On surullista miten rähmällään edelleen maassamme ollaan itänaapurin suuntaan. Pelkän Venäjä-sanan mainitseminen oli aihe kohuun pari vuotta sitten ja nyt realiteeteistä puhuminen harmistuttaa osaa jopa Koti-Suomessakin. Ei mahdiksi nousta vain mielikuvissa ja suomalaisten puheissa tai hyssyttelyllä. Mutta kyllä jotenkin erikoista oli muutamien suomalaispoliitikkojen vastaukset kun meidän kokoomuksen kolme maailmalla hyvin arvostettua ministeriä Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Jyri Häkämies pohtivat hieman Venäjän tilannetta.
Katainen puhui aiheesta eduskuntaryhmämme kesäkokouksessa viime viikolla todeten mm., että
”Kokoomuksella on tämän maan turvapolitiikasta, EU-politiikasta, ylipäänsä kansainvälisestä vastuusta suuri vastuu. Tietenkin Alexin (Stubb) ja Jyrin (Häkämies) ja Pertin (Salolainen) ja kumppaneiden vuoksi, mutta myös sen takia, että olemme ainoa, jolla on vahva johdonmukainen linja. Eteenpäin katsova, vahva johdonmukainen ulkopoliittinen ja kansainvälispoliittinen linja. Me emme poukkoile sen mukaan olemmeko oppositiossa vai hallituksessa, emmekä halua mennä mihinkään tällaisiin impivaaralaisiin joukkoihin, kun pelkäämme, että joku puolue meitä haastaa.”
Venäjästä Katainen puhui näin:
”Luonnollisesti Venäjä. Se on Euroopalle ylipäänsä tärkeä, mutta se on myös meille suomalaisille tärkeä, että EU:n kiinnostus Venäjää kohtaan vahvistuu. Meille on elintärkeää, että Euroopan kiinnostus Venäjää kohtaan vahvistuu.
Eurooppa on henkisesti kahtia jakautunut suhteessa Venäjään. Meidän intressi on se, että Eurooppa yhdenmukaistuisi, että meillä olisi enemmän yhteistä ääntä suhteessa Venäjään, jolloin me pystymme myös vaikuttamaan Venäjän kehitykseen laajempana kokonaisuutena paremmin kuin menneinä aikoina. Se myös tietysti vastavuoroisesti lisää Venäjän kiinnostusta Eurooppaa kohtaan ja nimenomaan EU:ta kohtaan, joka valitettavasti ei ole ollut kauhean hyvällä tasolla.”
Puheessaan Katainen kävi läpi myös Venäjän nykyasemaa ja totesi, että
”Venäjä ei ole talousmahti. Mutta se on raaka-ainemahti. Se on EU:lle, puhumattakaan tietysti Suomelle, erittäin merkittävä hyvin monella tavalla. Näin ollen tämä EU:n Venäjä-suhde on meille elintärkeä”.
”Meidän tavoitteenamme tulee olla Venäjän modernisaation tukeminen, vapaakauppa-alueen muodostaminen ja vapaan liikkuvuuden edistäminen. Venäjä on omasta mielestään monella tavalla suurvalta, ja se myös käyttäytyy sen mukaisesti. Venäjä on muuttanut käyttäytymistään muun muassa Suomea kohtaan, ei vain sen takia että Suomi olisi jotenkin erityisen hankala tai Venäjän erityisesti valitsema kohde. Vaan se on muuttanut käyttäytymistään hyvin monesta syystä, josta johtuen meidän suomalaisten pitää siihen myös sopeutua.
Aina ei tarvitse hyppiä seinille jos on erimielisyyksiä tai erilaisia näkemyksiä joistain asioista. Me puolustamme omia arvojamme, omaa oikeusvaltiotamme ja sen mukaisia käytäntöjämme, jotka ovat kaikkien demokraattisten oikeusvaltioiden yleisesti hyväksymiä. Jos näissä asioissa on joitakin erilaisia mielipiteitä, niin sitten on. Meille on tärkeää pitää hyvät suhteet Venäjään. Mutta meillä ei ole mitään velvollisuutta antaa vähääkään periksi niissä periaatteissa, niissä arvoissa, joitten varaan suomalaista oikeusvaltiota ja demokratiaa on menneinä vuosina ja tulevaisuudessa tarkoitus rakentaa. Mutta tämä vain oikeastaan syötteenä”.
Lihavoidut kohdat ovat litteroitu Verkkouutisten toimesta Kataisen puheen äänityksestä.
No mitä tämä sai aikaan. Mm. ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen paheksui puhetta. Uskokaa tai älkää niin edelleen 2010-luvun Suomessakin. Mene ja tiedä jos vaikka Väyrynen yritti puheellaan paikkailla 80-luvun lopun väitöskirjansa väitteitä. Oli vuosi 1988 ja me tiedämme mitä tapahtui 1989 ja 1991. Tai jos nyt vähänkään tuntee Väyrysen tekoja Itänaapurin suuntaan niin ehkäpä nuo sanat ymmärtää paremmin.
Mutta uskalletaan nyt edes puhua asioita ja realiteeteistä. Nöyristellä ei pidä. Eikä uhitellakaan. Ei sellaiseen ole mitään syytäkään, mutta Kataisen ja Stubbin tyyliseen avoimeen keskusteluun on tilaa ja tarvetta. Puhutaan siis ulkopolitiikkaa, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Vielä 2000-luvullakin Suomessa se oli lähes kiellettyä, mutta onneksi Kanervan ja Stubbin kaudella tätä vaikenemisen linjaa on murrettu. Puhuttu asioista avoimesti. Hyvä niin.
….
Sunnuntai päivä siis alkuun. Nyt puutarhaan kastelemaan hieman istutuksia. Perjantaina istutimme metsäpuutarhaan hieman maanpeitekasveja ja pidetään ne nyt hengissä. Maa edelleen todella kuivaa.