Sunnuntai, 20.12.2009

Blogi, sunnuntaina 20.12.2009

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen lähdettiin vielä monesta maasta suurinkin odotuksin. EU oli valmis näyttämään tietä ja esimerkkiä, mutta sekään ei riittänyt osan maista itsekkyydelle. Kööpenhaminan tulosta voidaan kuitenkin pitää askeleena kohti oikeaa, mutta on perusteltua myös nähdä päätös tässä tilanteessa tappioksi. Lopputulos ei takaa mitään varmaa eikä allekijoitetut tavoitteet ole ns. sitovia eli työtä tullee riittämään jatkossakin. Päätös ei siis sido maita konkreettisiin toimenpiteisiin ja tavoitteisiin vaan vain kirjaa ylös näitä. Ja tässä se isoin mutta juuri piileekin.

Tyytyväinen kuitenkin täytyy olla siihen, että EU:n johdolla saatiin aikaan tulos jossa iso osa merkittävistä maailman valtiosta löysi yhteisen tien. USA:n rooli on merkittävä, mutta myös Kiinan, Brasilian, Intian ja Etelä-Afrikan. Mutta tätä sopimusta moni kehitysmaa vastusti loppuun asti. Sitova sopimus olisikin sitten seuraava askel ja toivotaan, että tätä kohti nyt edetään. On kuitenkin muistettava ja todettava, että tällaisen kokouksen ja yhteisen palaverin aikaansaaminen on jo hyvä askel tässä työssä. Koko maapallo näkee siis haasteen ja tiedostaa sen, mutta vastuunjaosta ja syistä on siis edelleen erimielisyyttä. Tässä mielessä Kööpenhaminan sopimus onkin eripurainen kompromissi.

Nyt aikaan saatu, voisi tietyllä tavalla todeta kokoustekninen jippopäätös, edellyttää tai voisi sanoa, että vain kehottaa maita rajoittamaan ilmaston lämpenemisen alle kahteen celsiusasteeseen. Sen sijaan konkretia tämän ympäriltä puuttuu ja se jättää sopimukseen lukuisia porsaanreikiä. Yksi sellainen on se, että itse paperissa ei mainita mitään siitä millaisilla päästöleikkauksilla tavoitteet saavutettaisiin eikä myöskään päätöstä tai aikarajaa sille koska sitova sopimus pitäisi saada aikaan. Sen sijaan sopimus sisältää kuitenkin myös lupauksen talousavusta kehitysmaille. Lopullinen vastuunjako on kuitenkin isoa kysymysmerkkiä, mutta vuositasolla tämä tuki voisi nousta jopa sataan miljardiin dollariin vuodesta 2020 lähtien. Kööpenhamissa sovittiinkin vain siitä, että kolmen seuraavan vuoden aikana kansainvälisiin ilmastotoimiin ohjataan yhteensä 30 miljardia dollaria ja pidemmällä aikavälillä siis tuo 100 miljardia dollaria.

Itse olen huolissani siitä, että nyt vaikeimmat kysymykset vain lakaistiin maton alle ja ongelmaa siirrettiin eteenpäin vaikka siihen ei todellakaan nyt olisi varaa. Siksi nyt neuvotteluja on jatkettava ja tiukasti niin, että seuraavassa ilmastokokouksessa Saksan Bonnissa ensi vuoden puolivälissä voitaisiin ottaa aito askel eteenpäin. Ja takarajaksi itse haluaisin nostaa nyt ensi vuoden joulukuun ja silloin pidettävän Meksikon kokouksen. Sieltä on tultava selkeä ja tiukka jatko 2012 lopussa päättyvälle Kioton sopimukselle ja pelkkä jatkoasiakirja ilman selkeitä tiukennuksia ei sieltä saa maailmalle kelvata.

Nyt siis sunnuntai ja joku epäilijä voisi todeta, että eihän tuo sää mihinkään ole lämminnyt. Niinpä. Upeaa paukkupakkasta tarjoiltu viime päivinä ja toivotaan hieman lisää luntakin vielä jouluksi. Tänään sunnuntaina vapaapäivä, mutta huomenna vielä yksi kokous Helsingissä ennen joulutaukoa ja sen semmoista. Palaillaan täällä aiheisiin jälleen.

….

Tuo sikaloiden laiminlyöntiasia alkaa saada yhä kovempia piirteitä. Vaatimuksia on esitetty suuntaan ja toiseen ja myös lisätuet imagokampanjointiin sikatiloilla on kyseenalaistettu näiden vakavien laiminlyöntien takia. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on puolustautunut kovaa ja totesi tänään mm. Hämeen Sanomien verkkosivuilla, että ”Suomessa ei ole ministerin harjoittamaa sikapolitiikkaa, vaan täällä toteutetaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan säädöksiä”. Näin varmasti onkin, mutta ei tässä olekaan kyse siitä. Kyse on siitä, että miksi vuosi toisensa jälkeen tällaisia laiminlyöntejä voi tulla julki. Kyllä minusta silloin joku on pettänyt ja pahan kerran, eikä silloin imagorahalla asiaa korjata vaan valvonnan tehostamisella ja myös rangaistusten koventamisella. Nykyisinhän rangaistukset eläinsuojelurikoksista ovat aivan uskomattoman lieviä. Viime syksyltä yksi tapaus, missä sikojen kasvattaja tuomittiin 420 euron sakkoihin. Miehen navestassa oli ollut 62 kuollutta sikaa elävien sikojen joukosta. Tietojeni mukaan meillä on rangaistusasteikko Euroopan lievemmästä päästä. On ehdottoman tärkeää koventaa näitä rangaistuksia eläinsuojelurikoksista ja toivotaan, että nämä tapaukset nyt herättävät tähän työhön nopealla aikataululla. Toisaalta pitää muistaa sekin, että tavallisesti näiden tapauksien taustalla on myös inhimillisiä tragedioita, loppuun palamista ja uupumusta. Siksi on tärkeää puuttua ongelmaan myös työterveyshuollon kautta. Mutta siitä huolimatta eläin on aina eläin ja sen julma kohtelu on aina tuomittavaa.

Tänään minä olen nauttinut lähes tulkoon vapaapäivästä. Pekka-enoni aloittaman perinteen mukaan tänään laitoin linnuille ruokaa Pekkalan mökillä ja nautin upeasta talvisäästä. Kaunista ja rauhallista. Luonto hiljainen. Mutta nyt hieman huomisten työasioiden pariin.

Kommentit