Maanantai, 03.10.2011

Blogi, maanantaina 03.10.2011

Kuntauudistus on puhuttanut viime viikkoina kiivaasti. Pääasia keskustelu on mennyt aivan epäolennaiseet eli kuntarajoihin ja valtuustopaikkoihin ja unohtunut on kunnan tärkein tehtävä eli vastata kuntalaisten peruspalveluista päivähoidosta aina vanhustenhoitoon ja kaikesta siltä väliltä.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että kuntauudistuksen Suomessa aloitti nimenomaan keskusta puolue. Ensin SDP:n kanssa keskusta käynnisti Paras-hankkeen ensimmäisen vaiheen ja keskustalaiset kuntaministerit Mari Kiviniemi ja viimeksi Tapani Tölli veivät asian aivan uudelle tasolle. Paras2-laki oli tiukka pakkolaki joka ei jättänyt kunnille mahdollisuutta itse päättää terveydenhoidon rinnalla myöskään sosiaalitoimesta. Paras2-laki siis olisi pakottanut kaikki kunnat yhdistämään sote-asiansa yhteen. No se laki jäi nyt toteutumatta ja voi sanoa, että lähipalveluiden ja erityisesti lähidemokratian näkökulmasta hyvä niin.

Taannoisen kuntaministerin Mari Kiviniemen hyökkäys oli outo myös siksi, että Henna Virkkunen on aloittanut vasta uudistuksen valmistelun. Aika on sen sijaan otollinen paikallishallinnon ennakkoluulottomalle analyysille.

Nyt keskustelun kärkeen onkin nostettava aidosti lähidemokratian toteutuminen. Aivan ehdoton ja ainut perusperiaate pitää olla se, että päätökset tehdään kunnanvaltuustoissa. Päätäntävalta pitää palauttaa siis kuntayhtymistä yms suoraan vaaleilla valituille valtuustoille. Tässä kehityksessä Paras-laki olisi ollut erittäin turmiollinen. Lähtökohtana siis se, että jokaisella päätöksellä on selkeät kasvot ja sellaiset kasvot, että ihmiset voivat vaaleissa vaikuttaa niihin.

Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan pitää itse pystyä kantamaan vastuu sosiaalitoimesta. Sitä osuutta kunnan asioista ja päätöksenteosta ei saa siis siirtää mihinkään kuntayhtymään tai vastaavaan. Kunnan hartioiden pitää olla sellaiset, että se voi itse päättää ja hoitaa valtaosan peruspalveluistaan. Suuremmalla väestöpohjalla voidaan sitten hoitaa mm. erikoissairaanhoito ja korkeakoulutus. Mutta esimerkiksi lukio, ammatillinenkoulutus, perusterveydenhoito ja siihen läheisesti liittyvä sosiaalitoimi ovat peruspalveluita jotka pitää hoitaa jokaisen kunnan itse.

Itse en siis kannata kuntien pakkoliitoksia. Eikä sellaisia ole hallitusohjelmaankaan kirjattu. 

Kuntaministeri Henna Virkkunen totesikin juuri, että ”Hallitus haluaa kannustaa kuntia kuntaliitoksiin vuonna 2013. Kuntaliitosesityksissä kuntien tulee katsoa kokonaisuutta ja ennen kaikkea tulevaisuutta. Uuden kunnan tulee olla elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva.”

Itseasiassa kuntien yhdistyessä vuoden 2013 alusta uudelle syntyvälle kunnalle maksetaan vielä yhdistymisavustusta. Kuntien esitykset kuntajaon muutoksista vuodelle 2013 tulee olla ministeriössä 4. toukokuuta 2012 mennessä.

Kuntasektorin koko ylittää 40 mrd. euroa. Ei siis todellakaan ole aivan yhdentekevää miten noita rahoja käytetään ja mihin. Nyt siis kuntarakenne uudistetaan koko maassa suunnitelmallisesti vastaamaan 2020-luvun haasteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle alueelle tehdään esitys tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Ja punaisena lankana nimenomaan ”varmistaa kuntapalvelut ja kansalaisten yhdenvertaisuus koko maassa. Tämän päivän kuntarakenne ei vastaa enää ihmisten elämää ja tarpeita.”

Keskusta on nähnyt myös kuntauudituksen niin tärkeäksi, että niitä on viime vuosien aikana tuettu sadoilla miljoonilla euroilla. Eli jos kuntaliitokset ovat niin kauhean pahasta niin miksi niitä on keskustalaisten kuntaministerien Hannes Mannisen, Mari Kiviniemen ja Tapani Töllin aikana tuettu näin valtavasti. Sitäkin kannattaa pohtia.

Mutta ei juututa me nyt kuntarajoihin eikä vaakunoihin ja kunnantaloihin. Laitetaan keskusteluun uutta vauhtia ryhdytään puhumaan siitä miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta säilytetään myös tuleville sukupolville. Ja miten siis tarjoamme laadukkaat peruspalvelut kaikille suomalaisille asuinpaikasta huolimatta. Mennään siis palvelut edellä. Eilen Helsingin Sanomissa kerrottiin meidän suomalaisten ajattelevan juuri näin. Tästä on siis hyvä jatkaa.

Toinen kritiikin kohteeksi joutunut asia on ollut valtionhallinnon alueellistaminen. Hieman kuin tuon keskuslaisen Paras-hankkeen sisarena, kun valtiomme siirtänyt pääkaupunkiseudulta muualle tuhansia työpaikkoja. Siis pakolla. Mutta nyt kun pakkosiirtoja on selvitetty ja seurattu hieman pidempään niin on paljastunut pelkäämämme tosiasia. Ammattitaito eli työntekijät eivät olekaan muuttaneet virastonsa perässä maakuntiin. Vain muutama sata on seurannut työpaikkaansa ja näin siis suurin osa virastojen osaavasta virkamieskunnasta on jättänyt työtehtävänsä. Alueellistamistyön takia olemme siis menettäneet vuosikymmenien kokemuksen ja osaamisen mitä tarvitaan nimenomaan tämäntyyllisissä asiantuntijatehtävissä mistä virastoissa yleensä on kyse.

Nyt onkin syytä tarkkaan pohtia onko kymmenenvuotinen alueellistamistyö kuitenkaan ollut järkevää. Siksi hallitus aikookin nyt perusteellisesti selvittää myös tämän ”uudistuksen” järkevyyden ja arvioida alueellistamisen tuloksia huolella. Sen jälkeen vasta päätetään jatketaan tätä enää tulevaisuudessa vai tuleeko sillekin piste Paras-lainsäädännön tapaan.

…..

Kello 20.34 ja hetki sitten Hämeenlinnasta takaisin kotiin. Päivään mahtui tämään töitä ja hieman vapaa-aikaakin. Vapaa-ajan kulutin entisellä työmaallani Kirkonkylän koululla ja olikin mukava taas pitkästä aikaa nähdä entisiä työkavereita ja myös koululaisia. Ei taida enää olla kuin muutama sellainen oppilas joiden aikaan koulussa itse olin opettajana, mutta edelleen koko koulunväki ottaa mut yhtä iloisesti vastaan. Kuin kotiinsa palaisi.

Tänään päivällä sitten myös töitä mm. Lopen ensi vuoden talousarvion parissa ja myös seutukunnan asioiden parissa. Ilta sitten parissa eri palaverissa Hämeenlinnassa. Ja myös hieman kunnallisvaalienkin suunnittelua jo. Hyvältä näyttää.

Niin ja tulihan se taas käsikin ojennettua. Tänään jo 74. kerran kävin verta luovuttamassa. Pieni ja helppo työ minulle ja suuri apu mahdollisesti monelle. Käy sinäkin.

 

 

 

 

 

Kommentit