”Hallinto-oikeuksien täytäntöönpanokieltojen myötä 20. elokuuta alkava karhujahti on suurelta osin estetty. Metsästäjäliitto pitää eriskummallisena sitä, että oikeuslaitos ei huomioi luontodirektiivin mahdollistamaa kansallista joustoa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.”
Näin tiedotti Suomen Metsästäjäliitto 18.8.2022. Metsästäjäliitto edellytti samassa kannanotossaan, että maahamme on nyt luotava kansallinen suurpetolainsäädäntö. Uusi suurpetolainsäädäntö huomioisi luontodirektiivin vaatimukset, mutta myös pakottaisi oikeuslaitosta ottamaan huomioon direktiivissäkin mainitut EU-subsidiariteetin mukaiset kansalliset sosioekonomiset sekä alueelliset ja paikalliset näkökulmat.
Tosin metsästyslainsäädöntöä säätäessämme jo huomioimmetiin EU:n luontodirektiivin linjaukset ja vaateet. Metsästyslain nojalla Suomen Riistakeskus onkin myöntänyt nykyisin suden, karhun ja myös ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat. Kannanhoidollisen metsästyksen idea on nimenomaan ollut varmistaa, että suurpetojen kannat pysyvät sellaisina, että petojen aiheuttamia vahinkoja voidaan ennaltaehkäistä. Järjestelmä on minun ymmärtääkseni ollut erittäin toimiva ja turvannut osaltaan myös petojen suojelun tason. Metsästyslaissa tämä kokonaisuus otettiin nimenomaan huomioon ja haluttiin varmistaa, että luontodirektiivin vaatimukset tulevat huomioon otetuksi, mutta samalla myös maamme parhaat riistakantojen asiantuntijat ovat voineet arvioida oikeasuhtaisen ja myös kestävän metsästyksen tason. Tasapaino on toiminut hyvin.
Nyt tätä järjestelyä on kyseenalaistettu valituksin hallinto-oikeuksiin. Ensin toimenpanokieltoon laitettiin susien kannanhoidolliset luvat ja nyt karhun ja pahaa pelkään, että jatkoa seuraa. Viimeksi siis karhun kannanhoidollisen metsästyksen 197 myönnetystä luvasta 111 valitettiin. Hallinto-oikeus asetti valituksen kohteena olleet luvat täytäntöönpanokieltoon. Oikeus teki rartkaisunsa kuulematta luvanhaltijoita. Pahimmillaan toimet halvaannuttavat koko kannanhoidon. Voi hyvin olla, että metsästys ei ala enää nykylain turvin milloinkaan?
Taustalla tässä vyyhdissä on Korkeimman hallinto-oikeuden päätös viime keväältä mikä koski ilvesten poikkeuslupia. KHO piti poikkeuslupia perusteettomina, koska lupia perusteltiin ilveskannan kansallisella hoitosuunnitelmalla. Tosiasia on sekin, että samainen luontodirektiivi olisi voinut tuoda oikeuden toisenlaiseenkin lopputulokseen. Nyt KHO tulkitsi siis direktiiviä toisella tavalla kuin me eduskunnassa.
Tilanteen korjaamiseksi ja palauttamiseksi kuntoon meidän pitää Metsästäjäliiton esityksen mukaisesti kansallisella lainsäädännöllä määritellä luontodirektiivin kansallisen joustavuuden mahdollistavat määräykset kannanhoidollisen metsästyksen sallimiselle. Tästä itse edellytän esitystä maa- ja metsätalousministeriöltä ja metsästysministeri Antti Kurviselta (kesk.) heti syyskauden alussa, kun eduskunta jatkaa istuntokauttaan. Jos esitystä ei tule, niin teen sen itse eduskunnassa. Eduskunnan käsittelyyn tämä pitää joka tapauksessa tavalla tai toisella saada.
Metsästäjäliitto esitti myös, että ”poikkeuslupien myöntämistä on aikaistettava puolella vuodella ja hallinto-oikeuksilta on edellytettävä kohtuullista käsittelyaikaa. Nykymallilla mahdollisten valitusten oikeuskäsittely menee automaattisesti metsästysajan päälle. Tämä on mahdoton malli metsästyksen suunnittelulle ja toteutukselle.” Samalla meillä tulee Ruotsin tapaan selvittää poikkeuslupien valitusoikeuden perusteet ja tulkittava uudelleen Århusin sopimuksen sisältö.
Olen Metsästäjäliiton kanssa täysin samaa mieltä, että ”Suurpetojen ja esimerkiksi valkoposkihanhen esimerkit osoittavat, että EU-hallinnon pysyväisluonteiset direktiivin lajiliitelistaukset metsästysrajoitteineen ovat liian jäykkä hallintomalli. Ne eivät huomioi eläinkantojen kehittymistä. Sen vuoksi Suomen tulee yhdessä muiden EU-jäsenmaiden kanssa vaatia komissiolta suurpetojen karhu, ilves ja susi siirtämistä EU:n luontodirektiivin liitteestä IV (tiukan suojelun lajit) liitteeseen V (metsästettävät lajit).”
Oleellista on, kuten Metsästäjäliiton toimitusjohtaja Jaakko Silpola totesi, että ”Luontodirektiivi suojelee eläinkantoja, ei yksittäisiä eläinyksilöitä. Suomen riistakeskuksen karhun poikkeuslupapäätösten täytäntöönpano ei ole valitusten väittämällä tavalla peruuttamaton toimenpide. Suomen karhukanta ei ole uhattuna”.
Vetoakin, että nyt teemme kaikki metsästäjät yhdessä töitä sen eteen, että kannanhoidollinen metsästys on mahdollista jatkossakin. Meitä on paljon ja meidän ääntä kuullaan, kunhan pidämme ääntä. Yhdessä.
Voitte myös antaa tukea toimille allekirjoittamalla aiheesta kansalaisaloitteen osoitteessa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11115.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
metsästäjä