Hieman hämmentyneenä olen itsekin seuraillut alkusyksyn etenemistä politiikan kentällä. Keväällä Juha Sipilän hallitus sai strategisen hallitusohjelman varsin kohtuullisessa ajassa kasaan. Ja itsekin Smolnassa mukana olleena voin todeta hengen olleen hyvä ja ennen muuta sellainen ”Nyt tehdään kun on pakko”.
Hallitusohjelmassa onkin paljon selkeitä päätöksiä ja selkeitä lupauksiakin. Yksi esimerkiksi on kunnille annettu lupaus, että hallitus helpottaa kuntien tiukkaa talousahdinkoa vähentämällä kuntien kustannuksia 1 miljardilla eurolla karsimalla lakisääteisiä tehtäviä sekä niiden toteuttamista ohjaavia velvoitteita. Samalla on sovittu, että hallitus ei anna kunnille lainkaan uusia tehtäviä tai velvoitteita alkaneella vaalikaudella. Hallitus on sitoutunut pitämään voimassa myös 100 prosentin valtionosuudet turvaavan lain. Mikäli valtionosuuksia leikataan, hallitus vähentää kuntien tehtäviä samassa suhteessa. Nämä on kovat lupaukset ja ne tulee pitää.
Sovimme keväällä hallitusneuvotteluissa myös, että ”hallitus tekee vuoden 2015 budjettiriiheen mennessä yksityiskohtaisen toimenpideohjelman poistettavista tehtävistä ja velvoitteista”. Mutta samalla sovimme, että hallitus myös samaan aikaan ”antaa ensimmäiset konkreettiset esitykset”. Tästä täytyy nyt pitää kiinni, että sovitut lupaukset kunnille voidaan pitää.
Huoleni heräsi sillä tällä viikolla kärkihankkeita esitellessään kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk) kuitenkin kertoi, että vasta vain toimenpideohjelmaa kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisestä käsitellään budjettiriihessä. Ja, että yksityiskohtaiset esitykset miljardin tavoitteen saavuttamiseksi tehdään myöhemmin. Hallitusohjelmassa kuitenkin lupaamme jo ensimmäiset konkreettiset esitykset heti budjettiriiheen ja tästä Vehviläisen tulee pitää kiinni. Kyse on nyt myös luottamuksesta kuntia kohtaan
Odotankin kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiseltä hallitusohjelman mukaisesti ensimmäisiä konkreettisia esityksiä kuntien tehtävien karsimiseksi jo nyt syyskuun budjettiriihessä. Olen huolissani julkisuudessa olleista tiedoista, että aikataulusta oltaisiin siis luistamassa. Ettei nyt vaan taas lähdettäisi sille tielle.
Itse kuitenkin nyt aamukahvia ja Aamuposti ja Hämeen Sanomat ja sitten tienpäälle. Hieman flunssa sotkee nyt tämän päivän suunniteltua ohjelmaa, mutta Kärkölän Maalaismarkkinoille kuitenkin lähden. Nähdään siellä.
…
Kello 15.14 ja Päijät-Hämeestä takaisin Kanta-Hämeen puolelle. Kärkölässä jälleen hienot Maalaismarkkinat ja väkeä paljon liikkeellä. Ja Kärkölänkin suhteen se tosiasia näkyy, että tämä kiertäminen ja pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Tänäänkin monta juttukaveria tuli varta vasten minua tapaamaan ja terveisiä tuomaan. Ja sovimme myös muutaman jatkotyöstämisenkin eli perästäkin kuuluu.
Tänään Kärkölässä puhutti mm. huoli pienten maalaiskuntien ja yleensäkin maaseudun tulevaisuudesta. Julkinen liikenne ei enää toimi ja monessa paikkaa asuminen ja työnteko tätä kautta tullut entistäkin vaikeammaksi. Ja monessa paikassa myös kyläkoulut lopetettu ja sen jälkeen ihmetelty kun muutenkin kylä ja taajama hiljenee. Koulu on kyllä usein se elinvoiman lähde myös maaseudulle ja itse toivon, että tiukkoinakin aikoina maltti kyläkoulujen lopettamisen suhteen kestäisi. Itse olen varma, että jatkossa sellaiset alueet ja kylät ja kunnat menestyvät missä kyläkouluillekin on annettu tilaa ja elinmahdollisuudet. Ja en nyt tarkoita sitä, että kaikki koulut esimerkiksi vain 10 oppilaalla pitäisi pystyssä pitää, mutta sellaiset perinteiset 2-3 opettajan 30-60 oppilaan kyläkoulut. Niillä on kaikki mahdollisuudet elää ja menestyä tulevaisuudessakin ja antaa lapsille parasta mahdollista opetusta. Ja tämä ei siis ole myöskään kirjoitus isompia kouluja vastaan vaan nimenomaan järkevän kouluverkon ja inhimillisten koulumatkojenkin puolesta.
Mukavaa oli jälleen Kärkölässä. Matkaan sain pussin hämäläistä näkkileipää. Syön silmät ja suu supussa. Vai miten se menikään.
Keskusteluissa esillä tänään myös maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja talous totta kai sekä enenemässä määrin myös pakolaiset. Onneksi tänäänkin valtaosa näki myös tässä tilanteessa tilaa inhimillisyydellekin ja ihmisyydelle. Tilanne on vaikea ja se tulee ratkaista yhdessä.
Kiitokset vielä Kärkölän kokoomuslaisille järjestelyistä ja hyvistä päijäthämäläisistä näkkileivistä. Ohjeen mukaan niitä tässä juuri herkuttelen suu ja silmät supussa 🙂 Kiitos paljon. Ja kuulemma arpaonnikin oli minua markkinoilla suosinut.