Tiistai, 16.03.2010

Blogi, tiistaina 16.03.2010

Aikainen aamu ja aurinko paistaa. Se sopii hyvin. Aamut ovat niin erilaisia kun on jo seitsemän jälkeen valoisaa ja linnutkin jo hieman kuorojaan virittelevät. Mutta työt siis kutsuvat ja auton nokkaa pian jo Helsinkiä päin tuuppaamaan. Aamusta heti kokouksia siellä ja näyttää siltä, että tänään venähtää jälleen pitkään iltaan. Mutta toisaalta nuo ilta-ajelutkin kotiin ovat mukavampia kun hieman jo valoa illoissakin. Kevät ja kesä tulee kunhan vaan jaksamme odottaa.

Viime viikolla tehtiin päätös hätäkeskusten uudelleen jaottelusta. On varmasti tarpeen ja perusteltua uudistaa toimintaa ja hakea sellaisia yksiköitä jotka voivat vasta paremmin palvelutarpeisiin tämän päivän Suomessa. Itse kuitenkin olen huolissani siitä miten nyt tehdyssä jaossa saadaan turvattua ammattitaitoisen väen riittävyys kun hätäkeskuksista valtaosa sijoitettiin itä-länsi-suuntaisilla alueilla länsireunaan rannikolle. Minusta aivan liian suureen rooliin tässä ratkaisussa nousi ruotsinkieli, sillä juuri keskustelin pitkäaikaisen ystäväni kanssa Riihimäellä ja hän työskentelee vastaavissa tehtävissä Keravalla ja toinen kotimainen on heillä luonteva kielivaihtoehto kun hätätapauksia sattuu. En siis pidä tuota kielipoliittista näkökulmaa kovinkaan kestävänä sijoittamisperusteena.

Nyt on olemassa iso pelko, että Turun ja Porin alueelta ei löydy riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa ja uuden kouluttaminen maksaa ja vanhan osaavan ja kokeneen henkilökunnan valuttaminen ja päästäminen tällaisen ratkaisun kautta muille aloille on typerää. Ehkä siksi olisi ollut enemmän kuin perusteltua katsoa asiaa vielä tuon henkilöstön saatavuuden näkökulmasta ja sijoittaa toinen hätäkeskuksista Sisä-Suomeen. Esimerkiksi Hämeenlinnassa olisi ollut erinomaiset paikat ja osaavat henkilökunta työtään jatkamaan ja tekijöitä olisi ollut saatavissa pääradan varresta helpolla lisääkin mm. Pirkanmaalta.

Nyt on iso pelko, että ainakin osa henkilöstöstä hakeutuu muille aloille ja jättävät näin suuren osaamisaukon hätäkeskuksiin. Perheiden muutto hätäkeskuksen perässä ei ole aivan yksinkertainen juttu ja se vaatii usein puolisolle työpaikan löytymistä ja harrastustenkin siirtoa uuteen paikkaan. Tiedän esimerkiksi Hämeenlinnasta perheitä joille muutto ei tule kysymykseenkään puolison erityisen työn takia ja lapsen ja nuorten harrastusten takia. Esimerkiksi HPK:n vaihtaminen Ässiin ei onnistu aivan helpolla eikä kyse ole vain henkisestä jutusta.

Sama ongelma on Keski-Suomessa missä hätäkeskus myös sijoitettiin rannikolle Vaasaan Keski-Suomen sijaan. Sieltä myös samanlaista viestiä ja henkilöstö perheineen ei ole innostunut muutosta aivan toisenlaiseen ympäristöön. Moni kuulemma sielläkin harkitsee uuden ammatin opiskelua ja vaikka opiskelu aina henkilökohtaisesti kannattaakin niin yhteiskunnan kannalta se on aina iso satsaus joita ei kannattaisi hukkaan heittää. Pelko onkin nyt suuri niinkin, että osa lähtee toimivista hätäkeskuksista pois jo ennen niiden muuttoa viimeistään 2015 mennessä ja tämä saattaa vaarantaa toimintakyvyn jo ennen muuttoakin.

Seurataan tilannetta ja tärkeintä on nyt turvata meidän suomalaisten avunsaanti kaikissa tilanteissa. Itse en usko, että ns. paikallistuntemus enää näyttelee ratkaisevan suurta osaa tässä toiminnassa hätäkeskusten osalta, mutta on sitä tosin tässäkin tapauksessa vähätelty. Sen sijaan tärkeää on, että tekijöillä, paloautoissa ja ambulansseissa on paikallistuntemusta ja osaamista alueen erityistehtävistä. Esimerkiksi eilen kuulin miten omalla alueellamme palokunta harjoitteli hevosten käsittelyä. Hevosala kasvaa täällä kovaa vauhtia ja taitaa jo yksin meillä Lopella olla tällä hetkellä yli 400 hevosta ja ponia. Muutama vuosi sitten mentiin jo reilusti yli 300 hevosen luvuissa ja useampia talli on sen jälkeen rakennettu. Eli tilanteita joissa suuri eläin on toisena osapuolena tulee varmasti tulevaisuudessa yhä lisää ja silloin on tärkeää tietää miten sellaisessa tilanteessa toimintaan ja mitä tehdään. Olin tyytyväinen kun kuulin tällaisestakin erikoisharjoituksesta Lopella. Hyvä.

Ratkaisu hätäkeskusalueiden yhdistämisestä tehtiin yksimielisesti maamme hallituksessa alkuvuodesta ja sen myötä hätäkeskusten määrä laskee seitsemään nykyisestä 15:sta. Seitsemän hätäkeskusta sijoitetaan nyt siis Kuopioon, Ouluun, Kouvolaan, Vaasaan, Poriin, Turkuun ja Keravalle ja nämä muutokset toteutetaan pääasiassa 2015.

Mutta seurataan tilannetta miten hätäkeskusuudistus etenee. Ongelmiin pitää tarttua ja toimia jos uudistus vaarantaa tavalla tai toisella maamme turvallisuustilannetta. Siihen ei ole varaa edes muutoshetkellä.

….

Kello 18 ja juuri kotiin. Mielenkiintoinen päivä tänään eduskunnassa. Ympäristövaliokunnassa jatkoimme varsin ongelmaisen Pallastunturin hotellihankkeen käsittelyä. Asia on vaikea ja mielenkiintoista nähdä miten sen kanssa käy. Itse en ole kauhean innostunut koko jutusta keskelle kansallispuistoa, mutta toisaalta olisi tärkeää saada vanha historiallisesti arvokas hotelli siellä pelastettua ja toimimaan. Oma mielipiteeni vielä asiasta hieman kysymysmerkkiä. Onneksi asiantuntijakuulemiset jatkuvat ja saamme asiasta selkoa eri näkökulmista. Sivistysvaliokunnassa sitten toinen yhtä mielenkiintoinen asia. Olemme käyneet läpi opettajien lomautuscaseja maassamme nyt laman keskellä ja nyt on aika antaa lausuntoa niistä opetusministeriölle. Miten jatkossa pitäisi toimia ja miten voisimme taata sen, että lomautukset eivät enää voisi estää lasten ja nuorten oikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen jokaisena koulupäivänä. Jos joku kunta lomautukset arvovalintana tulevaisuudessa valitsee niin minusta ainakin pitäisi olla keino jolla voisimme puuttua suunnitelmiin etukäteen ja varmistaa sen, että oppilaiden oikeuksia ei poljeta. Toisaalta pitää myös olla rohkeutta silloin ryhtyä toimenpiteisiin jos esimerkiksi toisenasteen oppilaitos laitetaan lomautusten takia kiinni. Ei siinä silloin valtionosuuksia käytetä siihen mihin ne on annettu. Minusta ainakin selkeä takaisinperinnän paikka. Mutta tärkeintä olisi minusta nyt päästä malliin jossa voisimme nykyisen jälkijättöisen valvonnan sijaan puuttua suunnitelmiin jo etukäteen. Niin, että lomautukset eivät vaarantaisi oppilaiden oikeutta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Katsotaan mitä keksimme.

Mutta oma toiveeni on se, että yksikään kunta ei näin lyhytnäköisiin toimiin enää ryhtyisi. Opetus- ja kasvatushenkilöstön lomautukset ei ole mikään säästötoimenpide vaan juuri kaikkea muuta. Ja mikä surullisinta kärsijänä lapset ja nuoret ja joskus jopa läpi koko loppu elämänsä.

Iltapäivän Yle Hämeen Politiikan Puhemyllyssä esillä tänään luonnollisesti Yle eli mediamaksu. Itse puolustin Suvi Lindenin tekemää ratkaisua laittaa mediamaksu nyt jäihin. Itse olin ainoa joka uskalsi Ylen ohjelmassa hieman pohtia myös Ylen toimintojen järkeistämistä ja tässä nyt mielenkiinnolla odotan mitä Yle tarjoaa kiitokseksi. Sain jo vihiä, että uutinen rakennetaan niin, että ”Heinonen esittää Ylen tarjonnan alasajoa tai jotain vastaavaa”. No toivotaan, että ei niin vaan kokonaisuus tuossa keskustelussa muistettaisiin. En siis niin ole esittänyt enkä esitä, mutta minusta Ylenkin on nyt pohdittava tarkkaan miten eurot saadaan riittämään. On tärkeää, että raha riittää tärkeimmän eli ns. julkisen palvelun tehtävän turvaamiseen. Se tarkoittaa erityisryhmien ohjelmatarjonnan turvaamista, omaa tuontantoa draamaa, ajankohtaisohjelmia, uutisia, lastenohjelmia, urheilua, kotimaista viihdettä ja laadukasta radiotoimintaa mm. maakunnissa. Mutta sitten pitää pohtia mitä kaikkea muuta pitää tehdä ja nostin jälleen esille nuo jenkkisarjat, jotka minusta eivät ole sitä tärkeintä, tai kisaamisen F1:ten ja vaikkapa rallin MM-sarjan miljoonaoikeuksista, tapahtumasponsoroinnin, päällekkäiset toiminnot netissä ja tv:ssä jne. Kyllä minusta näitäkin pitäisi uskaltaa pohtia ja siksi tarvitaan tuota hallinnon uudistamista.

Yle on minulle, ei eduskunnan radio, vaan kansanradio ja suomalaisten tv. Ja siksi minusta sen pitää olla sellainen ja sen hintainen, että me suomalaiset sen koemme omaksemme ja haluamme sen tavalla tai toisella rahoittaa. Niin, että voimme todeta jokainen, että ”Kyllä tämän verran minä voin kantaa yhteisvastuullista osuutta mm. erityisryhmien ohjelmatarjonnasta ja tämän verran maksaa muusta ohjelmatarjonnasta ja teen sen vielä mielelläni. Saan hyvää ohjelmaa – sellaista mitä en muualta saa.” Kun näin voimme todeta itsekukin niin silloin olemme onnistuneet.

Eikä ongelma siis ratkea yksin sillä, että siirrämme rahoituksen valtion budjettiin, joka on siis sosiaalisesti oikeudenmukaisinta ja mitä itse toivon. Pitää kuitenkin muistaa se, että tuokaan hana ei juoksuta vettä ilmaiseksi. Ja tuokin rahoitusmalli tarvitsee kansan tuen ja luottamuksen. Sitä tässä pitäisi nyt etsiä.

Itse toivon, että tämä kysymys nostetaan nyt kunnolla esille ja aina vaalikeskusteluihin asti. Silloin jokainen voi kertoa vaalikentillä ja tenteissä kannattaako 200 euron tai 250 euron tai minkä suuruista mediamaksua tahansa. Siis kaikille pakollista mediamaksua vai jotain muuta. Ratkaisu syntyy sitten tämän pohjalta 2011 hallitusneuvotteluissa. Toivon, että huomenna eduskunnan ryhmäjohtajat päättävät näin. Rahoitus ja hallinto pitää uudistaa ja malli ratkaistaan keskustelun kautta. Itse en tule Lintilän tylryhmän esittämää kaikille tasasuurta ja kaikille pakollista mediamaksua hyväksymään ja sen olen myös eduskunnassa kertonut.

Kommentit