Itse ”opettelin” juomaan olutta vasta oikeastaan myöhemmin aikuisiällä. Muistan kuinka Unkarin F1-kisojen yhteydessä maistelin olutta. Kun serkku ja muut ostivat puolenlitran kolpakot niin Heinonen otti parindesin kahvikuppituopin. Hirveän vähän juon tänäkin päivänä noin yleensäkin, mutta joskus on kiva ottaa ruuan esimerkiksi pizzan kanssa kylmä huurteinen. Myös joskus harvoin saunan jälkeen saatan sihauttaa tölkin pehmeää Santtua.
Lammin Sahdin kylmää. Häme vahvasti esillä totta kai.
Vaikka en tynnyrikaupalla juokkaa niin olen ihastunut pieniin oluenpanijoihin. Suomessa on kaiken kaikkiaan nyt jo yli 100 pienpanimoa ja koko ajan myös syntyy uusia panimoita ja panimoissa uusia oluita. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten pienpanimoita oli maassamme vain nelisenkymmentä eli kasvu on ollut jopa aikalailla hurjaakin. Meillä pienpanimoksi määritellään tuotantolaitos, joka valmistaa vuodessa olutta enintään 15 miljoonaa litraa. Keinotekoinen ja aivan turha raja.
Aito Lapin Kulta vuoden 1964 reseptillä. Panimomestari Leo Andelinin Kultamitalilager, joka valloitti Suomen ja suomalaisten sydämet teollisempana pullotuotteena. Mutta tämä on kultaa. Hieno tapahtuma jälleen Helsingissä. Kiitos Pekka Kääriäinen ja kumppanit. Suuret oluet, pienet panimot.
Alan kasvua on osaltaan on ollut edesauttamassa viime kaudella tekemämme alkoholilain uudistus. Purimme silloin merkittävästi tiukkaa ja turhaa sääntelyä ja annoimme tilaa kasvulle. Esimerkiksi uuden alkoholilain mukaan pienpanimo saa nykyisin myydä valmistamiaan enintään 12-prosenttisia oluita suoraan valmistuspaikalta. Panimoiden omat kaupat ovatkin nykyisin usein halvin tapa ostaa käsityöläisoluita. Pienpanimosta ostettu olut voi olla jopa kolmanneksen halvempi kuin vastaava tuote muualta ostettuna.
Pienpanimot menettävät kuitenkin tämän ulosmyyntioikeuden, jos tuotanto on yli tuon puoli miljoonaa litraa vuodessa. Nyt osa on tällä rajalla ja keinotekoinen raja onkin muodostunut kasvun ja kehityksen esteeksi. Tämä raja pitäisi nyt poistaa tai ainakin merkittävästi sitä korottaa.
Toinen ongelma on viinitiloilla ja liköörien valmistajilla. Ongelma niille on tuo alle 13-tilavuusprosentti alkoholijuomien raja mitä vahvempia ei panimosta tai tilalta saa myydä. Näitä väkevämpiä tuotteita mm. viinejä ja liköörejä saa kyllä maistella ja anniskellakin tilalla, mutta mukaan niitä ei saa myydä. Tämä keinotekoinen este on nyt myös kasvun este ja hidastaa myös matkailumme kehittymistä ja kasvua. Nyt pitäisi uskaltaa ottaa seuraava askel alkoholilain uudistamisessa, kun viime kaudella tekemämme ison uudistuksen vaikutukset eivät olleet sellaisia mitä sen vastustajat ja myös THL antoi olettaa. Vaan itseasiassa päinvastoin.
Suuret Oluet – Pienet Panimot oluttapahtuman päätähtinä loistavat siis jälleen kotimaiset pienpanimot. Tänään sain osallistua Pelto-Seppälän tilan retkelle SOPP Helsinkiin. Ensimmäisen kerran Suuret Oluet – Pienet Panimot järjestettiin Lahdessa vuonna 2003 ja pari vuotta myöhemmin sitten ensi kertaa täällä Helsingissä. Tänä vuonna SOPP Helsinki muutti Kaisaniemen puistoon isommalle ja viihtyisämmälle tontille ja nyt mukana oli 35 pienpanimoa ja kahdeksan ruuan ja herkkujen tarjoajaa. Erittäin onnistunut muutto ja toimiva konsepti.
Hatunnoston arvoista on myös se, että SOPP -tapahtumissa käytetään aina oikeita pestäviä laseja. Muoviroskaa siis vältetään. Ja kiitosta annan myös siitä, että vanhaan unkarilaiseen tapaani noudatellen juomia sai ostaa myös 1 dl:n maistelulaseihin.
Valvira on puuttunut nyt myös meidän kuluttajien kehuihin ja suosituksiin sosiaalisessa mediassa. En siis uskalla kehua SOPP:ssa maisteltuja tuotteita. Pyyhkäisen vain huurteet pois huuliltani.
Maistakaa itse.
PS. Pelto-Seppälän tilalla on kesäravintola jälleen perjantaina auki. Tarjolla tilan omasta karjasta tehtyjä mulliburgereita, Männistön uusista perunoista tehtyjä hunsalalaisia eli paikallisia ranskalaisia ja totta kai Katajamaan valkosipulimajoneesia. Sen kanssa tuopillinen pienpanimon Hunsalan Hilpeää. Ruokaa uskallan estoitta kehua ja suositella. Valviran iskun välttääkseeni Hunsalan Hilpeän osalta pyyhin vain huurteiset huuleni.