Tiistai, 16.06.2009

Blogi, tiistaina 16.06.2009

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies kertoi aamu-tv:ssä, että tulevaisuudessa valtion yhtiöiden johtajien palkkiot sidotaan peruspalkkaan niin, että tulospalkkaus voisi olla korkeintaan 40 prosenttia vuosituloista. Vaihtoehtoisesti kannustinmalli voisi olla peruspalkan suuruinen osakepalkkio. Olen täysin samaa mieltä Häkämiehen kanssa siitä, että kannustimet ja palkkiot pitää pitää kohtuullisina ja myös siitä, että palkkioiden maksuperusteet ovat selkeät. Tulospalkkauksen yksi keskeinen perusta on minusta se, että silloin pitää olla aidosti onnistunut. Tämä siis vaatii riittävän kovia tavoitteita tulospalkkion saamiseksi. Häkämies totesi aivan oikein, että leikkureiden tulee olla sellaisia, että missään olosuhteissa ja osakekurssien noustessa kovaa ei palkkiot saa nousta kohtuuttomiksi – pikavoittoja ei niissäkään töissä ole syytä kerätä ainakaan ilman selkeitä omia ansioita.

Mutta on myös muistettava se, että valtion yhtiöt ja ne yhtiöt joita valtio omistaa merkittävästi pörssissä eivät ole muutenkaan erilaisessa asemassa kuin muut vastaavat yritykset. Siksi on myös tärkeää huolehtia, että saamme näihinkin yrityksiin johtajiksi ja työntekijöiksi maamme parhaita osaajia. Kurjistukseenkaan ei saa viedä vaikka sellaiseenkin näyttää olevan haluja. Järki kädessä kun tässä edetään niin uskon, että kaikki menestyy. Eilen valtion yhtiöiden palkitsemista arvioinut työryhmä jätti esityksensä ja toivotaan, että asian kanssa hallitus toimii nyt määrätietoisesti mielellään jo tämän vuoden aikana.

Tuo keskustan vaalirahakohu alkaa saada entistä erikoisempia piirteitä. Pikkuhiljaa paljastuu mitä erilaisempia keskusteluja ja neuvotteluja jotka vielä edellisen myllerryksen aikaan kiistettiin. Ne luovat vakavan tilanteen tästä muutenkin kriittisestä asiasta. Toivotaan, että nyt kaikki on tullut julki ja ratkaisuja voi jokainen tehdä sen pohjalta.

Ohessa vastine ministeri Sirkka-Liisa Anttilan Aamupostissa ja Hämeen Sanomissa julkaistuu kirjoitukseen liittyen Vieraskynä-kirjoitukseeni. Alkuperäinen kirjoitukseni kokonaisuudessa Kynästä-sivulla.

****
****

VASTINE:

Olisin mielelläni ministeri Anttilan kanssa samaa mieltä

Mutta se vain nyt on kovin vaikeaa. Saimaanorppa on luokiteltu nyt äärimmäisen uhanalaiseksi ja on selvää, että vapaaehtoiset toimet sen suojelemiseksi eivät riitä. Keväisen verkkokalastuskiellon piti itseasiassa olla tässä tilanteessa itsestään selvää ja mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja valtiovarainministeriö vaativat sitä lausuntokierroksella. Myös ylivoimainen enemmistö myös itäsuomalaisista hyväksyi verkkokalastuskiellon. Mutta näin ei kuitenkaan ole toimittu.

En siis ole ajatusteni kanssa aivan yksin.

Helsingin Sanomat totesi mm. hyvin 4.4.2009: ” Maailmassa on vain yksi eläinlaji, jonka säilymisestä suomalaiset yksin ovat vastuussa. Se on saimaannorppa.”

Samaisessa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kerrottiin myös maa- ja metsätalousministeriön antamasta asetuksesta, jolla jatketaan saimaannorpan vapaaehtoisuuteen perustuvaa suojelua ja määrätään kalaverkkojen siiman paksuus. Helsingin Sanomat totesi, että ”päätös perustuu ministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) hyvään uskoon, että norpan pesimisalueen asukkaat ja mökkiläiset jättävät kalaverkkonsa ja täkykoukkunsa venevajaan huhtikuun puolivälin ja kesäkuun lopun välisenä aika”.

Itse en usko eikä moni muukaan valitettavasti usko siihen, että vapaaehtoisuudella tätä meidän käsissämme olevaa lajia pelastetaan ja siksi olen sukupuuttoon kuolemisen uhatessa valmis myös kovempiin toimenpiteisiin. Ja itseasiassa verkkokalastuksen keväinen täyskieltokaan, vain siis 77 päiväksi, ei vielä takaisi äärimmäisen pienen kannan pelastumista, mutta olisi yksi aito teko lajin tulevaisuuden turvaamiseksi. Haluan painottaa edelleen, että nuottaa ja katiskaa saisi tuona aikana käyttää.

On totta, että vapaaehtoiset toimet ovat tuottaneet hieman tuloksia. Vapaaehtoiset verkkokalastusrajoitukset, joita on tehty jo 1980-luvulta, ovat olleet merkittävä tekijä saimaannorpan säilymisessä. Tämän vuoden toukokuun alkuun mennessä lähes puolet tavoitepinta-alasta on saatu sopimusrauhoitusten piiriin. Mutta nyt näyttää siltä, että nämä toimet eivät yksinkertaisesti ole riittäviä. Vielä kolme vuotta sitten saimaannorpan kanta oli laskennoissa 280, mutta viime vuonna enää 260 yksilöä. Välittömän uhanalaisuuden rajana pidetään 400 yksilöä.

Totesin Vieraskynä-kirjoituksessani, että verkot vievät ”joka vuosi jopa puolet pesästään liikkeelle lähteneistä kuuteista”. Näin on. Metsähallituksen saimaannorppien poikaslaskennassa löytyi tänä keväänä vain 43 kuuttia eli kahdeksan vähemmän kuin viime vuonna. Metsähallitus arvioi, että verkkoihin kuolee vuosittain noin 20 – 30 saimaannorppaa. Näistä suurin osa nimenomaan alle vuoden ikäisiä kuutteja. Tämä tieto on siis Metsähallitukselta.

Minä olen siis sitä mieltä, että me ihmisit olemme syyllisiä siihen, että norppakantamme on tällainen mikä se nyt on. Siksi minusta meillä on myös vastuu siitä, että laji pelastetaan. Jos tätä ratkaisua ei tee suomalaiset niin toivon monen muun tapaan, että ratkaisun tekee EU-komissio, jonka puoleen asiassa on jo käännytty.

Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)

****
****

Kello 19.15 ja juuri tässä pikku hiljaa päivää päätellään. Takaisin eduskunnassa ja kohta kotia kohden. Olipahan aikalailla erikoinen tilanne istunnon päätteeksi. Ensin pitkä keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päätökseen pelotellen, puolustellen, änkyröiden ja tukien ja sitten SDP:n ilmoitus monta tuntia sitten tapahtuneesta äänestyksestä. Yksi edustaja luetteli ainakin parisenkymmentä edustajan nimeä, jotka olivat kuulemma äänestäneet ”väärin” päivän äänestyksessä. Kyseiset demarit vastustivat ammattikorkealain uudistusta ja nyt ilmoituksella oltiin eri mieltä. Ei kuulemma tällaistäkään ole ennen talossa nähty. Tosin jotain vastaavaa nähtiin kyllä jo päivän äänestyksissäkin.

Tänään kuitenkin yliopistolaki ja ammattikorkealaki läpi selkein luvuin ja nyt työ itse yliopistoissa ja oppilaitoksissa voi alkaa. Siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Katsotaan sitten onko esimerkiksi ammattikorkeiden osalta vielä tarvetta suurempaankin lakiuudistukseen tai muutoksiin. Sen sitten aika näyttää.

Mutta nyt siis eduskuntapäivä päätökseen. Huomenna eduskunnassa noussee esille myös vaalirahakohu ja pääministerin lausunnot. Katsotaan miten sekin asia kehittyy. Tänään olin itse Tarja Filatovin kanssa puhelinhaastattelussa Ylelle ja itse totesin, että nyt on syytä selvittää tätä tapaus ja sitten edetä vaalirahoituksen ja puolueiden rahoituksen julkisuuden kanssa suunnitelluin askelein. Asiaahan paraikaa valmistellaan ja selvitetään. Nyt ei minusta ole mitään syytä siirtää huomiota muuhun epäolennaiseen vaan selvittää nämä tilanteet huolella ja sitten uudistaa julkisuussäädökset asianmukaisesti. Puoluesihteerimme Taru Tujunen totesi aivan oikein, että meidän puolue noudattaa nykyistä lainsäädäntöä, eikä meillä ole ”tarvetta paniikkijarrutuksiin toisin kuin vaalirahakohun keskellä olevalla keskustalla”. Olen täysin samaa mieltä ja tämän myös totesin Ylelle. Minun mielestäni kokonaisuus uudistetaan kun vaalirahoituksen avoimuutta pohtiva työryhmä saa työnsä päätökseen eikä paniikkinappulaa yhden puolueen painaessa. Katsotaan mitä huominen tuo salissa tullessaan.

Kommentit