Helsingin suurpommituksista tänään 80 vuotta – Kolmen yön ihme

Blogi, tiistaina 06.02.2024

Helsingin suurpommituksista tulee tänään kuluneeksi 80 vuotta.

Jos talvisota oli 105 kunnian päivää, niin nuo kolme suurpommituksen yötä oli ihme.

Kolmen yön ihme.

Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä rajusti kolme eri kertaa helmikuussa 1944. Ensin helmikuun 6.–7. päivien välisenä yönä, sitten viikkoa myöhemmin 16.–17.2 ja jälleen noin viikkoa myöhemmin yöllä 26.–27. Neuvostoliiton ja Josef Stalinin suurpommitusten tavoitteena oli murtaa maamme puolustustahto ja lopulta pakottaa maamme rauhaan. Tässä venäläiset eivät onnistuneet. Nämä 1939-1945 tapahtumat lopulta kasvattivat sen maanpuolustustahdon, mikään tänäänkin meitä kantaa ja on yksi maailman parhaista.

Vuonna 2002 Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth totesikin itsenäisyyspäivänä hyvin:

”Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!”

Näin se on tänäänkin ja näin se on myös Naton jäsenmaanakin. ”Viime kädessä jokainen ajattelee lopulta itseään, turvaa oman.” Tämä Johan Vilhelm Snellmanin viisaus on syytä pitää mielessä Natonkin aikana. Snellmanilaisuudessa on ydin.

Mutta tänä päivänä tasan 80 vuotta sittem, yöllä 6.-7.2.1944, Neuvostoliiton kaukopommitusvoimat iskivät Helsinkiin peräti 785 lentokoneella. Ensimmäinen pommitusyö oli tuhoisin. Ensimmäiset pommit putosivat pääkaupunkiimme kello 19:23. Pommitus tapahtui siis kahdessa aallossa ensin illalla 6. helmikuuta kello 18:51–21:40 ja sitten keskiyöstä eteenpäin 7. helmikuuta kello 00:57–04:57. Kaiken kaikkiaan noin 350 pommia putosi keskustan alueelle. Lisäksi noin 2 500 pommia Helsingin ympärille. Kaiken kaikkiaan pommeja oli noin 6990 mereen pudotetut mukaan lukien. Miettikää, jos ne kaikki olisivat osuneet kohteisiinsa ja ilmapuolustuksemme ei olisi toiminut.

Seuraavassa hyökkäyksessä mukana oli 406 konetta ja, kun Suomi ei taipunut niin kolmannessa pommituksessa helmikuun lopussa taivaalla oli peräti 929 venäläiskonetta.

Suomalaisia kuoli 146 kuollutta ja 356 haavoittunutta.

Helsingin ilmapuolustuksesta vastasi Ilmatorjuntarykmentti 1 komentajanaan everstiluutnantti Pekka Jokipaltio. Venäläisten koneita ammuttiin alas kaksikymmentä. Tehokkaan ilmapuolustuksen ansiosta Helsingin pommitusten tuhot jäivät lopulta suhteellisen vähäisiksi. Vain noin sata konetta pääsi sulkutulen ja torjunnan läpi kohteisiinsa ja peräti 95 prosenttia koneista väisti sulkuja ja pudottivat lopulta pomminsa muualle. Läpi päässeistä sadasta koneesta alas ammuttiin siis 20 pommikonetta.

Historian kirjat kertovat, että ”ensimmäisessä pommituksessa rakennuksia tuhoutui tai vaurioitui yli 160 kappaletta. Toisessa pommituksessa henkilövahingot olivat huomattavasti pienemmät. 25 henkilöä kuoli ja 29 haavoittui ja myös rakennuksia tuhoutui vähemmän 27 kappaletta ja vaurioitui 53 kappaletta. Kolmannen pommituksen tuhot olivat suurin piirtein samaa luokkaa kuin toisen suurpommituksen jälkeen, vaikka tämä taistelu olikin ollut massiivisempi. Pommien seurauksena kuoli 21 henkeä ja haavoittui 35. Rakennuksia tuhoutui 59 ja vahingoittui 135. Raskas ilmatorjunta ampui 14 240 laukausta ja kevyt ilmatorjunta puolestaan 4 432 laukausta. Yhden yön ammustarvikekulutus oli noin 25 rautatievaunullista.”

Kolmannessa suurpommitusten hyökkäyksessä 26.-27.2 yöllä Helsinkiä oli pommittamassa 896 konetta. Venäläiskoneet pudottivat peräti 5 182 pommia, mutta onneksemme vain 290 osui Helsingin alueelle.

Myöhemmin on laskettu ja arvioitu, että Helsingin suurpommituksiin osallistuneiden pommikoneiden yhteismäärä oli muutaman kymmenen tarkkuudella samaa luokkaa kuin kuuluisassa Dresdenin pommituksessa noin vuotta myöhemmin. Onneksemme meidän torjunta osoittautui paljon tehokkaammaksi kuin saksalaisten.

Suurpommituksissa kuoli yhteensä 146 suomalaista ja 356 haavoittui. Kuolleista kuusi oli sotilaita. Taloja tuhoutui täysin 109. Sirpalevaurioita tuli noin 300 taloon ja 111 taloa syttyi palamaan.

Vanhoissa SA-kuvissa näkyy mm. miten ehkä suurimpia tuhoja koki Helsingin Yliopiston päärakennus. Yliopiston vanhan puolen katto romahti ja samalla suurin osa sen alkuperäisestä sisustuksesta tuhotui mukaan lukien Wäinö Aaltosen veistos Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden (1940). Myöhemmin Aaltonen teki veistoksen uudelleen entistä upeampana.

SA-kuva.

Suurpommitusten muisto elää edelleen kaupungissa. Sirpalevaurioita on haluttu jättää muistuttamaan näistä kauheista hetkistä pääkaupunkiimme. Stalin suurpommitusten sirpalevaurioita voi nähdä edelleen mm. Stockmannin edustalla Kolmen sepän patsaan jalustassa ja myös Suomen Pankin edustalla J. V. Snellmanin patsaan jalustassa.

Suurpommitusten jälkeen Helsingin suojaksi perustettiin lottien 14. valonheitinpatteri. ”Lottien merkitys ilmapuolustuksellemme olikin mer­kittävä.

SA-kuva: Wäinö Aaltosen reliefi ”Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden”.

aseistaminen, kun Suomen ilmapuolustuksen toimintaa tehostettiin keväällä 1944. Miespu­lassa osa valonheitinpattereiden miehistöstä korvattiin lotilla.”

Helsinkiä pommitettiin toisen maailman sodan aikana myös Talvisodassa. Talvisodan ensimmäinen siviiliuhri oli seitsemänvuotias Armi Metsäpelto. Armi sai surmansa Helsingin ensimmäisissä pommituksissa marraskuussa 1939 silloisella Helsingin linja-autoasemalla nykyisen Lasipalatsin ja Kulttuurikasarmin alueella. Lapsuudestani muistan vanhan Lasipalsin salavan, jonka lähellä Armi menehtyi. Helsinkiläisille tärkeä salava kaatui vuoden 2003 talvimyrskyssä ja myöhemmin sen tilalle istutettiin uusi taimi vuonna 2011. Uuden

salavan taimi juurrutettiin kaatuneen salavan versoista. Lasipalatsin vieressä kasvava Lasipalatsin Salava on nimetty sota-ajan lasten muistopuuksi.

Myös eduskuntatalomme seinässä puhemiehen aukion puolella on edelleen nähtävissä pomminsirpaleiden jälkiä Neuvostoliiton pommituksista.

Pääkaupunkimme kesti. Suomi kesti. Emme antaneet periksi. Ja sitä kunniaa ja kiitollisuuden velkaa maksamme ja muistamme tänäänkin.

Kunnia Isänmaalle.

Avasin tänään myös blogiini toisen sivun.

Kommentit