Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi viimeistä kertaa valtiopäivät

Blogi, keskiviikkona 07.02.2024

Tänään eduskunnassa koettiin historian havinaa. Kaksitoista vuotta maamme Tasavallan presidenttinä toiminut Sauli Niinistö avasi viimeistä kertaa Valtiopäivät. Muistan kuin eilisen, kun 2012 juuri valittuna presidenttinä Niinistö asteli eduskunnan graniittiportaat ylös ja otti tehtävänsä vastaan. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja tänään tietyllä tavalla yksi kirjan kansi painettiin kiinni.

Nyt presidentinvaalien aikaan on käyty paljon keskustelua siitä miten presidentti voi toimia arvojohtajana ja miten presidentti voi ottaa kantaa ja jopa puuttua sisäpolitiikkaan. Olen monet kerrat käyttänyt esimerkkinä Niinistön toteamusta ”tekemättä ei voi jättää”. Helmikuu 11. päivänä 2013 Niinistö totesi valtiopäivien avajaispuheessaan, että eduskunta on kevään aikana vaativan tehtävän edessä. ”Taloudesta, velasta ja kestävyysvajeesta on jo kuultu paljon puheita, nyt odotetaan enää, mitä hallitus ja eduskunta tekevät”, presidentti sanoi ja muistutti, että talouden haasteista on selvitty ennenkin. ”Ajat muuttuvat ja niiden mukana myös ongelmat ja tekemisen tarpeet. Mutta samaa on se, että on oltava tahtoa, vaikka mennä läpi harmaan kiven, kun asiamme sen vaatii. Tätä teiltä nyt odotetaan, koska tekemättä ei voi jättää.” Samaa toteamusta Niinistö käytti myöhemminkin mm. vuonna 2017. Se oli tapa todeta meille kansanedustajille taloudesta, että teidän on tehtävä ja toisaalta viesti kansalle, että tilanne on vakava. Tekemättä ei voinut jättää. Tällainen viesti Tasavallan presidentiltä sisäpolitiikkaan riitti. Hän ei puuttunut keinoihin vaan totesi tilanteen välttämättömyyden ja vaikeuden. Arvojohtajuutta.

Saman viestin presidentti sanoi tänäänkin, ehkä vielö suoremmin ”ilman fraaseja”, kuten hän meitä nyt toimeen itse kehotti.

”Eivät ole mitään tulkinnanvaraisia asioita”

Myös Niinistön tämän päiväinen puhe oli vahva ja mieleenpainuva. Ajattelin, että palaan siihen ehkä vielä uudestaan, mutta sen nyt totean, että iso aikakausi on maamme historiassa päättymässä. Maamme on ollut osaavissa ja vahvoissa käsissä. Päällimmäisenä tänäänkin salissa puhetta kuunnellessani oli mielessä kiitollisuus.

Eduskunnassa puhemies Jussi Halla-aho piti kiitospuheen ja vastauspuheen Tasavallan presidentti Niinistölle. Ilmassa oli arvokkuutta, ehkä hieman haikeuttakin. Virallisen osuuden jälkeen nautimme Valtiopäivien avajaiskahvit puhemiehen kutsumana vielä valtiosalissa.

Menemme nyt kohti uutta.

Presidentti Mauno Koivisto totesi aikanaan, että ””Ellemme varmuudella tiedä,

kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Näin luotamme.

….

Tässä vielä presidentti Niinistön puhe sanasta sanaa:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 7.2.2024

”Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat

Vuosia sitten lähtöään täältä tehnyt kansanedustaja kertoi, miten hän oli kerran illan jo hämärtyessä, talon hiljennyttyä ja valojen himmennyttyä kävellyt läpi Valtiosalin. Yksin ja syvissä mietteissä, omaa jälkeään arvioimassa. Valtiosalin nelisenkymmentä metriä olivat hänelle henkinen peninkulma.

Ehkä hänen mielessään liikkui jotain sellaista, että näinhän minä ajattelen ja tunnen, mutta tulenko aina toimineeksi niin. Tai että minulle on paljon uskottu, mutta olenko ollut sen väärtti.

Kuohuvien tunteiden ja maailman myllerrysten aika vie helposti mukanaan, hetkestä toiseen ja tunnelmiin laidasta laitaan. Siksi itse kullekin meistä on hyväksi aina joskus palauttaa itsensä juurilleen. Sieltä käsin on helpompi jäsentää tapahtumien jatkuvaa virtaa ja löytää oma ymmärrys niistä.

* * *

Euroopassa eletään nyt sotaista aikaa. Konkreettisesti Ukrainassa Venäjän jatkaessa hyökkäystään, mutta puheissa pitkin mannerta. Myös ja ehkä erityisesti siellä, missä turvallisuus on pitkään koettu itsestään selvänä annettuna hyvänä.

Suomessakin on tunnettu huolta. Oma vastaukseni on ollut, että emme me pelkää, mutta olemme valveilla. Niin kuin olemme vuosikymmenet olleet. Se on myös havaittu: kautta lännen Suomen malli on kerännyt ihailua. Ei niinkään Natoon liittymisestä, vaan oman turvallisuutemme rakentamisesta. Suomen puolustusvoimien kyvykkyys, reservit, asevelvollisuus sekä maanpuolustustyö ja -tahto ovat kovassa huudossa.

Tämä Suomen malli on rauhan tae. Ajatellaanpa, että Euroopan Nato-maat toimisivat samoin – yhteinen voima olisi valtava. Niin vahvan kimppuun ei kukaan käy. Hyvä, että Eurooppa herää. Se vahvistaa myös transatlanttista suhdetta.

Ukraina on aktiivisesti ajamassa rauhaa, viimeksi Davosin kokouksessa. Rauhasta puhutaan, mutta vielä sitä ei näy. Davosissa suunta oli oikea: osanottajia oli aiempaa enemmän. Siitä on hyvä jatkaa toivottavasti mahdollisimman laajaan päämiestason huippukokoukseen.

* * *

Suomessa ei ole ollut merkittävää reaalista talouskasvua kuuteentoista vuoteen. Samana aikana julkisen sektorin huolestuttavan tuntuva velkaantuminen on jatkunut. On siirrytty pysyvästi velkaperusteiseen ylläpitoon.

En usko, että yksikään käsi nousee kannattamaan, että jatketaan näin vaan. Kaikki kädet taitavat nousta kannattamaan, että pannaan talous sitten kuntoon. Sitä onkin kyllä kannatettu näinä vuosina jo monta kertaa. Ja tässä silti vielä ollaan.

Pikainen vertailu Pohjoismaihin osoittaa, että Suomessa sakkaa pahasti ja pysyvästi. Ei se siitä muutu, että etsitään syypäitä ja pysytään juoksuhaudoissa. Siitä se voisi muuttua, että nostetaan paljas totuus pöydälle ja heitetään ennakkoasenteet ja vakiofraasit nurkkaan. Pohjaksi voisi päättää lopputuloksen, että dynaaminen talous ja työelämän perusturva eivät ole toisiaan poissulkevia. Sitten on vain perille puskettava. Olisikohan eduskunta valmis vetämään tällaista puolue- ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä?

* * *

Lait ovat olleet suomalaisten miekkana ja kilpenä vuosisatojen ajan. Nyt tätä miekkaa pyritään kääntämään meitä itseämme vastaan. Venäjä käyttää ihmisiä välineenä tarkoituksenaan heikentää Suomen rajaturvallisuutta, horjuttaa sisäistä järjestystä ja synnyttää eripuraa. Tästä me taidamme olla yhtä mieltä.

Emme tiedä, millä perusteella rajoillemme tulevat valikoituvat. Monet näyttävät tulevan maista, joihin palauttaminen ei ole teoriassakaan mahdollista.

Turvapaikkaa koskeva kansainvälinen säännöstö jättää mahdollisuuden johdetusti ja ilman humanitaarista tavoitetta siirrättää ihmisjoukkoja tai houkutella niitä siirtymään maasta toiseen. Välineen käyttäjälle se on kuin Troijan puuhevosen nykyaikainen kehikko, vaikka tarkoitusperä poikkeaisikin tarustosta. Sitä Genevessä 1951 tai jälkeen tehdyissä säädöksissä ei osattu kuvitellakaan.

Suomessa on pidetty pää kylmänä, eripuran kylväminen ei ole onnistunut. Tilannekuva on pysynyt yhtenäisenä ja toimista on vallinnut suhteellisen laaja yksimielisyys.

Haaste on kuitenkin kova ja kahtalainen: miten turvaamme lakeihin ja miten taas turvaamme niitä. Pian koittava kevät voi tulla haastamaan molemmissa suhteissa. Voi olla, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellista ajattelua. Samalla laillisen järjestyksen ydin on varjeltava.

* * *

Olen nyt avaamassa valtiopäivät viimeistä kertaa. Haluan kiittää eduskuntaa hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella. Eduskunnan puhemiehenä totesin vuonna 2011 että eduskunta on uuden valtiosäännön mukaan nostettu sille kuuluvaan asemaan ylimpänä valtiomahtina: siis ei vain parlamentaarisen katteen haltijana, vaan itsenäisenä toimijana myös ulkopolitiikassa.

Juuri siksi olen aina pitänyt ensiarvoisen tärkeänä vahvan yhteydenpidon eduskuntaan; väliin mielestäni jopa hallituksia avoimemmin.

Kaudellani aloitettiin säännöllinen, joskin säätelemätön, tapaaminen valiokuntien kanssa, joka luonnollisesti painottui ulko- ja puolustusvaliokuntiin. Ne ovat olleet enemmän kuin kuulemisia, oikeastaan keskustelutilaisuuksia.

Olen pitänyt niitä suuressa arvossa ja ne ovat antaneet aineksia myös omaan ajatteluuni. Jo alkutaipaleella totesin, että niistä syntyy epämuodollista parlamentaarista katetta presidentin toimille.

* * *

Arvoisa puhemies, arvoisat kansanedustajat

Vakavia ovat ajat ja asiat pöydillänne. Ehkä edessänne on monet mietteiset kävelyt läpi Valtiosalin. Demokratiamme juuret ovat kuitenkin syvällä ja jälki sitä vakaampaa mitä isommasta asiasta on kyse, esimerkiksi Nato-jäsenyydessä. Sivustaseuraaja voi olla luottavin mielin.

Onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta. Toivotan teille kaikkea menestystä ja viisautta vaativassa työssänne Suomen hyväksi. Julistan vuoden 2024 valtiopäivät avatuiksi.”

 

 

 

 

Kommentit