Vai riittäisikö joskus ihan maalaisjärkikin?
Ylen teettämän tutkimuksen mukaan jopa yli 60% kansalaisistamme on sitä mieltä, että Suomessa säännellään ja kielletään liikaa. Loputtomiin jatkuvat normit rajoittavat suomalaisten yksilön vapautta. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut ja pitänyt aihetta esillä ja näyttää sama ärsyttävän ja turhauttavan siis aika montaa muutakin. Joskus tuntuu, että pian tarvitaan oma laki ihan kaikkiin arjen pikkuasioihinkin. Ja se vanha toimiva maalaisjärki halutaan tappaa tai siihen ei ainakaan enää luoteta.
Tänä kesänä on puhuttu pillimehu-gatestä kesätapahtumissa, piknikit on kielletty, opastetauluissa on väärä väri ja monesta muusta. Maatilojen suoramyynti on tehty mahdottoman vaikeaksi. Saako jäätelöä tehdä? Saako jäätelöä myydä? Pitääkö kalatiskissä on jäähdytys myös pakkassäällä jne. Nyt on oikeusasiamies jopa todennut myös, että tarvitaan uusi laki, että vangin suun saa pyytää avaamaan turvatarkastuksessa. Nykylaissa kun sitä ei mainita. Ylen kokoamana me suomalaiset ihmettelimme myös mm. sitä, että ”Miksi traktorinomistaja tarvitsee veneen vetämiseen liikenneluvan? Miksei kotona leivottua pullaa saa viedä päiväkotiin? Miksi alkoholijuomia saa ostaa ja myydä vain tiettyinä aikoina? Miksi vahvoja alkoholijuomia myydään vain Alkoissa. Ja verotus pitää alkoholin litrahinnan korkealla ja yleisötapahtumissa alkoholia saa anniskella vain tietyillä rajatuilla alueilla. Miksei festivaalialueelle saa viedä omia juomia?” Tällaisia ajatuksia me suomalaiset nostimme esille meidän mielestä turhasta sääntelystä kun niitä kysyttiin. Niinpä. Miten maamme oikein ajautui tähän tilanteeseen?
Suomessa olemme unohtaneet, että jokaisella kansalaisella tulee olla vapaus elää, yrittää ja tehdä töitä ilman, että byrokraatit puuttuvat joka asiaan. Vapauden mukana kulkee sitten vastuu. Hyvinvointiyhteiskunnan ei pitäisi koostua pitkästä rivistä kieltoja. Sen kuuluisi perustua yhteisiin pelisääntöihin sekä jokaisen suomalaisen panokseen kansakunnan eteen. Yhteiskunta ei muutu paremmaksi byrokraattikoneistoa ruokkimalla. Tällä menolla vain sääntelemme itsemme hengiltä.
Todelliset avaimet tasa-arvoiselle ja menestyvälle tulevaisuuden Suomelle löytyvät työstä. Näin ollen ensimmäisenä meidän on lähdettävä purkamaan työllistämisen, työn tekemisen ja yrittämisen esteenä olevia sääntöjä. Esimerkiksi hämeenkoskelainen lääkärikeskusyrittäjä lopetti toiminnan, koska koki yritystoiminnan pyörittämiseen vaaditun byrokratian kohtuuttomana. Lisäksi yhä useamman yrittäjän mielestä työllistäminen on tehty vaikeaksi ja kalliiksi. Korkein kynnys on ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamisessa. Tarinoita on liiaksi ja kaikki perustuvat liiallisen sääntelyn haittavaikutuksille.
Vuosikymmenien aikana olemme luoneet aikamoisen järjestelmän. Onni on, että ymmärrämme ja uskallamme sanoa sen ääneen. Tämän jälkeen korjausliikkeet on helpompi toteuttaa. Ensinnäkin kieltoja ja rajoituksia on ruvettava vaikutusarvioimaan. On pystyttävä ennalta sanomaan miten jokin uusi normi vaikuttaa arkeemme. On myös muistettava, että uusia sääntöjä luotaessa on vanhoista pystyttävä irtautumaan. Emme tarvitse sääntöjä kaikelle. Valitettavasti mitä ihmeellisimpien tekosyiden varjossa on onnistuttu luomaan säännöskokoelmia, jotka hankaloittavat ihan tavallista arkeamme. Minkä takia kauppojen aukioloajoista tarvitsee säätää laissa? Ja minkä takia ajokortin hankkiminen on tehty vaikeaksi ja pöyristyttävän kalliiksi? Vastauksia näihin kyllä on, mutta ei yhtään sellaista, jonka maalaisjärjellä ymmärtäisi.
Normitalkoot ovat seuraavan eduskunnan suurin haaste heti talouden tasapainottamisen jälkeen. Molemmat isoja asioita, jotka osittain kulkevat käsi kädessä. Säännösten vähentäminen näkyy konkreettisesti kuntien tehtävissä sekä toivottavasti yrittäjien työllistämisprosenteissa. Ainakin se näkyy ilmapiirissä. Yhteiskunnan tehtävä ei ole holhota, vaan luoda puitteet. Tämän perustehtävän toteutumiseksi haluan tehdä työtä. Tuore sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty myös ilmoitti lähes ensitöikseen lähtevänsä mukaan näihin normitalkoisiin etsimään ja poistamaan turhia säännöksiä. Tästä tulee muidenkin ministeriöiden ottaa mallia, sillä se on suoraselkäistä sekä isänmaan etua ajavaa toimintaa. Uskon myös, että virkamieskunta on herännyt todellisuuteen. Kenenkään päivätyö ei voi olla byrokratian luominen.
Jos vaikka jokaista uutta esittämäänsä normia kohden aina ministeriön tulisi purkaa kaksi turhaa. Aloitetaan siitä. Ja kunnioitetaan sitä maalaisjärkeäkin.
Timo Heinonen
kansanedustaja