Tekemättä ei voi jättää.

Blogi, keskiviikkona 04.09.2013

Tänään eduskunnan syysistuntokausi alkuun. Aamupäivä vielä talolla rauhallista ja ehdin hakea viisi rokotetta. Ensi viikolla työmatka Venäjälle Murmanskiin ja Norjaan ympäristöasioiden parissa ja nyt kaiken pitäisi olla viisumia ja rokotuksia myöten kunnossa.

Istunnossa tänään vahva avaus kun syksy avattiin pääministeri Jyrki Kataisen ilmoituksella hallituksensa sopimista rakenneuudistuksista. Katainen piti minusta hyvän ja kattavan esittelypuheenvuoron asiasta ja minusta tärkeää, että näin suurissa asioissa rakentavassa ja yhteistyön hengessä. Pallo on todellakin nyt kaikilla puolueilla ja maalin toivoisi olevan yhteinen. Jos tässä epäonnistumme niin ei meistä ketään tulla kiittelemään. Voisi sanoa, että tekemättä ei voi jättää. Toki erimieltä voi olla erilaisista ratkaisuista, mutta silloin tässä tilanteessa pitää olla esittää samantien yhtä merkittävä vaihtoehto talouden tasapainottamiseksi. Jos nimittäin kaikelle sanoo ei niin samalla sanoo myös ei talouden tasapainottamiselle ja sitä kautta kestävälle hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiselle.

Ryhmäpuheenvuoroissa meidän Petteri Orpo jatkoi samalla yhteistyön ja yhdessä tekemisen linjalla ja kutsui kaikkia mukaan talkoisiin ja päätöksenteon pöytiin. Myös Keskustan Juha Sipilä oli tavalleen uskollisesti yhteistyöhenkinen ja hänen puhettaan tai rooliaan vain hieman hämmensi muutamat innokkaan keskustalaiset kansanedustajat joiden linja aivan toisenlainen. No aina kuoroon mahtuu monenlaisia ääniä, mutta harvemmin montaa soololaulajaa. Myös pienemmät hallituspuolueet olivat rakentavalla linjalla ja uskon, että tästä hyvä vielä tulee. Totta kai yksityiskohtia pitää vielä hioa ja katsoa, että kaikki tulee tehtyä huolella, mutta isosta kuvasta hyvinkin yhteinen ja yhtenäinen näkemys.

Keskustelu jatkuu tänään ja illalla vielä kasa hallituksen esityksiä pöydällä. Ajattelin, että niistä metsälain uudistamiseen voisin palata täällä blogissa vielä joku päivä hieman laajemmin.

Kello 21.59 ja ensimmäinen eduskuntapäivä takana. Hieman pilkkuihin keskustelu juuttui, mutta toisaalta hyvä niinkin. Nythän kaikki asiat menevät lainvalmisteluun ja silloin ne käydään vielä huolella läpi. Itsekin pidän tärkeänä, että esimerkiksi kotihoidontukiasia ratkaistaan niin että harkinnalle jää reilusti varaa. Sellaisia esimerkkejä voisi olla yksinhuoltajaperheet, yrittäjäperheet tai maatalouden parissa työtä tekevät ja minusta myös työssäkäyvä ja opiskelija -tilanteet. Ne täytyy katsoa huolella.

Kuten myös huolellisen läpikäynnin vaatii oppivelvollisuuden pidentäminen. Kun lukion ensimmäisestä vuodesta tai ammattikoulun ensimmäisestä vuodesta tehdään pajojen rinnalla pakolliset niin sen tarkoitettava myös täyttä maksuttomuutta mm. oppikirjojen osalta. Ja jos pakko on opiskella niin silloin myös koulukuljetus tullee minusta kuulua kaikille lukiolaisille ja opiskelijoillekin tuon ensimmäisen vuode osalta. Nämä ovat isoja asioita. Ja myös eskarin pakollisuus voi joissain tapauksissa olla kohtuuton vaatimus. Nykyisin eskarin käy 98% lapsista ja tuossa jäljellä olevassa on pääasiassa lapsia joilla on pitkä matka eskariin. Ymmärrän silloin, että esimerkiksi 5,5 vuotiaan lapsen annetaan vielä vuosi odottaa kotona ennen kuin kymmenien kilometrien bussirumba alkaa. 

Tässä nyt vain muuta esimerkki pilkuista joita pitää vielä katsoa ja positiivisesti viilata.

Mutta huomenna se työ jo jatkuu. Ulkoasiainvaliokunta aamupäivästä ja sitten ryhmäkokousta ja kyselytuntia. Ja myös ensimmäinen vierasryhmäkin eduskuntaan. Heinolasta.

Kommentit