Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on lanseerannut tällaisen termin tai ilmaisun. Kyse siis siitä, että ”tuttu suomalainen tuotemerkkikään ei enää ole tae kotimaisesta työstä. Kaupan hyllyillä on yhä enemmän sellaisia kotimaiseksi miellettyjä tuotemerkkejä, joiden takana ei ole vähääkään kotimaista työtä.”
SEL paljastaa, että ”moni kuluttaja ei ole tietoinen, että esimerkiksi kotimaisella tuotemerkillä Suomessa myytävät Turun Sinappi ja HK Amerikan pekoni tehdään Puolassa, Jenkki-purukumi Hollannissa (korjattu 12.3), Elovena-kauramurot Saksassa, Jyväshyvän Paussi-keksit Ranskassa ja Tsekissä sekä Arla Ingmanin raejuusto ja Ingmariini-levite Ruotsissa.”
Olen SEL:in kanssa täysin samaa mieltä, että kaikissa elintarvikkeissa pitäisi näkyä valmistusmaakin näkyvästi ja läpinäkyvästi. SEL onkin kerännyt tietoa Suomessa kotimaisella tuotemerkillä myytävistä, mutta ulkomailla valmistettavista elintarvikkeista.
Tämä ei ihan osu siihen mistä nyt minun ”Syomme kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa” -kampanjassa on kyse, mutta voisi sanoa, että on samaa sukua sille. Ja osuu osittain tähänkin. Samaa sukua siis.
Nimittäin kun kaupasta yrittää etsiä suomalaisista raaka-aineista tehtyjä ruokia niin törmää monesti samaan. Suomalaisen tuotemerkin alla myydään ulkomaalaisesta lihasta tehtyä makkaraa. Paketissa on esimerkiksi kaunis heinäpeltomaisema tai Jussipaitainen pohjalaanen mies tai upea kesäinen suomalainen järvimaisena. Ja paketissa ei sitten lopulta olekaan suomalaista ruokaa.
Hieman samanlainen olo tulee vaikkapa myös jauhopakettejena pyörittäessä. Yhdenkin hyvinkin tunnetun merkin paketissa on kaunis suomalainen pitkähiuksinen tyttö. Monissa kyseisissä paketeissa on toki Joutsenlippu, mutta se usein joka paketissa eri kohdassa ja osassa uskokaa tai älkää jopa paketin pohjassa. Mutta sitten samaan tuotesarjaan kuuluukin muutama tuote joissa ei olekaan Hyvää Suomesta – Joutsenlippu-merkkiä. Siis samalla kauniilla Suomi-tytöllä myydään ulkomaalaisista viljoista tehtyä tuotetta.
Hieman hämääväksi ainakin itse koen myös sen, että eräänkin makkaratehtaan tuotteista siipikarjatuotteet ovat ulkomaalaisia ja kaikki muut suomalaisia. Paketit toki täysin samanlaisia. Ainoana erona, että ei-suomalaisissa tuotteissa on Joutsenlippu korvattu toisella merkillä tällä kertaa Parempi Valinta -merkillä. Eli niin sanotulla sydänmerkillä. Tuote on siis sydämelle hyväksi, mutta ei todellakaan suomalaista.
Ja jos vielä otan yhden esimerkin niin voisin mainita tuotteet joista firma reiluna lahjoittaa osan myyntituotosta jollekin esimerkiksi urheiluseuralle. Näin ulkomaalaistakin sisältävään pakettiin saadaan tyylikäs Suomenlippu-logo kun mainostetaan, että tästä tuoteesta sen ja sen verran sille ja sille maajoukkueelle. Kaunista elettä, jota arvostan, käytetään tässä minusta hieman kyseenalaisesti suomalaiseksi pesemiseksi.
Tämä vahvistaa entisestään sitä vaatimustani, että jokaisessa tuotteessa pitäisi lukea vähintäänkin pääraaka-aineiden alkuperämaa aina. Merkintä tarvitaan niin jokaiseen leipäpussiin jauhojenkin osalta. Nythän ulkomaalainen ruis myydään aitona suomalaisena ruisleipänä.
Jokainen valitsee ruokansa haluamillaan kriteereillä ja varmasti hyvää ruokaa tulee monestakin maasta. Kyse ei olekaan siitä vaan siitä, että minusta meillä jokaisella on oikeus tietää mitä ostamme ja syömme. Huijata ei ruokapöydässäkään saa.
…
Keskiviikko alkaa. Aikainen herätys ja eduskunnassa valiokuntien päivä. Iltapäivällä tapaan kaksi suomalaisen ruuan tuottajaa eduskunnassa. Kummitilani Portaankorvan väki tulee vieraaksi eduskuntaan yhdessä Levoniemen tilan väen kanssa.
Ja sitten heidän jälkeen tapaan Suomen DELFINS ry:n edustajia. Delfinshän on valtakunnallinen tukijärjestö lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kohdanneille aikuisille, heidän läheisilleen ja ammattiauttajille. Esillä esitykseni siitä, että tällaisten rikosten ei pitäisi vanhentua rikosoikeudellisesti koskaan.
…
Kello 21.24 ja kotona jälleen. Illalla tosin ehdin myöhäisemmälle ratsastustunnille. Eikä tullut hevosskandaalia siitä keikasta. Hevonen oli satulan alla ja minä päällä niin kuin luvattiinkin 🙂 Mukava aika vain itselle ja upealle Homerokselle. Taas on virtaa Heinosessa uuteen päivään.
Tänään mielenkiintoinen pitkä kuuleminen puolustusvaliokunnassa turpo-selonteosta. Tuo ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko nyt meidän päätyömme tämän kevään ja täytyy sanoa, että ei paljon mielenkiintoisempaa aihetta voisi työpöydälleen saada. Iso asiakokonaisuus jolla pitkälle kantavia vaikutuksia. Tänään vielä pyysin lisää asiantuntijakuulemista esittämästäni kriha-veteraaniohjelmasta. Tavoitteeni on saada kriisinhallintatehtäviin osallistuvien oma veteraaniohjelma lausuntoomme ja lopulta selontekoonkin. Olemme mukana koko ajan vaativammissa tehtävissä ja siksi vastuut ja pelisäännöt pitää olla selkeät ja vahvistetut. Kuntoutus niin henkinen kuin fyysinenkin, mutta myös vastuut nuorten naisten ja miesten perheistä jos jotain vakavaa sattuu. Tämä iso projektini nyt.
Päivällä ennen istuntoa vieraanani kävi myös kahden loppilaisen maatilan väkeä. Levoniemen tilalta tuli Jonna Levoniemi ja Portaankorvasta koko perhe Liisa ja Pekka Salmelan johdolla. Tuo Portaankorva on siis minun MTK:n kummimaatila ja siellä myös kasvaa ja elelee erinomainen Huippu-kummilehmäni. Jospa joskus pääsen hänelle 100 tonnin juhlia vielä tilan kanssa järjestämään 🙂
Mutta mukava tuokio loppilaisten hyvän ruuan tuottajien kanssa ja sitten istunnon jälkeen vielä yhden keskustalaisen kaverini kanssa tapasimme Delfinsin väkeä. Palaan tähän yhteistyöhankkeeseen myöhemmin kun sen aika on.