Maassamme on puhuttu vaalirahasotkujen jälkeen paljon korruptiosta. Voi hyvin todeta, että vähä ja kaikki on liikaa, mutta joskus tulee sellainen kuva, että meillä itsellämme on paljon todellisuutta synkempi kuva maastamme ja sen tilasta. Tässäkin.
Transparency International julkisti nyt tuoreen selvityksen maailman erimaiden korruptiosta. Suomi oli parhaasta päästä. Kakkosena kaikkien maailman maiden joukossa. Tilanne on siis parantunut ja korjaantunut vaalirahakohun jälkeen ja siinä varmasti tärkeässä roolissa myös uusimamme vaalirahalainsäädäntö ja muut avoimuutta ja julkisuutta lisänneet toimet.
Merkille pantavaa selvityksessä oli kuitenkin se, että samat Euroopan maat jotka taistelevat nyt pahimman velkakriisin ja taloutensa kanssa sijoittuivat myös tässä selvityksessä häntäpäähän. Italia oli listalla 69. ja kreikka 80. Taloussotkut ja ylivelkaantuminen näyttää ainakin osittain kulkevan käsikädessä korruptoituneisuuden kanssa.
Tutkimuksen jälleen tehnyt järjestö totesikin, että Euroalueen ongelmat johtuvat ainakin osittain siitä, että lahjontaa ja veronkiertoa ei ole näissä maissa saatu kuriin. Itse olenkin vakuuttunut siitä tämän jälkeen yhä enemmän, että Kreikka ja Italia mm. olisivat kovissa vaikeuksissa ilman euroakin. Ei heidän ongelmasa ole Euro vaan ylivelkaantuminen mihin isona syynä holtiton elämä, epärehellinenkin elämä, korruptio ja lahjonta. Nyt vain tilanne on se, että kun mm. Kreikka taloustietojaan väärentäen huijasi itsensä mukaan Euroon ja yhteiseen talousalueeseen ei ongelma olekaan enää yksin heidän ongelmansa. Jos se niin olisi niin varmasti maat olisivat saaneet jo aikoja sitten mennä konkurssiin ja hoitaa ongelmansa yksin. Mutta yhteisen Euron aikana meidän on nyt hoidettava asiaa niin että vaikutukset aina meille Suomeen asti jäisivät mahdollisimman pieniksi. Kreikan ja Italian ja muutaman muun maan konkurssi ajaisi koko Euroopan sellaiseen kriisiin ja lamaan mitä emme ole koskaan nähneet. Ja se massatyöttömyys iski myös tänne Pohjolaan. Siksi nyt yhdessä pitää löytää ratkaisuja, mutta vain sellaisia missä jokainen maa kantaa oman vastuunsa oikein. Siis ei eurobondeja eli yhteisiä velkakirkoja. Ne vain jatkaisivat tätä hullumenoa ja välinpitämättömyyttä. Vastuu on kannetta siellä missä hölmöilyt on tehty.
….
Nyt jo takana ympäristövaliokunta Itämeren lohiasian parissa. Otan mielelläni ajatuksia ja ehdotuksia aiheesta vastaan. Sitten puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta Libanonin Unifil-operaation parissa ja nyt odottelen vieraita ennen ryhmäkokousta ja kyselytuntia. Niin ja mahtuuhan päivään vielä työvaliokuntakin.
…
Kello 22.08 ja kämpillä. Tänään kyselytunnin jälkeen istunnossa oli esillä muutama iso ja merkittävä asia. Ehkä pisin keskustelu käytiin adoptiolain uudistuksesta. Se lähtee siitä, että lapsen etu asetetaan kaikessa ns. ykköseksi. Toisaalta täytyy todeta, että uudistus ei muuta esimerkiksi sitä kuka adoptoida voi eli adoptio ei tule tämänkään jälkeen mahdolliseksi ei esimerkiksi avopareille eikä myöskään rekisteröidyssä parisuhteessa asuville. Siinä mielessä laki ei siis laajene. Mutta ehkä tämän päivän eniten kommenttia aiheuttava asia oli toisen varapuhemiehen erikoinen tyyli johtaa iso asiakokonaisuus salissa. Paikalla oli niin asian esitellyt ministeri Anna-Maja Henriksson kuin myös valiokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund ja kiivaitakin ja jopa asiattomia ja ainakin täysiin aiheeseen liittymättömiäkin puheenvuoroja. No mitä teki puhemies – käytti valtaansa – salissa olleiden mielestä todellakin väärin. Hän ei antanut keskustelua syntyä ministerin kanssa. Ei debatointia. Ei kysymyksiä. Hänellä on toki varmasti valta tehdä istunnossa juuri sitä mitä itse haluaa, mutta ainakin me koimme niin, että tärkeässä asiassa tämä rajoitti kyllä aivan väärin ja turhaan meidän oikeutta avoimeen keskusteluun. Väki kävi aika lämpöisenä ja tunteet oli puheessa muutamien puheiden takia ja sitten sen takia, että niitä ei saanut kommentoida eikä edes korjata niissä levitettyjä väitteitä.
Harvoin kommentoin täällä istuntoja näin. Mutta nyt meni jotenkin ylitse tuo. Ymmärrän sen, että joskus debattiin ei tarvitse mahdollisuutta suoda, mutta tänään ei ollut mitään kiirettä, ministeri paikalla ja aiheessa hyvää jännitettä ja tarvetta myös avoimeen keskusteluun. Mutta sitä ei syystä tai toisesta toinen varapuhemies halunnut suoda?
Aihe lämmitti mieliä myös siksi, että samainen varapuhemies jo aiemmin blogissaan arvosteli ja arvotti eri eduskuntaryhmien puheenvuoroja ja kertoi, että ei antanut sen takia esimerkiksi RKP:lle lainkaan kysymysvuoroa kun hänen mielestä heidän esittämä aihe ei ollut mielenkiintoinen. Uskomatonta. Onko puhemiehen tehtävä lainkaan päättää siitä mitä kansanedustajat ministereiltä kyselytunnilla kysyy? Minusta ei ja siksi toivoisinkin, että kysymysten etukäteen puhemiehelle toimittamisesta luovuttaisiin. Eikö olisi kaikkien etu, että kyselytunti olisi aito, yllättävä ja spontaani parlamentarismin muoto nykyisen lähes käsikirjoitetun mallin sijaan?
Tämä voi aiheuttaa keskustelua. Katsotaan mitä tapahtuu. Saanko pian enää yhtään puheenvuoroa 🙂
…
Mutta pakko herätellä hieman keskustelua. Huomenna jatketaan.