Tammisunnuntaina 102 vuotta sitten alkoi sota, mikä vasta lopullisesti teki Suomesta itsenäinen ja suvereenin valtion. Vaikka itsenäisyys olikin julistettu pari kuukautta aiemmin 6.12.1917, niin venäläisjoukot eivät olleet maatamme jättäneet. Miehittäjäjoukkoja oli maassamme paljon ja tavoite ei niillä ollut Suomen tosiasiallinen itsenäistyminen vaan päinvastoin Suomen liittäminen osaksi Venäjää tai oikeastaan syntyvää Neuvostoliittoa (1922).
Tänään pidin juhlaesitelmän Ostrobotnialla Tammisunnuntain juhlassa. Ostrobotnialla eli Bottalla on merkittävä rooli maamme vapautumisessa ja itsenäistymisessä. Vuonna 1912 valmistuneen talon toisen kerroksessa ns. kassahuoneessa pidettiin 27.11.1914 kokous, josta sai alkunsa Suomen itsenäistymiseen tähdännyt Jääkäriliike. Historiallinen Kassahuone kunnostettiin ja uudelleennimettiin Jääkärisaliksi, ja vihittiin uudelleen helmikuussa 1941.
Ostrobotnia on Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien eli Vasa nation, Etelä-Pohjalaisen Osakunnan ja Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan hallinnoima rakennus HelsinginEtu-Töölössä Kansallismuseontuntumassa. Vaikka talo rakennettiin vasta 1900-luvun alussa niin ajatus omasta talosta heräsi pohjalaisten ylioppilaiden keskuudessa jo 1842. Historiankirjojen mukaan tulloin pidetyssä kokouksessa toimi sihteerinä Zacharias Topelius. Mutta silloin suunnitelmat kuitenkin raukesivat. Mutta myöhemmin koti-ikävä laittoi suunnitelmat uudelleen liikkeelle ja W. G. Palmqvistin suunnittelema talo vihittiin käyttöön 9. marraskuuta 1912 ja vihkiäisjuhlassa muuten kantaesitettiin myös Toivo Kuulan säveltämä ja V. A. Koskenniemen sanoittama uhmakas mieskuorolaulu Nuijamiesten marssi.
Talossa on pidetty isoja puheita ja sellaisten joukkoon ei omani tietenkään noussut, mutta täytyy myöntää, että oli iso kunnia saada puhua tällaisessa paikassa missä ovat esi-isät pitäneet maamme kannalta tärkeitä puheita yli vuosisadan ajan. Mutta olihan se upea päästä ääneen tällaisessa historiallisessa paikassa. Kerran elämässä juttuja.
En malta olla toteamatta puheessani, että minua jotenkin jäi häiritsemään vuoden 1918 tapahtumien muistaminen niiden 100-vuotisvuonna – valtakunnan tasolla ja mediassa. Jos historiaa ei aina ole kirjoitettu tasapuolisesti niin kyllä tuo vuosi 2018 antoi myös kovin yksipuolisen kuvan. En siihen nyt sen enempää mene, mutta toteanpa vain, että kovin vähälle jäi huomio vuoden 1918 vallankumousyrityksestä. Suomalaisen Klubin lehdessä historioitsija, professori, Martti Häikiö minusta nosti tämän hyvin esille. Hän totesi, että käyttämällä nimitystä ”Sisällissota alkoi” joka on yleisin poliittisesti korrekti nimitys, niin sillä sivuutetaan tämä ikävä tapahtuma. Tämä vinoutuma näkyi myös valtiollisten muistovuosien vietossa ja on edelleen ”Suomen kansallisen kertomuksen musta aukko”. Häikiön kirjoitus on tärkeä osa tätä historian oikomista. Tai siis oikomisen korjaamista. Vuosina 1917-1918 maan suurin puolue teki aseellisen vallankumouksen, kaataen eduskunnan, kansanvallan, oikeusvaltion ja sananvapauden.
Kyse oli siis todellakin vapaussodasta. Tammisunnuntaihin eli 27.1. päivämäärään nivoutuu myös upealla tavalla Marsalkka Gustav Mannerheim. Mannerheim johti ja vaikutti maamme kohtaloihin tammisunnuntaista tammisunnuntaihin. 27.1.1918 hänen johdollaan alkoi Vapaussota ja venäläisten miehittäjäjoukkojen aseista riisunta Etelä-Pohjanmaalta. Tämän jälkeen Mannerheimin johdolla voitettiin vielä kaksi kertaa taistelu vapaudesta ja itsenäisyydestä talvi- ja jatkosodissa. Ja tammisunnuntaina 27.1.1951 klo 00.30 Mannerheim kuoli todettuaan vain hetkeä aiemmin lääkärilleen olevansa valmis häviämään elämänsä viimeisen taistelun. Muut taistelut oli jo voitettu.
Oli hieno juhla ja kunnia saada olla puhujana. Omalla vahtivuorollani olen luvannut pitää huolen, että muistot eivät himmene.
”Mitä lieneekin aarteita Suomessa
Toki kallehin on vapaus”
Ps. Julkaisen esitelmäni kokonaisuudessaan Kynästä -sivulla.