Tänään hyvä ystäväni Petteri Orpo vannoi ministerin valan ja sai vastuulleen maa- ja metsätalousministerin salkun. Petteristä on vuosien aikana tullut minulle läheisin ystävä täällä eduskunnassa ja politiikassa yleensäkin ja oli hieno tunne nähdä kun hänen yksi suurimmista haaveista ministeriys tänään näki päivän valon. Päivällä vielä istuimme kahdestaan kaikessa rauhassa eduskunnan Keltaisessa huoneessa ja turisimme niitä näitä ja ensimmäisen Takarivin Taavien ministerin Henna Virkkusen tapaan nostimme maljan myös Petterille. Teimme sen maatalousministerin kunniaksi ohraisella.
Petteri on tehnyt poikkeuksellisen pitkän ja monivaiheisen uran kokoomuksessa ja myös eduskunnassa. Nyt se huipentuu ensimmäiseen ministerin postiin kymmenen kuukauden ajaksi. Mutta olen varma, että Petterille se ei jää viimeiseksi ja hänen poliittinen uransa jatkuu vielä pitkään. Mitä kaikkea se tuo tullessaan niin sen vain aika näyttää.
Arvostan Petteria valtavasti ystävänä ja politiikkona ja kollegana. Hänen kanssaan on helppo puhua ja keskustella mitä erilaisemmista asioista myös vaikkapa isänä olemisesta tai puolisona olemisesta. Tai oikeastaan siitä miten puolisomme meitä oikein jaksavat. Siitä täytyy kyllä kiittää heitä ja olla onnellinen. Ja totta kai lapsiamme jotka ovat meille molemmille kaikki kaikessa. Tänäänkin useampaankin kertaa puheissa. Petterin pieni tytär kun oli todennut tai kysynyt, että ”Istutko isä nyt sitten siellä isossa salissa nokka toiseen suuntaan?”. Niinpä hyvinkin, mutta ennen muuta eteenpäin.
Nyt kello jo 21.30 ja juuri pidin tämän kevään viimeisen puheenvuoroni. Nostin esille vielä paikallisista asioista pääradan korjauksen ja lisäraideparin rakentamisen ja myös Riihimäen asemalaiturien remontin. Näyttää siltä, että vihdoin ja viimein tämä hallitus ne hoitaa myös kuntoon. Mutta totta kai pääpaino puheessani valtion taloudessa ja velkaantumisessa – siis isossa kuvassa.
Mielenkiintoinen päivä kaiken kaikkiaan. Istunnossa pitkä ja monivaiheinen debatti pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelmasta. Värikästä keskustelua, mutta ainakin tällä kertaa oppositiolta puuttui oma vaihtoehto. Toisessa puheenvuorossa vaadittiin velkaantumisen taittamista ja toisessa lisää velkaa ja elvytystä. Toisessa arvosteltiin, että asioita selvitetään ja toisessa sitä, että selvityksiä pitäisi tehdä. Toisaalta tämä on oppositiolle ihan sallittavaa. Voi puhua mitä vain.
Mutta tärkeintä nyt, että talous saadaan kasvu-uralle ja työttömyys laskuun ja uusia työpaikkoja syntymään tähän maahan. Ja vain tätä kautta maamme velkaantuminen taittuu ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voidaan turvata. Muuten olemme Kreikan tiellä pian.