Savon Sanomissa puheenjohtajamme, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ottaa kantaa energiapolitiikkaamme. Olemme todellakin ison kysymyksen äärellä ja vaikka kovasti puhutaankin tuulivoimaista, niin tosiasia on se, että emme sillä ratkaise maamme energiatarvetta ja kilpailukykyämme. Valitevasti. Katainen toteaa kirjoituksessaan lehdessä, että itseasiassa ”kolmen uuden ydinvoimalaluvan myöntäminen Suomeen olisi todellinen ympäristöteko”. Ja samalla hän toteaa, että ei kolme myönnettyä lupaa tietenkään tarkoittaisi heti ja automaattisesti kolmea uutta voimalaa vaan kannattavin hanke lähtisi liikkelle ensin ja tilanne pitäisi nähdä yli kymmenenkin vuoden päähän. Juuri näin.
Katainen toteaa, että yksi uusi ydinvoimala riittäisi vasta korvaamaan nyt meille Venäjältä tuodun sähkön. Se nyt olisi vähintäänkin järkevää. Vai onko joku sitä mieltä, että Venjällä tuotettu ydinvoima on parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin meillä itsetuotettu.
On myös totta, että pian kaksi Fortuminen reaktoria tylee käyttöikänsä päähän ja korvaava vaihtoehto pitää sillekin löytää. Itseasiassa taitaa olla niin, että yhdellä nykyaikaisella reaktorilla voidaan ne kaksi vanhenevaa korvata.
Katainen kuvasi tilannetta niin, että jos nyt myönnämme kolme uutta lupaa niin ”muutaman vuosikymmenen päästä meillä on maksimissaan kuusi reaktoria nykyisen viiden sijasta. Lisäksi olisimme lopettaneet yhden ydinvoimalan verran tuontia Venäjältä”. Lisäksi tilanne on myös se, että ”ydinenergia ei tarvitse senttiäkään veronmaksajien rahaa, vaan päinvastoin se helpottaa sähkölaskujen nousupaineita”.
Eli tässä hieman pohdintaa tuosta ydinenergiakysymyksestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita siis sitä, että me emme olisi kannattavassa myös uusiutuvan energian tuntuvaa lisäystä. Vaan päinvastoin. Mutta se on syytä muistaa, että tuulivoima, bioenergia ja vesivoima kustannetaan kuitenkin suomalaisten kasvavina veroina tai entisestään kohoavina energiamaksuina.
Illan ja yön sateet nyt ohi. Näyttää siltä, että mukavassa syyssäässä voisi jatkaa hieman pihatöitä mökillä ja sitten illalla huomisten kotikunnan asioiden pariin.
…
Kello 19.26 ja juuri kotiin. Tänään siis mukava vapaapäivä perheen ja lähimpien kanssa syöden hyvin ja mökilläkin talkoillen. Ei siis sen kummempaa. Mutta mitä kummempaa tarvitsisikaan. Mutta huomenna siis uusi viikko käyntiin. Vauhdikas tulee olemaan sekin ja paljon monenlaista kalenteriin jälleen mahdutettu. Viikosta tekee mielenkiintoisen myös se, että saamme eduskuntaan myös 9-luokkalaisen Laura Yrjö-Koskisen TET-jaksolle. Olen aina ottanut vastaan työelämään tutustujia kun kyselyjä on tullut ja nytkin Laura varsin mielenkiintoiseen rakoon tutustumaan kansanedustajan työhön ja elämään eduskunnassa. Huomenna kuitenkin maakuntapäivä ja sen olen varannut nyt kokonaan Lopen asioille aamusta lähtien. Sitten illansuussa valtuustoryhmämme kokous ja sitten valtuusto. Siitä tulossa varmasti pitkä ja kiivaskin, kun käsittelyyn kouluverkkoselvityksemme ja kunnanhallituksen esitys kolmen kyläkoulun lopettamisesta. Sivistyslautakunta otti asiaan kantaa ja esittää, että kyläkoulujen lakkauttamisesta luovuttaisiin ja vain Topenon ja Vojakkalan koulut yhdistettäisiin ns. Länsi-Lopen kouluksi ja tiedän, että kokouksessa tullee myös muutama muukin esitys. Luvassa siis enemmänkin kuin mielenkiintoinen valtuustoilta.
Keskustelu Ylen tulevaisuudesta on jatkunut nyt viikonloppunakin. Muistan hyvin kun itse rohkeasti ryhdyin aikanaan arvostelemaan Ylen politiikkaa ja paisuttamista pullataikinan tapaan miten sain osakseni arvostelua ja jopa ”uhkailuja”. Siihen ei ole totuttu, että Yle arvostellaan ja kun kyseenalaistin mm. HBO jenkkisarjojen miljoonahankinnat ja urheilukilpailujen miljoonakilpailutukset ja myös sen, että osa Olympialaisista jätettiin lähettämättä niin vastahyökkäys oli aikalailla kiivas ja myös yllättäviltäkin tahoilta. Ymmärtämystä ja komppaanista sen sijaan tuli valtavasti teiltä ja meiltä tavallisilta tv:n käyttäjiltä. Hyvää kotimaista tv-draamaan arvostettiin ja niin teen minäkin. Hyvää ajankohtaistoimistusta ja uutistarjontaa arvostettiin ja niin teen minäkin. Myös se ymmärrettiin, että Ylen tehtävä on hoitaa erityisryhmien ohjelmatarjonta ja myös sellainen urheilu millä on tärkeä rooli suomalaisten elämässä. Mutta pullataikinan paisuttaminen mm. kaikkeen mahdolliseen netissä ja esimerkiksi julkistentilojen uutistauluihin sai edellä esitettyjen miljoonakilpailujen tapaan aikapaljon kyseenalaistamista osakseen.
Nythän tv-lupamaksu oin 224,30 euroa. Se siis peritään kaikilta joilla on tv kodissaan (vajaa 2milj lupaa 2008), mutta ei esimerkiksi heiltä jotka käyttävät vain Ylen nettisivuja tai radiota. Vapaamatkustajiakin on paljon. Erilaisten arvioiden mukaan hyvinkin paljon. Nythän tehtiin periaatepäätös siitä, että tv-lupamaksusta luovutaan ja korvataan kaikille talouksille pakollisella yle-maksulla, jonka suuruus päätetään vasta myöhemmin vuonna 2011. Arvioissa on esitetty että julkisuudessa puhutut summat ovat aivan liian pieniä ja on väitetty, että mediamaksu olisikin 2012 jo 200 euroa. Ja siis edelleen kaikille pakollinen – käytät tai et – Ylen palveluita. Itse en tällaista ymmärrä ja voi hyväksyä. Edelleen olen sitä mieltä, että meidän kuuluu yhteisvastuullisesti kantaa huolta erityisryhmien ohjelmatarjonnasta ja edellä esittämistäni Ylen ydin tehtävistä, mutta pullataikinan nostattamiselle on saatava nyt myäös stoppi.
Iltalehdessä nostettiinkin tämä asia Juho Rissasen toimesta varsin ansiokkaasti ja rohkeasti esille. Rissanen kävi läpi uutisessaan sitä mihin Ylen miljoonabudjetti hukkuu ja tuo juttu nostaa oikealla tavalla nyt keskusteluun ne kipukohdat mitkä pitääkin. Nyt pitäisi käydä juuri näistä asioista avointa keskustelua.
Esimerkiksi Ylen henkilöstömäärä on muihin yleisradioyhtiöihin verrattuna valtava. Rissanen toteaa, että ”Suomen oloihin suhteutettuna suorastaan jättimäinen”. Esimerkkinä hän nostaa esille Brittien BBC:n joka väestömäärään suhteutettuna on jopa puolet pienempi kuin meidän Yle. Iltalehden mukaan ”sekavasta organisaatiosta kärsivä Yle on täynnä toinen toistaan erikoisempia rahareikiä, ja miljoonia valuu omituisiin hankkeisiin”. Esille nostetaan Seinäjoen Tangomarkkinoiden sponsorointi ja uusi alkava saippuasarja. ”Yleisradio näyttää kilpailevan yhä selkeämmin kaupallisten kanavien kanssa ja unohtavan sivistävän tehtävänsä”. Myös hyvin suuri osa Ylen rahoista menee suomenruotsalaisiin ohjelmiin. Osuus 15 prosenttia Ylen budjetista ja sen kun suhteuttaa ohjelmien katsojamääriin tai suomenruotsalaiseen väestöön niin satsaus on merkittävä. En itse siis tarkoita sitä, että tästä toiminnasta pitäisi luopua, mutta ehkä sekin tulisi suhteuttaa nyt oikeisiin mittoihin. Ja nostetaan Iltalehden jutussa esille myös Musiikkitalonkin jättihanke.
Mutta hyvä, että joku lehti uskaltaa myös tarttua tähän asiaan ja herättää keskustelua. Eikö nyt olisi juuri oikea aika keskustella Ylen ydintehtävän terävöittämisestä. Minusta olisi.