Valtio tukee vuosittain liikuntapaikkarakentamista noin 25 miljoonalla eurolla. Sillä saadaan maahamme joka vuosi useita uusia jäähalleja, palloiluhalleja ja lähiliikuntapaikkoja. Ja lisäksi kymmeniä uimahalleja ja muita liikuntapaikkoja peruskorjattua. Esimerkiksi tuoreimpana olemme saaneet seurata Riihimäen uuden jäähallin rakentumista ja sekin sai meiltä Valtion Liikuntaneuvoston kautta merkittävän valtiontuen.
Itse olen saanut olla mukana Valtion Liikuntaneuvostossa pian jo seitsemän vuoden ajan. Tänä aina valtion tuki liikuntaan, urheiluun ja liikuntapaikkarakentamiseen on kasvanut merkittävästi. Ainoa syy tähän on ollut se, että ns. Veikkausvoittovarat ovat kasvaneet. Tämä kaikki siis rahoitetaan Veikkauksen peleistä kertyneillä tuotoilla. Veikkaus tulouttaa vuosittain noin 460 miljoonaa euroa jaettavaksi edelleen yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Se tekee reilusti yli miljoona euroa joka päivä. Tämä raha jaetaan sitten liikunnalle, taiteelle, tieteelle ja nuorisotyölle. Liikunnan rahoituksesta peräti 99% tulee Veikkausvoittovaroista. Veikkauspelit ovat siis merkittävä tulonlähde yhteiskunnalle.
Viime vuodet olen saanut toimia myös VLN:n Liikuntapaikkarakentamisen jaoston puheenjohtajana. Kesäkuun alussa minulla olikin ilo saada esitellä Olympiastadionilla uusi valmistelemamme liikunpaikkarakentamisen Suunta-asiakirja. Suunta tulee ohjaamaan liikuntapaikkarakentamistamme seuraavat neljä viisi vuotta ja halusimme nyt tehdä myös selkeitä uusia painotuksia. Avustukset kohdentuvat jatkossakin sellaisiin liikuntaolosuhteisiin, jotka laaja-alaisesti palvelevat eri väestöryhmien liikuntatarpeita. Mutta uutena esille nostetaan myös uudet nousevat lajit ja myös pienemmätkin lajit. Jatkossa tulemme vuosittain siis tukemaan myös esimerkiksi ratsastusmaneeseja jäähallien ja palloiluhallien rinnalla, skeittiparkkeja ja lähiliikuntapaikkoja uimahallien ja urheilukentien rinnalla. Ja samaan aikaan esimerkiksi freestylehiihto ja sen eri alalajit ovat nousseet kuin huomaamatta maamme yhdeksi isoimmaksi olympialajiksi ja harrastajamäärät kasvavat hurjaa vauhtia ja tämäkin tulee näkymään. Tulemme siis jatkossa tukemaan aiempaa monipuolisemmin liikunnan ja urheilun erilaisia harrastus-, harjoittelu- ja myös kilpaurheilun paikkoja.
Uutena vaadimme liikuntapaikkojen ylläpitäjiltä myös enemmän. Jatkossa kaikilta tuettavilta liikuntapaikoilta vaaditaan käyttö- ja huoltokirja. Viime vuosina on nimittäin tukihakemuksia tullut jopa vain kymmenen vuotta vanhojen liikuntatilojen peruskorjaamiseksi. Osittain tämä peruskorjaustarve on johtunut suunnitelmallisen kiinteistönhuollon sekä asiamukaisten huolto ja ylläpitotoimenpiteiden puutteista. Jatkossa onkin tärkeää varmistaa, että arvokkaita kiinteistöjä ja paikkoja myös ylläpidetään hyvin ja myös vuosihuolletaan ja korjataan. Uusien linjauksimme mukaan valtion toimesta ei enää voida tukea kuin poikkeustapauksissa alle 15 vuotta vanhojen paikkojen peruskorjauksia. Ja tuen ehdoton ehto on siis jatkossa asianmukaisesti täytetty ja huolella tehty huoltokirja. Linjauksilla siis ohjataan ja kannustetaan kuntia pitämään ennakoivasti ja systemaattisesti huolta liikuntapaikoistaan.
Rakentamisen laatuvaatimuksissa korostuvat jatkossa myös esteettömyys ja energiatehokkuus. Uutena kannustimena otamme käyttöön korotetun tuen silloin kun liikuntapaikan lämmitys esimerkiksi hoidetaan uusiutuvilla energialähteillä tai halli rakennetaan muuten energiatehokkaaksi.
Suomessa on itseasiassa ainutlaatuisen kattava liikuntapaikkaverkosto. Liikuntapaikkoja on noin 33 000 ja niiden jälleenhankinta-arvo on noin 14,5 miljardia euroa. Kuntakohtainen vaihtelu liikuntaolosuhteissa ja niiden tarpeissa on kuitenkin erittäin suuri. Myös väestön fyysinen aktiivisuus ei ole riittävällä tasolla. Onkin välttämätöntä, että liikuntapaikkoja kehitetään eri väestöryhmien liikuntatarpeet huomioiden ja kuntalaisia kuullen. Uusien liikuntamuotojen olosuhdetarpeisiin ja eri liikuntalajien painotuksiin pitää pystyä reagoimaan ketterästi.
Nyt julkistamamme Suunta-asiakirja tulee käyttöön jo ensi vuoden valtiontukia jaettaessa. Tavoitteena se, että jatkossa liikuntapaikoista pidetään entistä parempaa huolta ja maahamme syntyy mahdollisimman hyvä ja kattava erilaiset liikkujat huomioon ottava liikuntapaikkaverkko, joka tukee luonnollista liikkumisen halua. Tärkeitä lähiliikuntapaikkoja ovat myös puistot, lähimetsät, koulujen pihat ja kevyenliikenteen väylät. Liikunnallinen elämäntapa lähteenkin siis monesta. Ja vierivä kivihän ei sammaloidu.
Timo Heinonen
Valtion Liikuntaneuvoston jäsen
Liikuntapaikkarakentamisen Rakentamisjaoston puheenjohtaja