Tiistai, 04.10.2011

Blogi, tiistaina 04.10.2011

Aikainen aamu. Kello kohta seitsemän ja työmatka Helsinkiin ja eduskuntaan edessä. Yöllä saimme tiedon, että Luxemburgissa on päästy ratkaisuun maamme vakausvaatimuksista Kreikan lainottamisessa. Tutkin tuossa jo esitystä ja täytyy todeta, että kovin on sekavan oloinen soppa edelleen ja näyttää ainakin minusta siltä, että ei tuo ainakaan hallitusohjelmakirjaustamme täytä. Ei ainakaan ensipohdinnalla.

Vakuus lähtee siitä, että maksamme koko osuutemme heti ESM:ään eli Euroopan pysyvään vakuusrahastoon. Lisäksi saamme lainallemme alhaisempaa korkoa kuin muut maat ja talletus tehdään kolmen AAA-luottoluotuksen joukkovelkakirjoihin. Ja itseasiassa koko lainatakauskin on lopulta vain 20 prosenttia takauksemme arvosta.

Itseasiassa juuri tuo vain 20 prosentin osuus taitaa olla se, mikä ei todellakaan täytä sovittua. Jos oikein muistan niin hallitusohjelman lisäliitteessä puhutaan nimenomaan Suomen koko takausosuudesta. Ei siis vain osasta vaan koko takausosuudesta. Ja lisäksi asiakirjassa tarkennettiin, että tällä tavalla maamme vastuut rajautuvat jo aiemmin tehtyihin päätöksiin. Eli käytännössä kirjaus tarkoittaa siis täyttää 100% takausta ainakin minusta. Nythän tuo valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen neuvottelema kirjaus ”suojaisi” uudesta 1,4 miljardin osuudesta vain 20 prosenttia. Eikös se tarkoittaisi jotain hieman alle 300 miljoonaa.

No, en ole aivan varma meneekö tuo noin, mutta nopeasti näyttäisi siltä. Ainakin se näyttää olevan selvää, että hallitusohjelmassa sovittua täyttä vakuutta emme tule tämän sopimuksen jälkeen saamaan. Mutta palaan aiheeseen kun sopimuksen yksityiskohdat selviävät. Toivottavasti mahdollisimman pian.

Nyt Helsinkiä kohden ja siellä aamusta Hämeen kansanedustajien kuukausikokoukseen Uudenmaan ELY:n asioiden parissa.

Eduskunnan kokoukset ja palaverit takana. Edelleen olen sitä mieltä, että ei tässä mihinkään suuriin juhliin ole aihetta vakuuasian suhteen. Suurin ilonaihe on se, että asia on nyt pois päiväjärjestyksestä. On tärkeää, että saamme valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen keskittymään nyt myös oikeasti isoihin ja suuriin asioihin, sellaisiin joista EU:ssa on jo muualla puhuttu pitkään. Sellaisia ovat ainakin EKP:n eli Euroopan Keskuspankin rooli kriisin jatkohoidossa ja isoina kysymyksissä väliaikainen ja sen perään tuleva pysyvä vakausjärjestelmä. Nyt tuo vakaustouhotus ja aika-ajoin jopa intoilu ovat jättäneet kaikki oikeasti tärkeät asiat sivuun.

Itse uskon, että nyt tehty ratkaisu on sellainen, että sen kanssa kannattaa mennä eteenpäin, mutta ennen muuta keskittyen nyt olennaiseen. Pahaa nimittäin pelkään, että hyötyjä ja euroja suurempi lasku tästä tulee poliittisessa mielessä. Vielä monta kertaa. Valitettavasti.

Myös kotimaassa riittää pohdittavaa. Viime päivät jatkuneet neuvottelut keskitetystä palkkaratkaisusta ovat päättyneet. Työntekijäpuoli hylkäsi 4,2 prosentin palkankorotusesityksen ja nyt edessä näyttää olevan liittokohtainen neuvottelukierros ja pahimmassa tapauksessa lakkokierros. Tilanne on erittäin huolestuttava ja en ymmärrä miten näin voi käydä. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen työnainen ja työmies on palkkansa ansainnut ja kohtuulliseen korotukseenkin monella alalla on enemmän kuin tarvetta. Meillä on edelleen paljon mm. kunta-alan naisvaltaista työtä missä tarvitaan palkankorotuksia. Mutta nyt tilanne on sellainen, että maallamme ei taida olla varaa enempään. En tiedä onko varaa edes tähän nyt esitettyyn 4,2 prosenttiin ja sen päälle tulleeseen valtion ”tukeen”. 

Talouskasvumme nimittäin näyttää jälleen hyytyvän. Euroopan talous on suurta kysymysmerkkiä. Edessä voi olla uusi taantuma ja lamakin. Ja silloin meidän pitäisi olla Suomessa paremmassa kunnossa kuin nyt. Nyt on todella suuri huoli siitä mitä suomalaisille työpaikoille tapahtuu. Pahaa pelkään, että lakkokierros ja sen kautta tulevat palkankorotukset voivat olla monen työpaikan kohdalla tällaisessa tilanteessa jopa kuolinisku. Maamme kilpailukykyä pitäisi nyt vaalia ja itse tänään esitinkin Ylen Radio Hämeen Politiikan Puhemyllyssä harkittavaksi jopa aiemmin sovittua selkeästi kovempia kannustimia yrittäjyyteen ja suomalaiseen työhön. Yksi esitykseni oli yhteisöveron alennus nyt sovitun 1 prosentin sijaan yhdellä prosentilla vuodessa läpi koko vaalikauden eli yhteensä 4 prosentilla. Sillä antaisimme selkeän piristysruiskee suomalaisille yrityksille ja työpaikoille. Tätä kannattaa nyt ehdottomasti vakavasti miettiä, mutta sitä ennen pitää löytää kestävä ratkaisu tulevien kahden vuoden palkankorotuksista.

Toivotaan, että SDP:n työministeri Ihalainen käyttää nyt osaamistaa ja vaikutusvaltaansa hyväksi ratkaisun löytämiseksi. Tai jos ei niin ei ainakaan häneltä tule jatkossa työt loppumaan. Se olisi katastrofi tilanne Suomelle.

Tänään ehdin illalla yllätyksekseni ratsastamaan. Ratsutallilla upea syksyinen tunnelma ja otin tietoisen riskin ja hairahdin. Mimmi oli fantastinen hevonen. Hieno ratsastustunti. Nyt vain mietin kuinka mä ratsastin. Virtaa taas huomiseen.

 

 

 

Kommentit