Tänään 26.4.2012 tulee kuluneeksi tasan 26 vuotta siitä kun Tsernobylin ydinvoimala räjähti. Henkilökunnan tekemä virhearviointi oli kohtalokas ja se tuhosi voimalan ja sen ympäristön ja tappoi eri arvioiden mukaan tuhansista jopa toista miljoonaa ihimistä maailmassa. Eilen kun sain vieralla turmapaikalla ja kuolleessa kaupungissa niin he puhuivat 30-40 tuhannesta kuolleesta. Mitä kaikki, joka tapauksessa tapauksessa kauhea onnettomuusjonka jälki ja tuho näkyy tuhansia vuosia. Iso alue on kuollutta ja vaarallista. Ja mikä surullisinta ei maalla ole rahaa ja mahdollisuuksia hoitaa paikkaa edes kuntoon. Toivottavasti joskus. Laitan tähän yhden pysäyttävän kuvan eiliseltä. Leikit ovat jääneet 26 vuotta sitten eivätkä enään jatku.
Nyt uusi aamu Kiovassa.
Nyt jo yli 20 astetta lämmiontä ja aurinko tervehtii tänäänkin. Nyt aamusta ensin ohjelmaa vielä täällä ja sitten lennämme pariksi päiväksi Riikaan. Perjantaina koti-Suomeen.
Kello 14.35 ja juuri AirBalticin koneessa ja kohti Riikaa täältä Kiovasta.
Upea helle ja kevät vaihtumassa täällä jo kesäksi. Iltapäivä tänään ympäristöministeriön kanssa. Todella hyvä ja pitkä keskustelu ja olivat kiinnostuneita meidän toiminnastaympäristöpolitiikassa. Täälläkin töitä vielä riittää. Käyttävät asukasta kohden kolme kertaa sen energiamäärän kuin Euroopassa yleensä ja kaatopaikat esimerkiksi vanhanajan kaatopaikkoja ja tunkioita. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä kaksinkertaisiin ikkunoihin. Täällä kun kuitenkin samanlainen talvi kuin Suomessa. Toki hieman lyhyempi. Nyt kone lähtee. Kapteeni pyysi sulkemaan puhelimen. Ilmojen halki…
Nyt sitten Latviassa ja sen pääkaupungissa Riiassa. Lento Ukrainasta meni myötätuulessa hyvin ja joutuisaan ja nyt sitten uuteen hotelliin ja vielä tämä ilta ja huominen täällä.
Illan ohjelmassa tänään suurlähettilään briiffaus maan tilanteeseen ja illalliskeskustelu ympäristöpolitiikasta ja Itämeri-asioista. Nyt hetki hotellissa ja sitten menoksi. Huomenna tiukka päivä vielä edessä. Jaksaa. Jaksaa.