Keskiviikko, 25.04.2012

Blogi, keskiviikkona 25.04.2012

Jos oikein muistan lapsuudestani niin se tällaista aikaan kun vuonna 1986 Tsernobylin ydinvoimala räjähti. Seuraavina päivinä oli sadetta ja se sade jätti muistot myös meidän Hämeen ja Lopen metsiin ja lampiin. Näkyy edelleen. Mutta itse Tsernobyl on kuollut edelleen. Tänään on aurinkoinen aamu täällä Kiovassa ja tarkoitus suunnata suljettuun kaupunkiin. Paikkaan jonka kaikki tietävät surullisesta kevät päivästään 26 vuoden takaa. Nyt Kiovan hotellilta matkaan kohti kuollutta kapunkia.

 

Kello 15.45

Pysäyttävä vierailu Tsernobylissä. Ensin laaja ja tuhti esitelmäkierros ja keskustelumme paikan toimijoiden kanssa. Aiheina menneen onnettomuuden lisäksi myös se mitä nyt paikalla pitäisi tehdä. Huomenna 26 vuotta räjähdyksestä ja paikka kuollut kaupunkina, mutta työtä siellä tekee monet ja asuukin kuulemma jotkut luvatta.

Huomenna maan presidentti vierailulle ja tavoitteena saada suojakuorihanketta eteenpäin. Tosin fakta on sekin, että yksin ei tämä maa jatkostakaan selviydy.

Ehkä pysäyttävin oli kuollut kaupunki ja sen huvipuisto. ELämä oli pysähtynyt kuin seinään. Kellot oli pysähtyneet. Muutamia kuvia nyt ja loppuviikosta kotoa lisää.

Kommentit