Tänään maakuntapäivä alkaa Hausjärveltä. Suuntaan sinne tutustumaan muutamiin luvattoman huonossa kunnossa oleviin valtion pienempiin asfalttiteihin. Eilen aiheesta kirjoitin pidemmänkin blogikirjoituksen tänne ja tänään tarkoitus hieman paikan päälläkin katsoa millaiseen kuntoon kansallisomaisuutemme on päästetty.
Oma ajatukseni olisi, että nyt ottaisimme oikeasti autoa ratista kiinni ettei tiet menisi sellaiseen kuntoon, että pitää ottaa jo härkää sarvista. Parlamentaarisella työryhmällä voisi tieomaisuuden hoitoon tehdä ohjelman ja rahapaketin jolla tämä maamme elämän, talouden ja kasvun verisuonisto saataisiin jälleen kuntoon. Se ei hetkessä tapahdu, mutta ei ole tapahtunut tiestön rapautuminenkaan. Mutta nyt on viimeinen hetki toimia.
…
Paroni lepää rauhassa. Me muistamme sinut ja ajosi.
40 vuotta legendan traagisesta kuolemasta. Itse en silloin vielä motorsportia seurannut, mutta moottoriurheilutoimittajan uralla aihe oli usein esillä ja pöydällä. Ja totta kai intohimoisen moottoriurheilun ystävänä Paroniin piti tutustua heti kun osasi.
Vuoden 1972 Maailmanmestaruus avasi lentäville suomalaisille teitä maailmalle.
Kohtalokkaaksi muodostuneeseen kauteen 1973 Jarno Saarinen lähti Yamahalla. Tavoitteena oli voittaa samalla kaudella kolme maailmanmestaruutta lisää eli niin 250-, 350- ja 500-kuutioisten mestaruudet. Superkauden kuudesta ensimmäisestä startista Saarinen voitti viisi. Mutta sitten kauden neljäs kilpailuviikonloppu Monzassa päättyi ennen aikojaan. 250-kuutioisten startissa Saarisen kohtaloksi muodostui Curva Grande, jossa todennäköisesti öljy yllätti petollisuudellaan Saarisen ja Renzo Pasolinin. Molempien kohtaloksi tuli siirtyä toisiin sarjoihin.
Jarno Saarinen oli kuljettajana edelläkävijä. Hän toi ratamoottoripyöräilyyn paljon uutta ja se näkyy edelleen Moto GP-luokassakin.
Viime joulukuussa sain olla mukana Vanhalla Ylioppilastalolla kun Saarinen nostettiin Voittamattomaksi. Sen tittelin hän ansaitsi Heikki Mikkolan, Kari Tiaisen ja muiden mestareittemme rinnalla.
Tänään tuosta Monzan onnettomuudesta tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta. Ja Paroni saa edelleen veren kiertämään meidän motorsportin ystävien sydämissä. Ehkä hän kaartaa jossain tänäänkin.
…
Nyt aamun lehdet, Aamuposti ja Hämeen Sanomat ja sitten Hausjärveä kohden. Maakuntapäivän ohjelma tänäänkin enemmän kuin mielenkiintoinen.
…
Kello 18.31 ja maakuntapäivä pulkassa. Hausjärven visiitti kyllä vahvisti käsitystäni teiden luvattoman huonosta kunnosta. Muutama vuosi sitten kävin katsomassa vastaavaa tietä Hausjärvellä kantatien eteläpuolella. Silloin tie saatiin lopulta pahimmilta osin kuntoon, mutta nyt pohjoispuolella aivan vastaava tie ja tällaisia teitä piisaa Hausjärvellä muitakin ja jokaisessa maalaiskunnassa ja kaupunkienkin reuna-alueilla. Kansallisomaisuutemme rappeutuu sisi nopeammin kuin Olavinlinna. Ja ehkä teiden kuntoon herätään vasta sitten kun Museovirasto innostuu niitäkin suojelemaan. Toivottavasti ei kuitenkaan museoi tähän kuntoon eikä tavoittele sitä 60-luvunkaan asua.
Lupasin viedä viestiä eteenpäin tällä kertaa Haminankyläntiestä. Tie on vilkkaassa käytössä ja myös kesäisin Mommilanjärven Soutelun tuhannet vieraat sitä kulkevat. Voisi siis tutkia sitäkin mahdollisuutta, että löytyisikö tällaiselle tielle matkailu- ja työllistämisrahoista rahaa. Aikanaan meillä Räyskälän tie tällaisilla rahoilla saatii kuntoon. Luonteensa se tie toki menetti 🙂
Hausjärveltä sitten yhden sillan katsomisen kautta Riihimäelle ja siellä yritysvisiitti. Nyt jo kotona Lopella ja vapaa ilta tästä eteenpäin. Huomenna eduskunnassa jatketaan.