Suomalainen kuluttaja uskoo kotimaiseen elintarviketuotantoon ja näyttää tämän ostokäyttäytymisellään. Kotimaisia ruokatuotteita pidetään laadukkaita ja tätä ne myös ovat. Euroopan unionin elintarviketurvallisuusviraston Efsan raportista selviää, että suomalaisesta ruuasta ei löytynyt lainvastaisia torjunta-aine-jäämiä lainkaan. Tämä tarkoittaa, että suomalainen ruoka on EU:n puhtainta. Lisäksi ruokamme on koko maailman mittapuulla puhtaimpien joukossa. Efsan aikaisemmatkin tutkimukset tukevat suomalaisen ruuan turvallisuutta.. Tämä ei ole sattumaa, vaan pitkäjänteisen ja ammattitaitoisen työn tulos.
Suomalaisen kuluttajan ostoskoriin päätyy yhä useammin omassa maassa tuotettu tuote, tätäkin enemmän kysyntää on paikallisella ruualla. Alkuperällä on siis väliä. Ruokapöytään halutaan tuotteita, jotka pystytään paikallistamaan, tuotteita joilla on tarina. Perunaa Lopelta, parsaa Hauholta ja mansikoita Suonenjoelta, lista on loputon. Osittain tätä voidaan selittää kotiseuturakkaudella, mutta suurimmaksi tekijäksi nimeäisin ruuan laadun. Lähellä tuotettua tuotetta ei ole seisotettu varastoissa, sen logistiikkaketju on lyhyt eikä sen pöytään saattaminen vaadi tusinaa välikäsiä. Lähellä tuotetulla ruualla on myös kasvot. ehkä tuttu maanviljelijä, naapurin emäntä tai isäntä.
Ruoka on osa kansallista identiteettiämme. Jokaisella alueella vähän erilainen, ajan mittaa ehkä muuttuvakin. Koko kansan tuntemien perinneruokien lisäksi maakunnissa on paljon omia reseptejä ja ruokalajeja. Nämä vuosikymmenien, jopa vuosisatojen, aikana muotoutuneet perinteet siirtyvät sukupolvienketjussa eteenpäin. Suomalaiset kaipaavat tietynlaista pysyvyyttä, arvostavat omaa ja ovat ylpeitä siitä. Tuettu kotimainen ruuantuotanto ei ole tällöin vain poliittinen kysymys vaan kansakunnan yhteinen näkemys. Toukokuussa uutisoidun tutkimuksen mukaan 62 % suomalaisista valitsee kotimaisen elintarvikkeen, kun saatavilla on sekä suomalaisia että ulkomaisia tuotteita. Itä-Suomessa kotimaista suositaan erityisen paljon, siellä luku oli 71 %.
Kuluttajat ansaitsevat jatkossakin turvallista sekä laadukasta kotimaista ruokaa. Sen saatavuus varmistetaan ennen kaikkea alkutuottajiin panostamalla. Alkutuotanto on ruokaturvamme kivijalka ja sen vaikutus koko elintarvikesektoriin on oleellinen. Alkutuotannon elinvoimaisuus määrittää paljon koko sektorin toimintakykyä. Tämän takia elintarviketeollisuutemme tulevaisuuden suuntaviivoja on maalattava maltillisesti pitkällä tähtäimellä. Sektorin kehitys ei kestä hallituskausittain muuttuvia suunnitelmia vaan vaatii määrätietoisia päätöksiä. Ruuantuottajiemme työtä ei saa horjuttaa lyhytnäköisillä poliittisilla päätöksillä tai etujärjestöjen erimielisyyksillä. Ruokasektori ei ole ketterä, se ei muutu vuodessa eikä kahdessa, vaan sen osat muotoutuvat ajan saatossa. Yrittäjät investoivat vuosikymmeniä eteenpäin ja tämän takia sektori vaatii kärsivällistä työtä ja kauaskantoista politiikkaa. On hyvä muistaa, että kestävä kotimainen ruokatuotanto perustuu vahvoihin paikallisiin osaajiin ja heistä jokainen ansaitsee korvauksen sekä arvostuksen tehdystä työstä.