja valmistuneille työpaikkoja. Ammattillisen koulutuksen keskeisenä onnistumiskriteerinä tulee olla valmistuneiden sijoittuminen työmarkkinoille.
Ammatillisen koulutuksen erityisopetukseen ja tukipalveluihin tulee ohjata riittävät resurssit ja vahvistaa myös ammatillisen koulutuksen opinto-ohjausta.
Lukiokoulutus kehittämiskärjeksi
Toisen asteen koulutuksen kehittämiskärkikohteeksi tulee nostaa nyt lukiokoulutus. Lukiokoulutusta tulee kehitetään yleissivistävänä ja jatko-opintoihin valmentavana koulutuksena. Toisen asteen koulutusta tulee kehittää ns. duaalimallin mukaisesti eli pitäen lukiokoulutus ja ammattillisen koulutus koulutuksellisesti mutta myös hallinnollisesti toisista erillään. Kuitenkin yhteistyötä ja ns. kaksoistutkintoja tulee jatkaa ja kehittää.
Lukiokoulutuksen kehittämisessä tulee laajasti arvioida nykylukion ”imagon” lisäksi myös lukion onnistuminen vastata tämän päivän koulutustarpeeseen ja sivistyskäsitykseen. Tarkasteltava on myös nykyisen luokattoman lukion toimivuus. Tuntijakoa ja oppisisältöjä tulee uudistaa ulkoaopittavan ja ylioppilaskirjoituksiin tähtäävän opiskelun sijaan kokonaisuuksien hallintaan ja opinton tiedon ja muun tiedon hallintaan.
Peruslähtökohtana voisi olla vähemmän tietoa ja enemmän taitoa käsitellä tietoa.
Tätä silmällä pitäen tulee lukiokoulutuksessa vahvistaa myös tietotekniikan hyödyntämistä ja tietotekniikan käyttöönotto ylioppilaskirjoituksissakin tulee toteuttaa uudistuksen myötä. Ylioppilaskirjoituksissakin tulee siis mitata vahvemmin tiedon hallintataitoja ulkoa omaksumisen sijaan.
Lukiokoulutuksen rahoitus on jäänyt myös selkeästi jälkeen muusta koulutuksen rahoituksesta. Lukion korkean laadun ja kehittämisen turvaamiseksi opiskelijakohtaiseen valtionosuuteen on tehtäväkin riittävä tasokorotus.
Lukiokoulutus tulee jatkossakin turvata ns. lähipalveluna. Palveluna jossa käynti onnistuu edelleen omasta ja vanhempien kodista käsin. Riittävä ja laadukas lukioverkko on osaltaan omia korottamaan myös peruskoulun laatua, kun lukion aineopettajat ovat osaltaan myös mukana peruskoulun opetuksessa.
Alueille missä lukioverkkoa ei voida ylläpitää näin kattavana, on luotava aluelukio- tai verkostolukiojärjestelmiä. Tasokkaan kurssitarjonnan turvaamiseksi on perusteltua myös rakentaa valtakunnallinen etäopetusverkko.
Lukiolaisten liiton Hallitusohjelmatavoittet 2011-2015-asiakirjaan kirjattu tavoite luoda Lukioille laatumittaristo on kannatettava. Laatumittaristossa lukiolaistenliiton mukaisesti tulisi painottaan yo-kirjoitusten tulosten lisäksi opiskelijoiden lähtötasoa, opetuksen resursseja, sijoittumista jatko-opintoihin, ohjaus- ja tukipalveluiden tarjoamista, terveydenhuollon saavutettavuutta, opiskelijoiden kuulemista ja viihtyvyyttä.
2010 aloitettu lukioiden opinto-ohjauksen pilottihanke tulee ulottaa käsittämään nyt kaikki maamme lukiot. Lukioihin tulee osoittaa riittävä määrä opinto-ohjaajia takaamaan opiskelun sujuvuus ja osaltaan viitoittamaan nuorten tietä kohti jatko-opintoja määrätietoisemmin. Tavoitteena tulee olla yksi opinto-ohjaaja 200 opiskelijaa kohden. Myös koulujen Tutor-toimintaa tulee kehittää niin, että opiskelijalta opiskelijalle- tukea olisi saatavilla kaikissa Suomen lukioissa.
Tulevaisuudessa opiskelijavalinta korkeakouluasteelle tullaan tekemään entistä vahvemmin ylioppilastutkinnon perusteella ja tällöin riittävän tuen ja neuvon saaminen on onnistuneessa opiskeluputkessa ensiarvoisen tärkeää. Samalla korkea-asteen pääsykokeita tulee kehittää lukiopetuksen tapaan tiedon soveltamiskykyä ja alalle soveltuvuutta mittaavammiksi.
Ammattikorkeakoulutus
Vuonna 2009 toteutetun yliopistouudistuksen jälkeen on korkeakouluasteella kehittämisen kärkihankkeeksi nostettava toisenasteen lukiokoulutuksen tapaan ammattikorkeakoulut.
Pienenä, mutta opiskelijoille tärkeänä tavoitteena voisi nostaa ajatuksen siitä, että ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS takaisi yhdenvertaisen, laadukkaan ja saavutettavan opiskeluterveydenhuollon kaikille korkeakouluopiskelijoille, myös ammattikorkeakouluissa.
Ammattikorkeakouluja tulee uudistaa tarvittavilta osin tavoitteena sama kuin yliopistouudistuksessa eli saada ne toimimaan paremmin muuttuvassa ja kansainvälistyvässä toimintaympäristössä.
Myös ammattikorkeakoululainsäädännön rinnalla tulee kehittää myös koulutuksen rahoitusta. Ammattikorkeakoulujärjestelmän kustannukset ovat kallistuneet 40 prosenttia 2000-luvulla. Ensi vuonna laskun loppusumma nousee liki 900:n miljoonaan euroon. Se on palkittava nykyistä enemmän tuloksekkaasta toiminnasta ja korkeatasoisesta opetuksesta. Rahoitukseen tulee lisätä myös tuloksellisuusvaatimuksia. SAMOK:n linjausten mukaisesti rahoituksen tulee myös ”ohjata luomaan joustavuutta opintoihin ja mahdollistamaan nopeamman valmistumisen”. Nykyinen järjestelmä kannustaa nimittäin ammattikorkeakouluja oikeastaan enemminkin laajentamaan toimintaansa tehostamisen sijaan.
Kuntien roolia ammattikorkeakoulutuksen maksumiehinä tulee selvittää. Nykyisin ammattikorkeakoulun kustannuksia maksavat myös kunnat. On tärkeä huolehtia siitä, että kunnat säilyvät tulevaisuudessakin keskeisesti mukana ammattikorkeakoulujen toiminnassa ja päätöksenteossa. Vain näin voidaan varmistaa, että se ammattikorkeakoulu on mahdollisimman tiukasti ja ajassa eläen kiinni kunkin paikkakunnan ja talousalueen arjessa ja elinkeinoelämän kehittämisessä.
Laatua, aluekehitystä ja yrityslähtöisyyttä antava rakenneuudistus
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kenttä on Suomessa liian hajanainen ja pirstaleinen. Kevään 2008 opetusministeriön muistiossa esitettiin ammattikorkeakoulujen enimmäismääräksi 18 . Vuonna 2020 ammattikorkeakoulut mukaan lukien tutkintoon johtavaa korkeakoulutusta annetaan Suomessa peräti sadassa toimipaikassa. Kun tähän lisätään toiset sata valtion sektoritutkimuslaitosten toimipistettä, voidaan todeta että viiden miljoonaan asukkaan Suomessa korkeakoulutus- ja tutkimusverkko on niin tiheä, että se on miltei lähipalvelu.
Ammattikouluverkkoa pohdittaessa on keskityttävä aitoihin työssäkäyntialueisiin nykyisten amk-toimijoiden rajojen sijaan. Nykyisten amk-toimijoiden ja niiden mahdollinen yhdistäminen tarkoittaisi monilla alueilla laajoja jopa yli 100 000 asukkaan amk-tyhjiöitä. Siksi toimijoiden määrää pohdittaessa ja niistä ratkaisuja tehtäessä on niiden perustuttava syvälliseen ja laajaan mm. työelämän tarveselvitykseen.
Esimerkkinä voidaan mainita Hyvinkää-Riihimäen talousalue missä tällä hetkellä toimii Riihimäellä HAMK:n yksikkö ja Hyvinkäällä Laurean yksikkö. Jos amk-kenttää uudistetaan joidenkin esittämien suunnitelmien mukaan niin, että HAMK:n toiminta keskittyisi Hämeenlinnaan ja Laurea yhdistyisi etelään jättäisi se 100 000 asukkaan yhden maamme nopeimmin kasvavan alueen ilman ammattikorkeakoulutusta. Tätä kehitystä ei saa hyväksyä.
Ammattikorkeakoulutuksen laadun, työelämäyhteyksien ja aluekehitysroolin vuoksi toiminnan virtaviivaistaminen ja päällekkäisyyksien purkaminen on välttämätöntä, mutta sen tulee perustua aitoon tarveharkintaan ja alueelliseen tarkasteluun nykyisen toimijaverkon rajojen sijaan. Ammattikorkeakouluilla on nimittäin nyt jo lainsäädännössäkin todella tärkeä aluekehittämisen vastuu.
Yliopistot
Maamme yliopistoissa tehtiin vuonna 2008 ehkä niiden historian suurin uudistus. Yliopistolain hengen ja kirjaimenkin mukaan päätösvalta on nyt yliopistoilla ja niiden hallitusten tehtävä on nyt tehdä strategiset valinnat ja asettaa toiminnalle selkeät painopisteet.
Uusi yliopistolaki vei siis maamme korkeakoulutusta ja tutkimusta hyvän harppauksen eteenpäin. Se on osa yleisempääkin eurooppalaista kehityssuuntaa, jossa yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen laatua pyritään vahvistamaan lisäämällä yliopistojen omaa toimintavapautta ja modernisoimalla niiden hallintoa ja johtamista.
Vuoden 2010 alusta voimaanastuva yliopistojen uusi rahoitusmalli palkitsee yliopistoja ennen kaikkea opetuksen ja tutkimuksen laadusta ja vaikuttavuudesta. Se tulee jatkossa näkymään entistä vahvemmin myös yliopistojen keskinäisissä rahoitussuhteissa.
Valmis ei yliopistomaailmamme kuitenkaan tämänkään jälkeen ole. Korkeakoulureformin on jatkuttava tarpeellisella rakenteellisella uudistamisella ja ennen muuta määrätietoisella kansainvälisyyden vahvistamisella.
Keskeistä on taata tulevaisuudessakin kaikille yliopistoille riittävä perusrahoitus. Uuden yliopistolain hengen ja kirjaimen mukaan yliopistojen toiminta rahoitetaankin jatkossakin pääasiallisesti valtion rahoituksella. Vuodesta 2011 lähtien erityisen merkittävää on kustannustason muutosten huomioon ottaminen yliopistojen rahoitusta mitoitettaessa ns. yliopistoindeksin mukaisesti.
Riittävä perusrahoitus tulee siis lainmukaisesti taata tulevaisuudessakin kaikille yliopistoille.
Yliopistoverkkoa uudistettaessa on valtion kuitenkin huolehdittava siitä, että tulosneuvotteluissa tulee turvatuksi yliopistoverkon kattavuussa läpi koko maan. Yliopistojen ei tule sallia itsenäisesti päättää esimerkiksi opettajankoulutuslaitosten jatkosta vaan niihin kohdistuvien ratkaisujen pitää perustua 2010 budjetinkäsittelyn yhteydessä eduskunnan yksimielisesti hyväksymään valtakunnalliseen selvitykseen. Yliopistojen hallitusten tulee kunnioittaa tätä eduskunnan yksimielistä vaatimusta ja pidättäytyä toimenpiteltä selvityksen tekoon asti.
Jokainen liikkuu ja Suomi menestyy
Liikunnan ja urheilun merkitys meistä jokaiselle on kiistaton. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen lähtee kodeista, mutta sitä on tärkeää tukea jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Suomeen tarvitaan uudenlainen ote liikkumiseen ja tätä tukemaan tarvitaan rajat rikkovat Liikkuva Suomi –toimintaohjelma.
Pelkkä koululiikunta ei riitä, mutta se on tärkeä osa liikkumaan kasvattamista. Koululiikuntaa tulee siis lisätä ensi hallistuskaudella niin oppitunteita vähintään neljä vuosiviikkotuntia, mutta koulujen päivissä myös niin että kaikki koulupihat muutetaan liikkumaan kannustaviksi ja jokaisessa koulussa otetaan käyttöön päivittäin yksi ns. pidempi liikuntavälitunti. Liikkuva koulu –hanketta tulee kehittää, laajentaa ja jatkaa.
Liikunnan roolia myös lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa, mutta myös korkeakouluissa tulee tukea ja edistää. Kaikille koulutusasteilla tulee taata mahdollisuudet liikuntaan. Lainsäädäntöä tämän turvaamiseksi tulee tarpeen mukaan viedä velvoittavampaan suuntaan. Esimerkiksi minusta korkeakoululiikunta tulisi määritellä lakisääteiseksi tehtäväksi ja resurssoida asianmukaisesti.
Liikunta ei ole tärkeää vain lapsille ja nuorille. Se on tärkeää meistä kaikille. Liikunta onkin parasta keino pidentää työuria eli saada meidät jaksamaan paremmin, pitämään kehomme kunnossa ja estämään mm. tuki- ja liikuntaelin vaivoja. Terveyttä edistävä liikunta pitää saada osaksi arkea ja tässä tärkeässä roolissa on liikuntamahdollisuuksien lisääminen ja vähän tai ei lainkaan liikkuvien aktivointi liikkumaan.
Mitä voimme tehdä?
Työantajia tulee kannustaa erilaisin keinoin, esimerkiksi liikuntaseteleitä kehittämällä monikäyttöisemmiksi ja laajemmin käyviksi, tarjoamaan liikuntamahdollisuuksia työntekijöilleen. Kaikki elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettavat liikuntapalvelut sijoitetaan alempaan 9 prosentin arvonlisäverokantaan.
Urheilu- ja liikuntaseurojen rooli on tässä työssä myös merkittävä. Niiden toiminta tulee turvata. Yleishyödyllisten yhteisöjen sekä niiden tuloverolain 23 §:ssä mainittujen tulojen verovapaus säilytetään. Seuratoimintaan tulee ohjata enemmän rahaa väliportaan hallinnon sijaan.
Myös hankkeita mm. palkantun työvoiman saamiseksi seuroihin tulee jatkaa.
Liikunta- ja urheilupaikkojen rakentamisrahaa tulee kohdentaa vielä vahvemmin olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaamiseen. Uusissa rakentamishankkeissa pitää tukea kaikille avoimia liikuntapaikkoja ja hankkeita joissa voidaan esimerkiksi yhdistää koulu- ja harrasteliikunta. Tärkeässä roolissa kunnissa ovat myös pyörätiet joiden rakentamiseen tulee osoittaa selvästi nykyistä enemmän rahaa. Ne ovat yksi tärkeimmistä ”liikuntapaikoista” hyvin toimiessaan.
Tärkeää on myös taata ikääntyvälle väestölle riittävät mahdollisuudet liikkua. Minusta liikunta pitääkin kirjata yhdeksi tulevaisuuden vanhustyön laatukriteeriksi.
Mistä rahoitus?
Urheilun ja liikunnan rahoitus on turvatttava Suomalainen urheilu ja liikunta rahoitetaan kulttuurin ohella merkittävästi Veikkausvoittovaroin. Veikkausvoittovarojen jakosuhdelain mukaisesta rahajaosta tulee pitää tiukasti kiinni eikä mitään uusia toimintoja eikä varsinkaan budjettirahoitteisia toimintoja tule siirtää veikkausvoittovararahoituksen piiriin. Esimerkiksi liikunnan koulutuskeskusten valtionosuudet tulee kattaa tulevaisuudessa veikkausvoittovarojen sijaan budjettivaroista. On tärkeää turvata tulevaisuudessakin kaikkien edunsaajaryhmien toimintaedellytykset ja tässä tärkeässä roolissa on suomalaisen rahapelien yksinoikeusjärjestelmän eli pelimonopolin kehittäminen niin, että EU sallii sen jatkuvan. Saimme päättyvän hallituskauden lopulla ensimmäistä kertaa EU:nkin kirjaamaan lauseen jossa todetaan Suomen kaltaisten pelimonopolien olevan mahdollisia jos niillä rahoitetaan maamme tyyliin mm. liikuntaa ja urheilua.
Suomalainen monopoli joka oikeasti onkin tripoli voi osoittautua mahdottomaksi tulevaisuuden toimintamalliksi. Minusta olisikin tärkeää nyt yhdistää kolme toimijaa yhdeksi uudeksi monopoliyhtiöksi ja turvata näin tulevaisuuden toiminta. Uuden toimijan alla pelit ja niiden tuotto tulisi jakaa nykyisten toimijoiden ja niiden edunsaajien mukaisesti. Itse olisin valmis harkitsemaan ja kehittämään myös erityisesti nettipelimaailmaan sopivaa osittaista lisenssijärjestelmää jolla saisimme Suomeen pelejä tarjoavat kansainvälisetkin toimijat mukaan vastuulliseen järjestelmäämme, valvontaamme ja myös osan tästä pelirahavirrasta urheilun ja kulttuurin hyväksi.
Suomalainen voittaa aina huomennakin
Jokaisen arkiliikunnan ja kuntoliikunnan rinnalla on tärkeää huolehtia myös siitä, että suomalainen voittaakin huomenna. Haluan, että Suomen huippu-urheilun rahoitusta kehitetään niin että panostettu raha menee nykyistä tehokkaammin hallinnon sijaan itse urheilijoiden käyttöön.
Esimerkiksi Ruotsissa on tällä mallilla saavutettu hyviä tuloksia.
Riittävän rahoituksen rinnalla on tärkeää myös luoda ja kehittää opiskelujärjestelmiä niin että jokaisella urheilijalla on mahdollisuus myös opiskella urheilun rinnalla. Urheilulukioita ei ole kaikkialla eikä voikaan olla, mutta eri lukioille pitää luoda mallit tarjota urheilupainotteisia luokkia esimerkiksi Hämeenlinnan tapaan. Tähän tulee osoittaa korotettua valtionosuutta.
Huippu-urheilussa urheiluopistoilla on oma tärkeä roolinsa jatkossakin, mutta rahoitusta ja toimintamalleja tulee kehittää myös niin, että huipulle tähtäävä uhreilija voi harjoitella myös kotikaupungissaan tai jopa maaseudulla. Huippu-urheilijoille tulee tarjota huipputason valmennusosaaminen ja kilpailukykyiset olosuhteet.
Olympiastadion ei voi odottaa
Päättyvällä hallituskaudella Olympia Stadion on vienyt vuosittain lähes kaiken ns. valtakunnallisten urheilupaikkojen rahoituksen. Muutaman miljoonan vuosittaisella rahalla on vain pystytty parsimaan urheilumme pyhättöä. Stadionin korjaamisesta ja vaalimisesta vallitsee hyvin vahva yhteinen ymmärrys ja siksi rahoitus tuleekin irrottaa urheilupaikkarahoituksesta hallitusohjelmatasoiseksi suurhankkeeksi.
Stadionin peruskorjaus tulee ajoittaa vuosille 2012-2015 ja taata näin osaltaan järjestämispaikka kansainvälisille suurtapahtumille niin urheilussa kuin musiikissakin.
Olympia Stadion tulee saanerata 2020-luvun vaatimusten mukaan mm. kattaen ja varustaen riittävin oheistiloin. Olen vakuuttunut, että historiallisesti arvokkaan urheilupaikan henki ja ilme voidaan säilyttää, mutta paikka pitää voida laittaa osaltaan vahvastikin uusiksi stadionin arkkitehtuuria ja perinteitä kunnioittaen. Toimivia esimerkkejä on paljon vaikkapa Berliinin stadion ja Töölönlahden alueesta voidaan kehittää todellinen urheilun ja liikunnan käyntikortti Suomelle.
*****************
Mutta nyt siis uuden kampanjapäivän pariin. Aamusta Lopella kahvittelemaan Shellille ja sitten Riihimäen Vaalikahvilalla kello 12-14 ja tämän jälkeen Politiikan Värisuora -keskustelutilaisuus Riihimäellä. Mukana Tarja Filatov, Kirsi Ojansuu ja Risto Autio. Kello 15. Ja illalla vielä tutustuminen Lopen uuteen neuvolaan ja hammashoitolaan ja sen perään Lopen kokoomuksen kevätkokous. Paikalle on kutsuttu myös kaikki Hämeen kansanedustajaehdokkaat.
….
Klo 22.13 ja aika paketoida päivä. Hieno päivä. On hauska huomata miten ihmiset aktivoituvat kun vaalit lähestyvät. Eilinen STTK:n vaalipaneeli Hämeenlinnassa toi muutaman uuden tukijan mukaan ja tänään neljä sähköpostia vaalikoneiden innottamana ja pari hyvää keskustelua. Toinen Facebookissa ja toinen puhelimessa. Ja hieno oli mm. puhelun lopetus, kun se päättyi siihen, että kaveri kertoi, että ”täältä tulee ääni” ja lupasi levittää sanaa ja hetken päästä liittyi tukiryhmään netissä. Hei, tällaiset saa jaksamaan.
Tukiryhmässä nyt reilusti yli 500 julkista tukijaa ja ryhmä kasvaa koko ajan. Yritän huomenna saada lyötyä väkeä lisää listoille. Paljon mielenkiintoisia nimiä ympäri Hämettä tulossa.
Päivään mahtui tänään kampanjointia niin Lopen Launosissa kuin sitten Riihimäelläkin. Vaalikahvilallakin vietin tänään jälleen hetken aikaa ja väkeä koko ajan liikkeellä. Kahvila toimii kertakaikkisen hienosti ja sellainen hieno hetki siellä erään rouvan kanssa käymäni pitkä keskustelu mm. arvoista ja maamme menosta. Lopuksi hän kertoi, että ”oli muuten ihan ensimmäinen kerta, kun hän tällaiseen paikkaan tuli”. Jos puhelut saivat virtaa minuun niin myös tällainen kohtaaminen. Kynnyksen tulla ja keskustella pitää olla matala.
Riihimäeltä sitten tutustumaan Lopen uuteen Terveystaloon. Talon omistaa ainakin toistaiseksi valtaosaltaan Riihimäen Seudun Terveyskeskuskuntayhtymä. Mene ja tiedä mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan. Itse edelleen haluan uskoa siihen, että yhteistyö tälläkin saralla jatkuu Riihimäen seudulla, mutta sen näemme. Itselläni siihen vahva tahto ja minä ainakin näen niin että yhdessä tämä seutukunta vain voi menestyä. Häviä voimme jokainen kyllä yksin. Yhteistyön nimeen siis vannon minä.
Mutta Lopen Terveystalo on upea moderni rakennus Lopen keskustassa. Sinne kokosimme hammashoitolamme kahdesta eri paikasta, neuvolan ja kotisairaanhoidon jne. Hieno oli kokonaisuus ja voi päätökseen olla tyytyväinen. Ja tyytyväisiä näyttivät talon väkikin olevan niin alakerrassa työtään tekevät hoidon ammattilaiset kuin talon kakkoskerroksessa asuvat asukkaatkin. Yhteisöllisyys jotenkin loisti kummassakin niin kodeissa ja kotien kesken kuin alakerrassa eri yksiköidenkin kesken.
Sitten illalla vielä Lopen Kokoomuksen kevätkokous. Olimme kutsuneet mukaan kaikki Hämeen 14 eduskuntavaaliehdokasta. Harmi että paikalle ehti vain lahtelainen Sari Niinistö lisäkseni. Mutta hän saikin näin erinomaisen vastaanoton ja kiitokset aktiivisuudestaan. Uskon, että se tullaan palkitsemaan. Kiitokset siis Sarille minunkin puolesta.
Nyt katse huomiseen. Tänään varmistui sitten myös puolueemme varapuheenjohtajan Sampsa Katajan Hämeen vierailu. Tulevana torstaina Sampsa Riihimäelle eli tervetuloa kaikki mukaan! Sampsa Riihimäen Vaalikahvilalla to 24.3. kello 16-17.