Minusta meillä on peiliin katsomisen paikka. Varsinkin nykyisellä hallituksella, mutta myös viime kaudenkin hallituksella. On rehellistä myötään, että Matti Vanhasen hallituksen olisi pitänut tehdä enemmän. Mutta myös Jyrki Kataisen hallituksen. Ja nyt Alexander Stubbin hallituksen. Voi hyvin todeta, että on tehty liian vähän ja liian myöhään.
Syitä on varmasti monia. Mutta tosiasia on se, että talouden tilanne on nyt vihdoin otettava vakavasti. Syyllisiä on turha hakea muualta. Rakenteiden ja kilpailukyvyn korjaaminen on omissa käsissämme. Taantuma johtuu teollisuuden rajusta rakennemuutoksesta erityisesti elektroniikka ja metsäteollisuudessa, hinta kilpailukyvyn rapautumisesta, Euroopan matalasuhdanteesta, väestön ikääntymisestä sekä Venäjän pakotteista ja taloustilanteesta. On siis todellakin monia tekijöitä, mutta on myös paljon sellaista mihin olisi voinut varautua jo paljon aiemmin – esimerkiksi ikärakenteen hurja muutos ja byrokratian paisuminen.
Taloustilanne on pakottanut hallituksen sopeuttamiseen. Edellinen hallitus elvytti, mutta se tie käytiin loppuun ja mentiin osittain liiankin pitkälle. Maamme velkaantui silloin hurjasti ja velkaantuu edelleen kun taloutta ei ole saatu ruotuun. Nykyinen hallitus ja aiemmat hallitukset eivät kuitenkaan ole pystyneet siis tekemään riittävästi tarvittuja uudistuksia.
Meidän kokoomuksen yleinen talouspoliittinen linja tähtää
a) kohtuulliseen verotaakkaan eli kannustavaan yhteiskuntaan ja
b) hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen eli oikeudenmukaiseen, välittävään ja sivistyneeseen yhteiskuntaan. Kaikki vaikeatkin päätökset tähtäävät paremminvointiyhteiskuntaan, joka ei tule itsestään.
Tarvitsemme siis ehdottomasti:
- Kasvua vahvistavia rakenneuudistuksia
- Tiukkaa menokuria
- Investointeja: yksityisiä ja kasvua mahdollistavia, harkittuja julkisia
- Julkisen sektorin tuottavuuden parantamista
Vaikka itsekin totesin, että on tehty liian vähän ja liian myöhään niin on myös rehellistä myöntää se, että tällä vaalikaudella on toki tehty. Vaalikauden aikana on sopeutettu julkista taloutta yhteensä noin 6,4 mrd vuoden 2018 tasolla, mikä on enemmän kuin sitten 90-luvun laman. Sopeutuspäätöksiä on tehty siis myös ”seuraavan hallituksen puolesta”. Näillä päätöksillä maamme velkasuhde taittuu arviolta 2017. Ja toivottavasti siihen kaikki sitoutuu ja myös tulevien eduskuntavaalien jälkeen taloutta hoidetaan kuntoon ja mieluusti siis nykymenoakin määrätietoisemmin.
Leikkaukset ja veronkorotukset eivät ole miellyttäviä. Mutta nyt tilanne on vain se, että tekemättä ei voi jättää. Ja se mitä on tehty on koetettu tehdä reilusti siten, että ne koskettavat kaikkia ihmisiä, mutta kukaan ei kärsi kohtuuttomasti. Tästä on tietenkin aina erimielisyyttä ja erilaisia näkemyksiä ja painotuksia. Ne ovat syntyneet kaikkien hallituspuolueiden mukaan lukien Vasemmistoliiton ja Vihreiden kompromisseina, minkään yhden puolueen ohjelmaa ei ole noudatettu. Varmasti siis jokainen puolue olisi yksin vallankahvassaan tehnyt erilaisia ratkaisuja, mutta demokratia toimii näin ja joskus tehokkaammin ja joskus heikommin tarvittavia päätöksiä aikaan saaden.
Lisää toimia on tehtävä ensi vaalikaudellakin, jotta julkinen talous saadaan terveelle pohjalle. Tasapainottaminen on elintärkeää, koska:
- Velan jättäminen tuleville polville ei ole reilua.
- Kaikkein tärkeimmät palvelut (sosiaali- ja terveyspavelut sekä koulutus) vaarantuvat, jos joudumme hallitsemattomaan äkkijarrutukseen.
Ja maamme ongelma on ennen kaikkea rakenteellinen. Emme voi elvyttää tietämme ulos ahdingosta. Suomi on elvyttänyt eniten EU:ssa 2008-2013. Enää siihen ei ole varaa. Elvytys ei myöskään auta, jollei rakenteita korjata. Ratkaisu on rakenneuudistukset: eläke-, sote-, kunta-, työmarkkina-, energia-, verouudistukset yms. Sopeutus ei kuitenkaan voi olla liian äkillistä, jotta ensi vuoden orastava talouskasvu ei kärsi liikaa.
Summa summarum: Talouspolitiikan viritystä on koko ajan harkittava uusimpien suhdannetietojen ja EKP:n rahapoliittisten toimien valossa. Äkkijarrutusta ei pidä tehdä, mutta massiivinen velkaelvytys ei ole kestävää. Ja lopulta työllisyys paranee talouskasvun myötä. Kestäviä työpaikkoja syntyy ainoastaan yksityisen sektorin menestyviin yrityksiin niin kuin viime viikolla täälläkin kirjoitin ja tuolla Kynästä-sivullani. Ja nimenomaan niin, että valtion tehtävä on luoda mahdollisimman hyvä toimintaympäristö kasvulle.
Mielestäni Suomen talous tarvitsee seuraavia toimenpiteitä:
- Menokurista on pidettävä kiinni
- Koulutusta ja osaamista on vahvistettava
- ICT:n ja digitalisaation hyödynnettävä nykyistä enemmän
- Työn ja investointien verotusta kevennettävä ja rakennetta muutettava kannustavammaksi
- Työvoiman tarjontaa lisättävä
- Työmarkkinoiden joustavuutta lisättävä
- Kilpailua lisättävä ja sääntelyä purettava
Ja nyt jo pahasti myöhässä olevan rakennepoliittisen ohjelman toteuttaminen on erittäin tärkeää. Sitä seuraa rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanon johtoryhmä eli ns. Hetemäen työryhmä, talouspoliittinen ministerivaltioneuvosto ja valtioneuvosto. Ja on tärkeää, että ministerit valvovat oman hallinnonalansa uudistusten etenemistä. Kokoomus haluaa ehdottomasti pitää kiinni rakennepoliittisen ohjelman etenemisestä. Ja vain näin luottoluokitus nousee takaisin parhaaseen kolmen A:n luokkaan.
Tämä luottoluokituksen lasku on signaali, joka meidän on otettava vakavasti. Sitä ei pidä vähätellä, koska se kertoo Suomen talouden heikkouksista, jotka meidän on yhdessä korjattava. Standard & Poor’s mainitsee kuusi tekijää, jotka ovat Suomen heikon tilanteen taustalla:
- Väestön ikääntyminen, eli kasvavat hoivamenot
- Työikäisen väestön väheneminen, eli työpanoksen supistuminen
- Ulkoisen, siis vientikysynnän heikkous
- ICT-sektorin vaikeudet
- Metsäsektorin vaikeudet
- Jäykät työmarkkinat
Tänään tästä kaikesta siis keskustellaan eduskunnans suuressa salissa. Itse toivon, että ennen muuta hyvässä yhteishengessä. Haasteet ja taloudentilanne kuva on kaikille sen tunnustaville hyvin tiedossa. Nyt pitää siis etsiä ratkaisuja yhdessä tästä eteenpäin.
…
Nyt takana jo ympäristövaliokunta. Saimme tänään valmiiksi lausuntomme Fennovoiman ydinvoimalaluvan täydennyksestä. Yllätykseksi saimme aikaan yksimielisen lausunnon. Se oli pitkälti erinomaisen puheenjohtajamme Martti Korhosen (vas) ansiota. Teimme lausunnon missä kävimme läpi ydinvoiman ympäristökysymykset laajasti niitä kaunistelematta tai ylidramatisoimatta. Näin syntyi vahva lausunto jonka sisällön toivomme nyt lopullisen mietinnön tekevän talousvaliokunnan ottavan huolella huomioon. Siellä varmasti asiasta myös äänestetään ja vielä tänä vuonna sitten suuressa salissakin. Meidän osalta ympäristövaliokunnassa nyt kuitenkin iso urakka päätökseen.
Päivällä käytin reilun tunnin aikaa Riihimäen Karan Koulun 6. luokkalaisten kanssa talolla. Ystäväni Tanja Kaskihalmi toi luokkansa luokkaretkellä tutustumaan eduskuntaan ja kun ulkoasiainvaliokuntaa ei tällä viikolla ole niin päätin sitten itse kierrättää superaktiivisen ja mukavan luokan talossa itse. Ja vähän kurkattiin extrapaikkoihinkin kierroksellamme ja sitten vielä pyysin lehtereille lapsia moikkaamaan myös kollegani Aino-Kaisa Pekosen, kun hänkin on Riihimäeltä.
Nyt istuntoon. Välikysymyskeskustelu alkaa…
….
Kello 20.07 ja eduskunnan välikysymyskeskustelu jatkuu. Keskustelu sai aina erikoisen alun kun talouspolitiikasta päävastuun kantava valtiovarainministeri Antti Rinne ei ollut istunnossa alussa paikalla. Puhemies Eero Heinäluoma ei kauaa odotellut kun totesi moittivasti, että ”Näin ei saa tapahtua”. Kuitti tuli siis nopeasti ja poikkeuksellisen kärkkäästi omalle puoluetoverille. Rinne tuli myöhässä istuntoon ja pääministeri Alexander Stubb päätti auttaa ja paikata myöhästymisen. Stubb käytti avauspuheenvuoron välikysymyskeskustelussa ja sen kautta päästiin aikataulussa alkuun.
Tällä vaalikaudella on kyllä luvattoman usein täysistunnot olleet myöhässä. Monta kertaa sali on odottanut puhemiestä ja virkamiehiä istuntoon syystä tai toisesta. Tällä kertaa puhemies oli ajoissa, mutta taas ministeri myöhässä. Kuulemma myöhästyi toisen eduskunnan kokouksen takia. Minusta ei oikein sellaisia syitä ole, että istunto ei alkaisi ajallaan on sitten kyse puhemiehestä tai suurenvaliokunnan kokouksesta tai mistä. Istunnot on hyvin tiedossa ja niiden aikataulut ja alkamisajat aina samat ja yleinen linjaus on, että täysistunto on eduskunnan tärkein asia ja se menee kaiken muun edelle. Ja toisaalta tänään myös vakava asia sekin, että välikysymys on opposition kovin toimi hallituksen linjan ja päätösten arvostelemiseksi ja tähtää koko hallituksen kaatumiseen ja uusiin vaaleihin. Se tulee ottaa siis kaikkien vakavasti ja tosissaan ja ymmärrän hyvin perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtajan Jari Lindströmin närkästyksen Rinteen myöhästymisestä.
Mutta pääasia, että pääministeri Stubb hoiti tehtävän lopulta kuntoon ja sen jälkeen käytiinkin värikäs keskustelu. Aika-ajoin aika hämmentävääkin keskustelua ja arvosteluakin. Mutta toki aika-ajoin ihan hyviäkin ajatuksia ja ideoita. Niin kuin aamulla kirjoitin niin minusta nyt tärkeintä, että yhtään asiallisesti tehtyä avausta tai ideaa ei ammuta alas vain sen takia, että sen teki joku toisesta puolueesta. Vaan suhtaudutaan kaikki avauksiin ja ideoihin niiden arvonmukaisesti ja pohditaan rauhassa olisiko se kuitenkin ihan hyvä tai jopa erinomainen idea toteutettavaksi.
Eduskunnassa keskustelu jatkuu. Puheenvuoroja vielä listalla paljon. Tuo keskustelu tänään päätökseen ja sitten välikysymyksestä äänestetään perjantaina. Tiukka äänestys tulossa.