Sunnuntai ja 18.7.2010. Vuoden ratsastustapahtumamme näin takana ja uusi vuosi ja uudet opit jälleen silläkin saralla siis edessä. Tuota hevostelua voisi tehdä vaikka joka päivä, jos vain kalenteri sen sallisi. Valitettavasti niin ei onnistu. Mutta nautitaan siitä mitä voidaan ja kyllä sekin akkujenlataamisen hyvin yleensä riittää. Harrastuksista jaloin.
….
Viikonloppu on ollut helteinen – niin kuin kaksi edeltävää viikkoa jo siis joka päivä. Helle kuitenkin aiheuttanut valtavan hukkuneiden määrän. On todella surullista, että uutisia hukkuneista on tullut päivittäin monia ja paljon lapsia – pieniäkin. Oma huoli on tietenkin yleiset uimarannat joilta myös suru-uutisia kantautunut. On varmasti totta, että kaikkia onnettomuuksia ei viranomaisvalvonnallakaan voida estää, mutta kyllä nuo jutut valvojien määristä ovat usein aika ihmetyttäviä. Yksi nuori valvomassa uimarantaa missä kymmeniä vai liekö parhaillaan satoja uimareita. Ehkä tämä hukkumistilastojen synkkä kaksiviikkoinen laittaa jälleen tuulta tähänkin keskusteluun valvonnasta, mutta myös uimataidosta. Uimaopetusta tulisi ehdottomasti lisätä kaikkien alakoulujen liikuntaohjelmaan. Nyt opetus liikaa kiinni uimahallin läheisyydestä ja myös määrärahoista. Hyvä uimataito on yksi parhaista henkivakuutuksista vaikka ei sekään aina pelasta. Järki on toinen. Vaikkei sekään. Jotain nimittäin kertoo tilanteesta Ylenkin tuorein uutinen, joka on otsikoitu: ”Uhkarohkeat uimarit työllistävät pelastajia”.
….
Blogikirjoitukseni liittyen Venäjän asettamiin suomalaisen ruuan vientirajoituksiin aiheutti mukavasti viestinvaihtoa. Kiitos teille kaikille. Valtaosa oli kanssani hyvinkin samaa mieltä, mutta myös toisenlaisia ajatuksia kirjoitukseni herätti. Yksi palautteen lähettäjä kertoi itse työskennelleensä niin elitarvikealalla kuin maataloudessa ja ”nähnyt miten siellä toimitaan”. Hän kertoi miten aikanaan rikkoi lähes päivittäin säädöksiä, jopa tarkastuksien aikana eikä niihin puututtu mitenkään. Hän kirjoittu mm. näin: ”Käsittelin marjoja, kalaa ja maitotuotteita yhtä aikaa samassa tilassa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä miten sokeita tarkastajat saattavat olla. Myös muita kyseenalaisia töitä tuli tehtyä, joihin tarkastaja ei puuttunut, vaikka olisi pitänyt. Eräässä paikassa seinien homeet maalattiin piiloon ennen suurempaa tarkastusta. Toisessa paikassa paikat siivottiin pari päivää ennen tarkastajan tuloa ja se tarkastus oli vain vilkaisu työtiloihin. Kerran ympäristötarkastuksessa kukaan ei nähnyt pesuvesien vaahtoa meressä vain parin metrin päässä tarkastajien edessä. Luetteloa voisin jatkaa, mutta se taitaa olla turhaa.”
Toisaalta sama blogini lukija totesi, että ”olen nähnyt erinomaisesti hoidettuja paikkoja surkeiden lisäksi, joten vertailu on ollut helppoa”. Lopputulemana hän ehdotti, että voitaisiinko harkita sellaista systeemiä, että tarkastukset tehtäisiin yllättäen. Kirjoittaja ehdotto, että esimerkiksi ”Eviran tarastajat voisivat tulla tiloille ja tuotantolaitoksiin ilman varoitusta ja vain näin päästäisiin eroon kiusallisista tuontirajoituksista ja niiden eläinaktivistien tempuista”.
Mielenkiintoinen viesti, jonka osien julkistamiseen sain lähettäjältä luvan nimettömänä. Mielelläni otan vastaan muitakin kokemuksia hyviä ja huonojakin. Onko nuo väitteet joita edellä esitettiin kovinkin yleisiä Suomessa?
….
Tänään hieman pilvisempi päivä ja hieman sadettakin luvassa. Sitä taitaa jo luontokin huutaa. Toivottavasti ei vaan liian kovalla voimalla tule.
….
Missä menee järjenkäytön raja Suomen kilpailutuslainsäädännössä?
Tätä olen pohtinut usein ja pohdin jälleen. Ihmettelenkin. Yle nimittäin kertoi päättyvällä viikolla, että Puolustusvoimissa on maihinnousukenkäpula ja alokkaille on jouduttu antamaan hellekeleille kumisaappaita. Eikä kyse ole siis Tuntemattoman Sotilaat ”Kuinka joku voi rakastaa noin hem…. paljon rätein ja lumpui” -syndroomasta vaan Suomen kilpailutuslainsäädännöstä.
Keväällä Puolustusvoimien jalkineiden hankintakilpailun hävinnyt jalkinevalmistaja on valittanyt päätöksestä markkinaoikeuteen ja samaan aikaan kun valitus tuli niin markkinaoikeus näin ollen kielsi uhkasakon uhalla hankkimasta kenkiä edes tilapäisjärjestelyin mistään muualta. Ei voi kyllä uskoa todeksi. Miettikääpä jos nyt sitten kyse olisi vaikkapa sairaalan hankinnoista niin toimittaisiinko samalla tavalla silloinkin? Ja eikö puolustusvoimilla nyt pitäisi olla joka päivä sellainen varustus, että homma hoituu. Ei varmaan läpi mene huuto, että ei saa nyt, kun meillä ei ole kenkiä.
Asia on myös muutenkin erittäin vakava uhka nuorille miehille. Miettikääpä nyt pitkiä marsseja kumisaappaissa tai nyt tavallista sopimattomammissa kengissä. Jalkarikkoja tulee varmasti ja pahimmillaan loppuelämän kiusoja. Kenkiä pitäisi muutenkin kehittää puolustusvoimissa aktiivisesti eteenpäin ja turvata jokaiselle varusmiespalvelusta suorittavalle nuorelle miehelle kunnolliset jalkineet kovaan käyttöön ja turvaamaan jalat myös loppuelämäksi. Pitäisikö tässä miettiä aivan uusia tapoja vastata kenkähankinnoista? Enää tänäpäivänä ei riittää sopivat vaan niiden tulee olla hyviä.
Mutta kyllä samaan aikaan pitäisi laittaa nyt myös käyntiin selvitystyö hankintalain toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Olisi aika hieman katsoa miten laki toimii erilaisissa tilanteissa ja onko se itseasiassa aiheuttanut enemmän ongelmia kuin hyötyä. Esimerkkejä varmasti löytyy joka paikasta.