Sunnuntai, 28.12.2008

Blogi, sunnuntaina 28.12.2008

Vuoden vaihteessa kuntakenttämme kokee erittäin suuren muutoksen. Nyt vuodenvaihtuessa 99 kuntaa on mukana toteutuvissa kuntaliitoksissa ja kaiken kaikkiaan maamme kartalta katoaa peräti 67 kuntaa. Kuntia oli enimmillään maassamme yli 600 ja nyt vuoden vaihteessa enää 348. Esimerkkinä voisi vielä ottaa välitilinpäätökseksi vaikkapa vuoden 2002 kun kuntia oli 448 eli sadalla on tultu tuosta alaspäin vajaassa kymmenessä vuodessa ja muutoksia kuntarakenteeseen on edelleen tämänkin muutoksen jälkeen luvassa.

Kuntaliitostyötä vetävä keskustalainen ministeri Mari Kiviniemi totesikin tänään mediassa, että hän ei usko, että Suomen kuntarakenne on muutaman seuraavan vuoden jälkeen sellainen, että se kestäisi kaikki iskut ja haasteet, joita kuntakentällä on kun väestö ikääntyy. Kiviniemi toivoikin, että nyt syntyvät 61 272 kunnan yhteistoiminta-aluetta olisivat perusta tuleville kuntaliitoksille. Kuntaministeri totesi samalla vielä, että talouden taantuma tullee vauhdittamaan kuntaliitoksia. Kiviniemen mukaan raha on usein tärkein konsultti. Niin ja samalla Kiviniemi totesi kannattavansa itse myös Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan liitosta. Mutta minusta hyvää uutisessa oli ennen muuta se, että Kiviniemi lupasi, että pakkoliitoksia ei ole tulossa. Hän lupasi, että Sipoon kaltaisiin ratkaisuihin ei enää turvauduta. Minusta tämä oli nyt oikea ja järkevä linja ja oli tärkeää, että se myös julkituodaan.

No paljon siis tullee vielä tapahtumaan. Itse uskon myös niin. Toisiaan lähentyvät nyt jo tehdyillä päätöksillä kuntaliitoksen kautta ainakin 2010 Pori ja Noormarkku, Kalajoki ja Himanka sekä neljän kunnan kimppa Loviisa, Pernaja, Ruotsinpyhtää ja Liljendahl. Vuotta myöhemmin kuntarakennetta tarkastellaan ainakin Kuopion ja Karttulan kohdalta sekä Eura, Köyliö ja Säkylä -kolmikossa ja Ulvila, Harjavalta, Kokemäki ja Nakkila alueella. Ja vielä on jo päätetty vuodeksi 2013 Lohjan ja Karjalohjan kuntaliitos. Kuntaliitosselvityksen tekemisestä ovat päätöksensä tehneet jo Oulu ja Yli-Ii, Lappeenranta ja Ylämaa, Maalahti ja Korsnäs, Raisio ja Rusko sekä Hamina, Virolahti ja Miehikkälä.

Itse uskon, että muutoksia tullee tapahtumaan vielä enemmänkin kuin nämä nyt jo päätetyt selvitykset ja kuntaliitokset. Saamme pian hyvää tietoa nyt vuodenvaihteessa toteutuvista kuntaliitoksista ja uskon että niitä tuloksia seurataan ja odotetaan vielä monessa paikassa. Keskeisen tärkeää on keskittyä nyt ennen muuta siihen miten voimme tulevaisuudessa turvata peruspalvelut ja muut kunnan palvelut väestön ikärakenteen muuttuessa. Siinä on meille itsekullekin kuntapäättäjälle työtä riittämiin. Toivottavasti ei liiaksi.

Kirjoitin ennen joulua lapsiperheiden tilanteesta useammankin kerran lehtiin. Tuo laajempi juttu nyt tehdyistä ratkaisuista lapsiperheiden näkökulmasta löytyy Kynästä sivulta, mutta ajattelin täälläkin hieman nostaa esille nyt neuvolatoiminnan kehittämistä. On aivan keskeisin tosiasia, että tämän päivän yhteiskunnassa meidän tullee terästää yhdessä vanhemmuuden merkitystä perheiden hyvinvoinnin ytimenä. Sitä emme saa koskaan unohtaa. Mutta samaan aikaan yhteiskunnan tulee kuitenkin luoda lapsiperheitä tukeva palvelujärjestelmä, joka edistää lasten ja nuorten hyvinvointia sekä tukee ennen muuta vanhemmuutta.

Tässä työssä neuvolat nousevat arvoon arvaamattomaan. Ne itseasiassa ovat jo odottavankin perheen tuki ja neuvoloissa lopulta yhteistyötä lapsen ja perheen kanssa jatketaan koko varhaislapsuuden ajan.

Valitettavasti neuvolapalveluita toteutetaan terveyskeskuksissa varsin kirjavasti. Eri kunnissa on neuvoloiden suhteen hyvin erilaiset käytännöt ja palvelutasot vaihtelevat. Yksi haaste on myös se, että osa lapsista ei käy lainkaan 5-vuotisneuvolassa. Asiantuntijoiden mukaan juuri tässä iässä olisi usein jo nähtävissä ensimmäiset tuen tarpeet. Olenkin itse miettinyt pitäisikö esimerkiksi 5-vuotisneuvola sitoa vaikkapa lapsilisän maksun perusteisiin. Olisiko tarpeen tehdä siis esimerkiksi viisivuotiskäynnistä jopa astetta pakollisempi? Sama toimii hyvin äitiyspakkausten kohdalla.

”Äitiysavustukseen on oikeus Suomessa asuvalla odottavalla äidillä, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää ja joka on käynyt terveystarkastuksessa lääkärissä tai neuvolassa ennen neljännen raskauskuukautensa päättymistä. Äiti voi valita joko äitiyspakkauksen tai 140 euron verottoman rahasumman.”

Näin todetaan äitiyspakkauksen kohdalla. Eli äitiysavustuksen saa kun on käynyt terveystarkastuksessa lääkärissä tai neuvolassa ennen neljännen raskauskuukautensa päättymistä. Kontrolli on siis sidottu näin. Itse olisin valmis kokeilemaan vastaamaan mallia myös viisivuotisneuvolan kohdalla. Se voisi olla ehto lapsilisän maksatuksen jatkamiselle. On nimittäin tosiasia, että ensimmäiset syrjäytymisen merkit – myöhemmänkin syrjäytymisvaaran merkit – olisivat nähtävissä tässä viisivuotistarkastuksessa mielellään toki vielä perheen kanssa. Tätä kannattaisi miettiä ja kokeilla.

On hyvä, että muuten neuvolapalveluiden haasteisiin ollaan nyt myös tarttumassa. Neuvolapalveluita uudistetaan ensi vuonna. Annettavalla neuvola-asetuksella tavoitellaan ennen muuta kaikille yhtäläisiä palveluita, sillä aiempi neuvoloiden valtakunnallinen ohjeistus päättyi 1990-luvun alussa. Sen jälkeen kunnille on annettu vain suosituksia ja kunnat ovat voineet säästää neuvolapalveluista melko vapaasti. Ja usein on käynyt näin. Ehkäisevän työ ja varhainen puuttuminen ovat jääneet säästökuurien alle ja lisänneet pian lopulta hoidon tarvetta ja kustannuksia. Neuvolatoiminnan säästöt ovat osoittautuneetkin usein varsin lyhytnäköisiksi.

Neuvoloiden työhön kuuluu jatkossa yhä keskeisemmin perheiden pahoinvoinnin ennaltaehkäisy. Uutta on laajaksi terveystarkastukseksi kutsuttu yhteinen käynti äidille ja isälle raskausaikana. Siinä käydään läpi vanhempien valmiudet ottaa lapsi vastaan, mahdolliset parisuhde-, väkivalta- tai päihdeongelmat sekä muut pulmat. Keskustelussa seulotaan esiin apua tarvitsevat perheet. Myös neuvolan perinteiset tehtävät säilyvät, kasvua ja terveydentilaa seurataan jatkossakin tarkasti.

Nyt alkava laaja terveystarkastus on monipuolinen, syvennetty tarkastus, jossa arvioidaan lapsen tai nuoren terveydentilan lisäksi aina myös koko perheen hyvinvointia. Laajojen lapsille ja nuorille tehtävien terveystarkastusten ajankohtia täsmennetään muutenkin kuin odotusajan osalta. Täsmennyksillä haluamme varmistaa, että tarkastukset tehdään koko maassa samoina ikäkausina, vertailukelpoisesti. Uudistus ei esimerkiksi odottavan perheen osalta kuitenkaan edellytä uutta neuvolakäyntiä vaan odottavan äidin yhtä käyntiä on tarkoitus laajentaa kattamaan koko perheen hyvinvoinnin tarkastelu.

Yläkouluiän laajassa terveystarkastuksessa selvitetään myös nuoren tulevaisuudensuunnitelmia sekä mahdollista syrjäytymisvaaraa. Myös myöhemmän iän terveystarkastusten säätely on hyvin perusteltua, sillä ehkäiseviä terveyspalveluja, erityisesti kouluterveydenhuoltoa, on monissa kunnissa supistettu huomattavasti alle asiantuntijoiden suositusten.

Voimaan tullessaan asetus velvoittaa kuntia järjestämään ja tarjoamaan mahdollisuuden osallistua terveystarkastuksiin. Tulevaisuudessakaan ne eivät tosin ole pakollisia lapselle, nuorelle eikä perheille. Määräaikaisista terveystarkastuksista poisjäävien lasten tilanne ja perheen tuen tarve on kuitenkin syytä selvittää. Tutkimusten perusteella tiedetään, että tarkastuksista poisjääneiden riski syrjäytymiseen on suurempi kuin niihin osallistuneilla. Niin kuin tuossa aiemmin 5-vuotistarkastusten osalta kirjoitin.

Neuvolatoiminnan säätelemisen lisäksi 1990-luvun alussa väheni myös lapsiperheiden kotiapu. Ikäihmisten kotipalvelu on vaatinut perustellusti enemmän resursseja ja kunnissa on panostettu siihen enemmän kuin lapsiperheiden apuun. Kotiavulla on kuitenkin tärkeä ennaltaehkäisevä merkitys myös perheissä. Jos joko konkreettista apua tai sosiaalista tukea saa suoraan kotiin, voidaan raskaampia lastensuojelun toimia, kuten huostaanottoja, usein välttää. Kotiapu ei ole järeä lastensuojelutoimi vaan monenlaisille perheille avoin tukipalvelu. Kotiapu voi myös tuoda ratkaisun perheelle, jonka vaikeudet ovat kasvamassa yli omien voimien.

Tyytyväinen täytyykin olla siihen, että eduskunnassa hallituspuolueet lisäsivät vielä ensi vuoden budjettiin 1,4 miljoonaa euroa kehittämisrahaa kotiapuun Kaste-ohjelman kautta eduskuntakäsittelyssä. Monet kunnat antavat tälläkin hetkellä lapsiperheille tukea kotiin asti, mutta monissa kunnissa asia on vielä lapsenkengissä. On hyvä, että lisärahalla voidaan kehittää uusia tapoja toteuttaa tukea. Tässä hieman laajemmin nyt tulevista parannuksista. Mutta tärkeää on muistaa meistä jokaisen sekin, että mikään järjestelmä ei korvaa meidän omaa aikaamme – yhdessäoloa ja välittämistä.

Tänään itselläni urheilupäivä. Tosin aikalailla penkkiurheilun puolella. Hiihtoa, mäkihyppyä ja illalla odotettu pikkuleijonien toinen MM-ottelu. Mutta jos vaikka ehtisi itsekin hieman ainakin ulkoilemaan.

Hieman jäi luvattoman lyhyeksi tuo ulkoilu, mutta sentään sen verran että sanoa saa. Kävimme katsastamassa serkun lasten joululahjavuoria ja hieman samalla kävelimme mm. kirkonmäellä hakemassa joulun kynttilöitä pois. Päivä siis mennyt ennen muuta penkkiurheillen. Anssi Koivurannan yhdistetyn voitto oli väkivahvan voittajan teko ja myös Tour de Ski:n toisen päivän kympiltä voitto Virpi Kuituselle ja miehissäkin Sami Jauhojärvi mononmitalla neljänneksi. Tanja Poutiainen oli myös vahva mäessä, mutta ahnas voitohaku riskillä hieman kostautui, mutta voittoja se lupailee tälle kaudelle. Ja mäkihypyssäkin kaikki hyvin alkavaa mäkiviikkoa silmällä pitäen ja toivotaan, että illan junnupeli Kandasta jatkaa hyvää suomalaispäivää.

Mutta ikävääkin tähänkin päivään on kuulunut. Israelin moukarointi Gazan kaistaleelle on ollut järkyttävää katseltavaa ja tuntuu, että ylimitoitettua. Huolestuttavaa on myös se, että iskujen oikeutusta on pohdittu jopa Israelin sisäpolitiikalla – taistelulla ykköspaikoista ja myös sillä, että USA:n vallanvaihtoa käytetään tässä nyt hyväksi. Siviilejäkin tappava isku on saatava päättymään ja sen eteen on nyt tehtävä työtä kaikkien. Toisaalta myös palestiinalaisten tulee pidättäytyä kostotoimilta ja myös koko Lähi-Idän on otettava tavoitteekseen vain ja ainostaan kestävä rauha jokaiselta puolelta. Ehkä tässä olisi nyt yhdelle osaavalle suomalaiselle paikkaa. Valitettavasti rauhaa ei nyt näytä olevan näköpiirissä.

Kommentit