Vapaapäivän kautta kohti Isänpäivää. Voisiko isä parempaa toivoa.
Ja tämä vapaapäivä menipeurajahdissa. Vähän perinteitä jälleen vaalien sillä tänään matkassa olemme Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajan lähimetsissä. Mannerheimhan valitsi tämän Punelia järven Suden v…. sutin rannan metsästysmajan paikakseen sodan jälkeen. Lopella metsästysmajallaan Mannerheim kävi parisenkymmentä kertaa – ei kuitenkaan enää vanhana miehenä metsästämässä. Oliko ase joskus matkassa niin sitä historia ei kerro. Todennäköistä on, että ei vaan enemmänkin päivän retkillä nauttimassa toki kauniista paikasta ja upeasta luonnosta.
Marski muuten ehdotti Majansa tilan nimeksi tuota Punelian salmen nimeä, kun se oli niin kaunis. Hän ei tiennyt salmen oikeaa nimeä ja näin adjutantit ja lohkoja päättivät, että Mannerheimin koiran nimestä tulee siivompi ja sanottavaksikin kelpaava nimi. Näin siis maja seisoo tänäänkin Sisula-nimisellä tilalla. Jahtipäivän jälkeen majan edustalla jälleen Mannerheimin metsästäjäperintöä vaalien makasi riistaparaatissä neljä peuraa.
Marskin Maja tänään 9.11.2019 aamuvarhaisella.
Aikanaan Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajan lähimetsissä kyllä metsästivät majan puheenjohtaja Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth yhdessä Tasavallan presidentti Urho Kekkosen kanssa. Jänisjahdissa herrat silloin olivat 1950-luvulla. Ja nyt 2010-luvulla ideastani syntyi sitten Mannerheim Hirvijahti vaalimaan nimenomaan Marsalkan metsästäjäperintöä. Tämä Sakon isännöimä jahti on tuonut metsästäjiä useamman kerran myös Marskin Majalle. Mutta tänään lähdimme sitten jahtimaille yhdessä majan nykyisen isännän kenraali Ilkka Korkeamäen kanssa. Marskin Majan Vierasjahti ja peurametsällä. Näillä mailla metsästävät perinteisesti loppilaiset metsästysseurat Sudensuntin Erä ja Topenon Erä ja tänään heidän kanssaan upea jahtipäivä. Hienosti järjestetty jahti. Kiitos kaikille!
Mannerheim tunnetaan tietenkin paremmin sotilaana ja teoistaan armeijoiden tehtävissä, mutta Mannerheim oli myös intohimoinen metsästäjä. On kerrottu, että ehkä vain ratsastusta lukuun ottamatta mikään ei ollut hänelle niin mieluista kuin metsästys. Siinähän on muuten jotain tuttua minullekin. Mutta Marski siis lähti metsälle aina kun pienikin mahdollisuus siihen ilmaantui.
Historian kirjat kertovat, että metsästys oli keisarin ajan Venäjällä aristokraattien huvittelu- ja seurustelumuoto. Mannerheim oppi ylhäisön metsästystavoille Nikolain ratsuväkikoulussa ja chevalier-kaartissa. Metsästys ja sen järjestelyt kuuluivat kaartissa palvelusohjelmaan.
”Aasian ratsastuksensa aikana Mannerheim kulki usein syrjässä karavaanistaan siltä varalta, että kohtaisi riistaa. Hän teki myös metsästysretkiä vuoristoon retkikunnan ollessa leiriytyneenä. Saaliina oli useimmiten alppikauriita tai villilampaita.” Marco Poloa ei Mannerheim todellisuus kuitenkaan päässyt ampumaan vaikka joissain kirjoissa näin väitetäänkin. Mutta toki paljon muuta.
”Siirryttyään Puolaan ulaanirykmentin komentajaksi Mannerheim tuli jäseneksi Varsovan metsästysklubiin. Varsovan Metsästysklubi oli hienoimpien Lontoon, Pariisin ja Pietarin klubien tasoa. Puolassa Mannerheimin kaksi harrastusta yhtyivät silloin hyvin suositussa parforce-metsästyksessä eli uuvutusajossa. Siinä ajettiin riistaa takaa ratsain. Se kuului myös ratsuväen upseereiden koulutukseen.
Valtionhoitajakauden jälkeen Mannerheimilla oli 1920- ja 1930-luvuilla entistä enemmän aikaa omistautua metsästykselle. Keski-Euroopan riistamailla Mannerheim metsästi erilaisia kauriita ja hirviä. Samaan sarjaan liittyi puolustusneuvoston puheenjohtajana käyntejä Hermann Göringin metsästysalueilla, mm. Itä-Preussissa, kalustohankintaneuvottelujen yhteydessä. Onnistuneen metsästyksen jälkeen vietettiin metsästysmajalla juhlava ilta. Mannerheim sai aikanaan mainetta myös tiikerinmetsästäjänä. Hän teki vuosina 1928 ja 1937 metsästysmatkan Intiaan. Ensimmäinen matka ei ollut onnekas, mutta jälkimmäiseltä oli saaliina neljä tiikeriä. Metsästys tapahtui norsun selästä ampumalla. Mannerheimin ampumien tiikereiden taljoista kaksi on Mannerheim-museossa.
Kuva: Mannerheim museo. Lähteenä Mannerheim museon sivut ja Mannerheim kirjat.
Mannerheim harrasti metsästystä myös täällä Suomessa. Hirvi oli ainoata suurriistaa. Hirvikanta oli 1920-luvulla hyvin pieni salametsästyksen johdosta ja hirven rauhoitus päättyikin vasta 1933, minkä jälkeen Mannerheim oli vakiovieras monissa hirvijahdeissa. Mannerheim olikin erinomainen kivääriampuja, kun taasen haulikko oli hänelle vieraampi ase. Lentoonammunnan Mannerheim kuitenkin hallitsi hyvin. Hänen aseensa olivat huippuluokan englantilaisia kivääreitä ja haulikoita. Mannerheim oli lähinnä suurriistan metsästäjä. Hän ampui mieluimmin sellaista riistaa, jolla oli muistoarvoa. Metsästäjänäkin hän oli ennen kaikkea aristokraatti.”
Ja perinteeni mukaan myös aina jahdin päätteeksi pieni kuksallinen Erkin muistolle. Niin tänäänkin.
Metsästysaseinaan Mannerheimilla oli kaapissaan: Berdan-kivääri m/1870 10,67 mm vuodelta 1882 ja kaksi vuodelta 1887, Jalkaväenkivääri m/1896 6,50 mm, Steyr jalkaväenkivääri m/95 8 mm, Haulikkoja kaksi (William Powell & Son), Mauser-metsästyskivääri (Oberndorf), Mauser-metsästyskivääri (Tiroler Waffenfabrik), Mauser-metsästyskivääri .350 Magnum Rigby, puolitukkinen (vuodesta 1936), Metsästyskivääri Purdey & Sons, Hirvikivääri (Sako 1943) ja Kaukasialainen suustaladattava metsästyskivääri.
Näitä perinteitä vaalien tänäänkin siis passissa.
