Tasa-arvoinen avioliittolaki.

Blogi, lauantaina 11.02.2012

Minulta on kysytty muutaman henkilön toimesta viime päivinä, että olenko muuttanut mieleni asian suhteen. Voin todeta, että en ole.

Viime keväänä eduskuntavaalien Hämeen Sanomien vaalikoneessa totesin: ”Itse kannatan sitä, että naisen ja miehen välinen avioliitto ja rekisteröityparisuhde tuodaan lain edessä samalle viivalle.” Tätä mieltä olen edelleen.

Jatkoin perustelujani kirjoittamalla, että ”Sen sijaan kirkko päättäkööt vihkimisestään. Eduskunta ihmisten tasa-arvosta lain edessä”.

Hesarin vaalikoneessa kirjoitin: ”Itse olen valmis tuomaan naisen ja miehen avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen ns. lain edessä samalle tasolle. Se tarkoittaa samoja oikeuksia ja velvollisuuksia. Sen sijaan avioliiton säilyttäisin nykyisellään ja päätös vihkimisestä kuuluu kirkolle ei eduskunnalle.”

Ja samalla linjalla jatkoi myös Ilta-Sanomien vaalikoneessa. Totesin, että en kannata avioliitto-oikeutta, mutta ”Lain edessä olen valmis ja haluankin naisen ja miehen välisen avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen samalle viivalle. Siis perintöoikeus, nimi yms. Avioliittoon vihkimisestä päättää seurakunnat ei eduskunta.”

 Eli jos nyt vielä kerran vahvistan ja alleviivaan täälläkin, että itse kannatan rekisteröityyn parisuhteeseen ja avioliittoon täysin samoja oikeuksia. Mutta niin kuin presidentti Sauli Niinistökin totesi niin itsekin jättäisin avioliiton nykyiselleen ja tekisin tasa-arvokorjaukset rekisteröidyn parisuhteen lainsäädäntöön. Olen sellaisen lain valmis hyväksymään. Tottakai. En ole siis takkia kääntänyt tässäkään asiassa.

Olen tämän kertonut lakialoitteen puuhaajillekin ja olisin toki odottanut heiltä reiluutta näiden erilaisten kantojen selvittämiseksi. En syyllistämiseksi.

Kannattaa vaikkapa lukea eduskunnan pöytäkirjojakin. Sieltä löytyy lukuisia puheenvuoroja joissa olen ollut yksi eduskunnan vahvimpia puolustajia tasa-arvokysymyksissä. Ja sitä vahvaa osaa minusta ei saa pois mustamaalaamallakaan.  

Eli ei minusta saa tasa-arvon vastustajaa edes ilkeillä puheilla ja kirjoittelullakaan.

Kreikan taloustilanne menee entistä ahtaammaksi. Näin siitäkin huolimatta, että maan hallitus pääsi lopulta päätökseen säästöistä jotka ovat ehtona talousavulle. Huomenna sunnuntaina parlamentin pitäisi vielä hyväksyä säästöt. Toivotaan, että niin myös tapahtuu. Nimittäin tässä alkaa pikku hiljaa Euroopassa muiden hermo kiristää. Näyttää nimittäin niin vahvasti siltä, että Kreikalta puuttuu rohkeus tehdä välttämättömiä toimenpiteitä ja myös tahtokin. Nyt kreikkalaisilta odotetaan täysin yksiselitteistä viestiä siitä, että maalla on tahto hoitaa asiansa kuntoon. Muussa tapauksessa edessä voi olla toisenlainen tie.

Eilen Kreikan pääministeri Loukas Papadimos totesi, että maa luisuu kaaokseen jos se ei pysty hyväksymään säästöohjelmaa ja saamaan sitä kautta lisäapua. Tässä tilanteessa Kreikka ajautuu vararikkoon ja joutuu jättämään velkansa maksamatta. Edessä olisi siis ”hallitsematon talouskaaos” ja ”kreikkalaisten elintaso romahtaisi ja maa joutuisi lamakurimukseen.”

Toivotaan, että Kreikassa löytyy rohkeus ja tahto. Sitä tämä viikonloppu heiltä todellakin vaatii.

Pahalta tilanne kuitenkin näyttää. Maaliskuun lopulla on sitten taas yksi deadline ja näyttää pahasti siltä, että tästä myrskystä ei maa enää selviä. On yhä todennäköisempää, että Kreikka kaatuu. Maan velkavastuut yhdessä takausvastuiden kanssa lähestyy jo 400 miljardia euroa tai ehkä vieläkin enemmän. Velan osuus BKT:stä on jo jossain 175 prosentin paikkeilla. Siis kestämättömässä tilassa. Pahaa pelkään, että kevät on musta Kreikassa. Mustempi.
….

Tänään vaapapäivä. Se muuten tuntuu aikalailla odoteltulta tämän yli kuukauden päivittäisen presidentinvaalikampanjoinnin jälkeen. Taidan nostaa jalat hetkeksi kohti kattoa ja sitten painaa ne lumihankkeen ja lähteä ulos.

Mukava vapaapäivä. Tällaisessä ei muuta kerrottavaa kuin, että nautittu kotona olosta ja elämän menosta. Nyt illalla ajattelin suunatta Riihimäelle Maakunnalliseen Yrittäjägaalaan. Yrittäjyyskantaa Suomea ja hieno hieman tänään juhlistaa myös omaa 10-vuotista uraa yrittäjänä. Tai jo hieman reiluakin. Nostamme siis maljan suomalaiselle työlle ja yrittäjyydelle.

 

 


 

  

Kommentit