”Sopimuspalokuntien toimintaa uhannut Firefit-uudistus kuopattiin sisäministeriössä.”
Hyvä niin.
Sisäministeriö päätti lopulta – onneksi – vetää pois valmistelussa olleen mallin, joka olisi sitonut pelastustoimen kuntoluokat ja työmenetelmät tiukasti ns. Firefit-testeihin. FireFit-menetelmällä on arvioitu ja seurattu pelastajien fyysistä toimintakykyä jo yli viidentoista vuoden ajan ja tavoite on ollut ja on jatkossakin hyvä eli tukea pelastajan työkykyä koko työuran ajan. Suunniteltu esitys olisi tehnyt kuitenkin pelastustoimikelpoisuuden arvioinnista käytännössä kaksinkertaisen. Varsinaisen lääkärin arvion rinnalle olisi tullut siis jatkossa pakollinen Firefit-testi kaikille sopimuspalokuntalaisille. Pakollisten kuntotestien todettiin lopulta uhkaavan ennen muuta maaseudun elintärkeitä palveluita. Niiden arvioitiin karkottavat ja vähentävän vapaaehtoisia ja näin hidastavan avun saamista ennen muuta harvaanasutulla maaseudulla. Nyt voimaan jää kymmenen vuotta sitten voimaan tullut nykyinen ohje.
Suunniteltua muutos olisi siis lisännyt pakollisia testejä ja myös merkittävästi hallinnollista taakkaa, mutta ilman tutkittua tai osoitettua vaikutusta turvallisuuden paranemiseen. Uudistus olisi tuonut jo muutenkin tiukassa paikassa oleville hyvinvointialueille ilman lisärahoitusta noin 10 000 uutta testiä vuodessa. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut merkittävää lisätyötä pelastuslaitoksille ja sopimuspalokunnille tilanteessa, jossa resurssit ovat jo valmiiksi tiukilla.
Pelastajien kuntoa seurataan säännöllisesti työuran aikana FireFit-testillä. Ammattipelastajien kohdalla tämä on hyvinkin perusteltua. Vaativassa työssä on tärkeää tietää, että parilla eivät voimat lopu kesken tiukimmissakaan paikoissa. Ja totta kai on tärkeää, että myös sopimuspalokuntalaiset ovat hyvässä kunnossa, mutta vieläkin tärkeämpää saada apua heti, ennen kuin vaativampi apu ehtii paikalle. Ja on myös totta, että monissa sopimuspalokunnissa valtaosa pelastustoimintaan osallistuvista on suorittanut ammattipelastajiltakin vaadittavat tason kolme testit, mutta tehtäviä riittää heillekin, jotka eivät esimerkiksi vastaotteen leuanvedon vaatimuksia täyttäisikään. Toimintakykyä mittaavat testit jatkuvat siis tulevaisuudessa sopimuspalokuntalaisillekin, mutta nykyiseen tapaan suosituksina.
Pitkien etäisyyksien harvaanasutussa maassamme sopimuspalokuntatoiminta on tänäkin päivänä pelastustoimemme perustaa. 112 ammatipalokunnan rinnalla toimii yhteensä noin 700 sopimuspalokuntaa, joissa on yhteensä noin 15 000 koulutettua, hälytyskelpoista palokuntalaista ja kaikkiaan palokuntalaisia on noin 41 000. Maamme kaikista hälytyksistä noin puolessa on mukana sopimuspalokunnat. Hälytystehtäviä sopimuspalokuntalaisille tulee vuodessa noin 50 000.
On siis järkevämpää etsiä enemmänkin keinoja miten tämä elintärkeä ja elämiä pelastava toiminta saadaan maassamme jatkumaan ja turvattua myös tulevaisuudessa. Toimintaa haastaa luonnollisesti väestön ikääntyminen ja ikäryhmien pienentyminen, mutta myös työelämän muutokset ja isossa osassa maata myös se, että väestö harvenee ja tekijöitä on vain koko ajan vähemmän.
Oma kysymys on sitten koko palo- ja pelastustoimen tulevaisuus ja asema. Maamme pelastustoimihan siirtyi kuntien vastuulta hyvinvointialueille 1.1.2023. Sote-alueiden alla näyttää palo- ja pelastustoimi elävän ikuisessa puristuksessa – soten ikeessä. Itse olenkin esittänyt, että laadukkaan ja tasavertaisen palo- ja pelastustoimen varmistamiseksi koko maassa tämä kokonaisuus olisikin perusteltua valtiollistaa poliisin ja rajavartiolaitoksen tapaan. Näin palo- ja pelastustoimesta tulisi tiivis ja erottamaton osa maamme kokonaisturvallisuutta.
Uusi päivä ja aurinko taas jo noussut. Kello vasta vähän yli seitsemän. Taidan suunnata Nesteen aamuparlamentin kautta kohti pääkallopaikkaa.
….
Kello 20.53
Kotona jälleen. Tänään eduskunnassa pitkä keskustelu sotemme tilanteesta. Tämä vaalikausi on osoittanut sen, että tehty sote-uudistus oli kaikkea muuta kuin onnistunut. On jopa todettu, että miten viidentoista vuoden sote-väännön jälkeen voitiinkin valita kaikista huonoin malleista. No, ei se ehkä ihan niinkään ole, mutta onhan se totta, että jos isompia hartioita etsittiin, niin eihän se silloin toteudu, jos esimerkiksi yhdeksi sote-alueeksi päätettiin Kerava-Vantaa. Yhteensä 23 Sote-aluetta on kiistatta tällaiseen maahan liikaa ja olen varma, että alueiden määrä tulee tulevaisuudessa vähenemään. Paras ja toimivin sote rakentuisi todennäköisesti ns. yliopistollisten sairaaloiden varaan ja niiden alueisiin. Katsotaan milloin siihen sitten mennään.
No, en täällä nyt tämän laajemmin keskustelua ja ongelmia avaa, mutta sen nyt haluan oikaista, että nykyhallitus ei ole sotesta leikannut. Nykyinen hallitus on joka vuosi itseasiassa lisännyt rahaa soteen. Käytämme nyt noin 4 miljardia euroa enemmän rahaa soteen kuin käytimme edellisen pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen päättäessä työnsä vuonna 2023. Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus ei siis ole leikannut sotesta vaan päinvastoin lisännyt rahaa soteen. Ja niin lisäämme tänäkin vuonna ja ensi vuonnakin muistaakseni noin 700 miljoonaa euroa. Olisi hyvä, että oppositio pysyisi totuudessa ja hyvä olisi sekin, että myöskään media ei levittäisi leikkauspuheita, sillä totuus on jälleen kerran vasemmisto-opposition puheita ihmeellisempää.
Tänään eduskunnassa myös hyvä palaveri huippu-urheilun asioiden parissa Harri Halmeen kanssa. Helsinkiin on haettu vuoden 2030 yleisurheilun EM-kisoja ja tässä projektissa olen osaltani ollut auttamassa. Toivottavasti vuoden päästä maaliskuussa hausta tehdään meidän kannalta myönteinen päätös.
Nyt kello kuitenkin paljon ja aamusta aikainen herätys montussa jatketaan turvallisuusasioiden parissa.