Tiistai, 12.10.2010

Blogi, tiistaina 12.10.2010

Huomenta Suomi hyvin pyyhkiin. Poikas valvoo taas ja ahkeroi…

Eli aikamoisella härdellillä päivä alkanut. En tiedä mikä aavistus, mutta heräsin tänään tuntia aiemmin ja onneksi lähdin ajoissa jo liikkeelle. Liikenneonnettomuus sotki nimittäin liikennettä pahasti kolmostiellä ja kiertotietkin ruuhkautuivat. Mutta parissa tunnissa kuitenkin pelipaikalle. Aamu alkoi sitten Hämeen kansanedustajien kuukausikokouksella missä aiheena tänään jätelain kokonaisuudistus. Päijät-Hämeen, Lounais-Hämeen ja Kanta-Hämeen toimijat olivat kertomassa näkemyksiään uudistuksesta ja mielenkiintoinen aamu olikin. Isoimmat murheet jätelaissa on nyt onnistuttu korjaamaan. Tulevaisuudessakin tullaan siis sallimaan myös ns. suora sopiminen eli itsekukin voi tehdä jätteenkuljetussopimuksen myös jatkossa itse haluamansa yrittäjän kanssa. Siis niin, että aidosti maksaa vain oman jätteensä kuljetuksen ja käsittelyn eikä yhteisvastuullisesti kaikkien.

Iso asia mikä edelleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen esityksessä roikkuu on pakkausjätteelle tuleva ns. täysi tuottajavastuu. Aihe on hankala ja järjetönkin suurempia kaupunkeja lukuunottamatta. Malli tulee synnyttämään nykyisen jätteenkeräyksen rinnalle toisen jätteenkeräysverkoston ja voimme vain kuvitella ja pelätä mitä se tulee maksamaan. Ja maksaja tietenkin on me kuluttajat itse. Vaikka jätelasku hieman laskisi niin hinta siirtyisi tuplaten toisen järjestelmän kustantamiseen eli tuotteiden hintoihin. Jokainen voi siis itse laskea miten paljon kokonaislasku kasvaa kun nykyisen yhden keräysauton sijaan tulevaisuudessa samaa reittiä ajaa toinenkin auto keräten pakkausjätettä. Ja mikä surullisinta, hyvin todennäköistä on, että nuo esimerkiksi  jauhelipaketit jotka tulevaisuudessa kerätään eri autolla joutuvat lopulta kuitenkin samaa käsittelyyn ns. perinteisen kotitalousjätteen kanssa. Sleepy Sleepers kysyisi varmasti, että ”Onko järkee vai ei?”

….

Ympäristövaliokunta jo myös takana ja nyt yksi vastinekin tehty jo Aamupostiin. Lehdessä oli tänään erikoinen yleisönosastokirjoitus, jossa levitettiin täysin perättömiä väitteitä. Väitteet olisi ollut helppo tarkistaa, mutta toisaalta silloin loanheittojutun idea ja pohja olisi mennyt. Eli aivan tahallista toimintaa. No ne nyt korjattu ja toivottavasti huomenna jo lehdessä. En tosin ollut kyseisen kirjoittajan kirjoituksesta yllättynyt, mutta tuollaisesta kirjoittelusta ja tyylistä tosin harmissaan ja hämmentynyt. Tahallaan kun asioita vääristellään ja levitetään valheita – sitä vaikea hyväksyä.

Kello 22.01 ja juuri kämpille. Hetki sitten eduskunnan täysistunto päätökseen ja aivan lopussa salissa enää neljä edustajaa. Itseasiassa hieman ihmetytti, että heti tv-kameroiden sammuttua valtaosa hukkui salista ja loputkin kun välikysymyskeskustelun jälkeen varsinainen haja-asutusalueen jätevesiasetuksen lakimuutos käsittely salissa alkoi. Ei ympäristöministeri Paula Lehtomäkikään ollut paikalla esitystään esittelemässä ja puolustamassa. Erikoinen tilanne. No itse toi edelleen esille puheenvuoroissani haja-asutusalueen jätevesiasetuksen ongelmakohdat ja vaadin ministeri Lehtomäeltä kosmetiikan sijaan aitoja tekoja jätevesiasian suhteen. Puheeni varmasti jo huomenna aamulla luettavissa kokonaisuudessaan eduskunnan sivuilta ja sinne linkki täältä tuon Eduskuntatyö-valikon kautta. Olen täällä asiaa jo niin paljon käsitellyt, että nyt annan olla. Huomenna voin tuon puheeni vielä tännekin lisätä.

Päivällä sivistysvaliokunnan jälkeen eduskunnassa vieraanani ennen täysistuntoa hyvinkääläisiä yrittäjiä ja jalkapallon ystäviä ennen Suomi-Unkari EM-karsintapeliä ja sitten vielä illalla nopea visiitti Riihimäelle jakamaan Vuoden Naisyrittäjäpalkintoa. Puheessani nostin esille mm. naisvaltaisten alojen ja naisyrittäjien haasteita ja ratkaisuja niihin.

Puheessani luonnollisesti onnittelin alkuun Riihimäen Vuoden 2010 Yrittäjänaista KLT-kirjapitäjä Niina Mutikaista Riihimäen Tilitoimisto OY:stä todeten, että olemme koolla tärkeän aiheen kanssa. Lyhyesti vielä tuosta puheestani.

Ilman yrittäjyytä ei olisi työpaikkoja ja työtä, ja ilman työpaikkoja ja työtä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaan. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta onkin nyt tienristeyksessä. Sen kannalta on aivan ratkaisevaa se, miten onnistumme luomaan uusia työpaikkoja. Uutta yrittäjyyttä. Mutta myös huolehtimaan olemassa olevasta yrittäjyydestä.

Uskallan sanoa, että siinä miten tässä kokonaisuudessa onnistumme  on yrittäjänaisilla aivan keskeisen suuri rooli. Mutta aivan toinenasia on se antaako suomalainen yhteiskunta tälle tilaa?

Meidän täytyy mielestäni saada huomenna ja toisaalta yhä uudestaan ja uudestaan naisyrittäjyydessä sykkivä voima täysillä käyttöömme. Olen vakuuttunut, että kun yhteiskunta antaa naisyrittäjillekin mahdollisuuden rakastaa niin perhettä kuin yritystännekin niin saamme maahamme roimasti lisää naisyrittäjien menestystarinoita. Tarvitsemme siis toimia yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi ja kyllä tässä aivan keskiöön nousee yleisesti yrittäjien työn ja perheen yhteensovittamismahdollisuuksien parantaminen. Itse asiassa minä häpeän nykyistä tilannetta.

Enkä todellakaan tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä yrittäjän mittaisia työpäiviä. Mutta kaikilla pitäisi olla täysi mahdollisuus yhdistää perhe ja työ. Se on aivan kiistatta tehokkain täsmätoimi edistää koko kansakunnan hyvinvointia, niin aikuisten kuin lasten. Se on täsmätoimi edistää työhyvinvointia ja jaksamista, pidempiä työuria ja lisätä kestävällä tavalla työtehokkuutta ja myös synnyttää uusia yrityksiä ja työpaikkoja.

Olen varma, että kaikki haluavat, että työ ja perhe on jokanaisen oikeus. Työntekijän ja yrittäjän. Jokaisessa työssä ja työtehtävässä. Ei ole sellaista työtä joka ei antaisi tilaa perheelle. Sellaista työtä ei saa olla.

Esitinkin yrittäjänaisille tänään kysymyksen. Kuka tänä päivänä teidän ja meidän perheessä joustaa?

Ei voi olla niin, että yhteiskunta pakottaa aina lapset joustamaan. Kyllä myös työn pitää voida joskus joustaa. Naiset, perheet ja elämän tilanteet ovat erilaisia siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Se mikä sopii toiselle ei istu toiselle.

Kyllä minä haluan niin, että hyvä työ ja hyvän perhe-elämän yhteensovittaminen on jokaisen työpaikan tavoite. Olen varma, että se on myös hyvä kilpailuvaltti houkutella työntekijöitä. Vaikka tässä vaiheessa on ehkä vaikea sanoa, kun maassamme on edelleen taantuman jälkeistä työttömyyttä – niin oven takana meitä vaanii jo monella alalla työvoimapula ja alati koveneva kilpailu osaavasta työvoimasta. Se nyt vain on tosiasia.

Minusta valtiovallan on oltava tässä työssä aktiivinen ja otettava huomioon yrittäjien, etenkin teidän naisyrittäjien, mutta erityisesti myös yksinyrittäjien erityistarpeet.

Maassamme on tänään enemmän yrityksiä kuin koskaan ennen. Suurin piirtein 258 000. Mutta silti meillä on edelleen esimerkiksi pk-yrityksiä vähemmän kuin EU:ssa keskiarvona. Tilaa siis uudelle yrittäjyydelle on. Jos yleisesti meillä on tilausta, tarvetta ja myös tilaa uusille yrityksille niin myös naisyrittäjyyttä on maassamme vielä aivan liian vähän. Runsaat 30 prosenttia kaikista yrittäjistä on tänään naisyrittäjiä.

Olemme asettaneetkin yhdeksi tavoitteeksi yrittäjyyden edellytysten parantamisen ja tätä kautta naisyrittäjien osuuden nostamisen kaikista yrittäjistä 40 prosenttiin. Mutta ei ole toisaalta yllätys, että naisyrittäjä on siis suhteessa vähän.

Syitä erityisesti naisten korkeaan kynnykseen ryhtyä yrittäjäksi on monia. Näitä on myös syytä aktiivisesti madaltaa.

Toinen mielenkiintoinen tyypillinen piire naisyrittäjyydessä on se, että nuoria naisyrittäjiä on vähän. Neljännes naisyrittäjistämme on yli 50-vuotiaita. Ja myös se, että naisyrittäjyys on pääosin yksinyrittäjyyttä. Naisyrittäjistä noin 70 prosenttia toimii yksinyrittäjinä ja siten vain alle kolmannes naisyrittäjistä on myös työnantaja. Me tarvitsemme lisää naisten yrittäjyyttä ja myös lisää nuorten naisten yrittäjyyttä. 

Ja palaan jälleen tähän. Naisyrittäjyydeen esteenä ovat selvästi yrittäjyyden ja perheen yhdistämisen vaikeudet. Yrittäjän työ on kovin kokonaisvaltaista – usein ns. lähes 24/7 –työtä. Vastuunkantamista läpi vuoden.

Siksi meidän tulee jatkaa työtä sen eteen, että voimme helpottaa yrittäjien työn ja perheen yhteensovittamista.

Työ ja perhe-elämän yhteensovittamisen rinnalla ehdottoman tärkeää olisi myös päästä konkreettisesti eteenpäin vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamisessa tai korvaamisessa. Se on ehdottoman vahva ja konkreettinen täsmätoimi juuri naisyrittäjyyden edistämiseksi. Mutta myös naisvaltaisten alojen edistämiseksi oikeudenmukaiseen suuntaan. Tämä näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja se on täysin epäoikeudenmukaista.

Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten palvelu- hoiva- ja hoitoalanyritysten kasvumahdollisuuksia. Ja mikä kovinta yrittäjistä todella moni pyrkii selviytymään työntekijöiden perhevapaista tekemällä itse entistä enemmän työtä ja pidempää päivää kompensoidakseen henkilöstökuluja. Voi kysyä, miten se on mahdollista jo tavanomaisen ylipitkän tekemisen rinnalla. Tilanne on tällaisena kestämätön.

Olen ehdottoman vahvasti sitä mieltä ja olen aiheesta puhunut monissa eri paikoissa jo ennen tätäkin, että myös naisyrittäjillä on oltava oikeus vanhemmuuteen.

Perhevapaiden kustannusten tasaaminen ja korvaaminen valtion toimesta on tehotoimi edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä ja erityisesti naisyrittäjyyttä. Kyse on siis työllisyydestä, yritysten toimintamahdollisuuksista ja kasvua hakevien yritysten kyvystä palkata lisätyövoimaa.

Kun edellytykset tasa-arvoiselle yrittäjyydelle saavutetaan on suomalainen yrityskenttä tulevaisuudessa aivan eri tavalla naisten hallussa. Se on jokaisen suomalaisen etu! Se on suomalaisten perheiden etu. Se on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan etu.

Lopuksi nostin esille vielä yrittäjien sosiaaliturvan.  Se vaatii edelleen korjauksia. Yrittäjien heikompi sosiaaliturva palkansaajiin nähden on edellä kirjoittamani rinnalla varmasti yksi suuri syy tai este lähteä yrittäjäksi ja toisaalta haaste perheellisille yrittäjille – ja myös erityisesti äitiyrittäjille. 

Erityisen tarpeellista on nyt saada kuntoon sairaan lapsen hoitokulujen verovähennyskelpoisuus. Se pitää ulottaa koskemaan kaikkia yrittäjiä riippumatta yhtiömuodosta.

Yrittäjät tiedätä mitä arjessa yrittäjän lapsen sairastuminen tarkoittaa. Lapsi mukaan työpaikalle tai lappu liikkeen ovelle. Missä muussa työpaikassa tai mieluumminkin kysyisin kenen muun lapsen perheessä lapsi joutuu näin joustamaan?

Aitoa työ ja perhe-elämän yhteensovittamista on se, että ajamme yrittäjille oikeuden vähentää verotuksessa oman sairaan lapsensa hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Näinhän yrittäjä voi jo nyt tehdä työntekijöidensä sairaan lapsen hoitamisesta aiheutuneiden kulujen kohdalla.

Tässä siis jotain mitä tänään puhuin ja esille nostin. Kommentteja otan mielelläni vastaan. Nyt syytä helpottaa jo. Huomenna vähintäänkin yhtä pitkä päivä edessä.

Kommentit