Liikunta-, urheilu ja nuorisoministeri Mika Poutala (kd) oli myöntänyt minulle helmikuun 26. päivänä arvokkaan Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristin kultaisena. Urheiluministerimme ojensi tämän ansiomerkin minulle eduskunnan täysistunnon alla. Lämmin kiitos tästä tunnustuksesta ja kiitoksesta.
”Tunnustukseksi Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tekemästänne työstä”.
Lämmin kiitos liikunta- ja urheiluministeri Mika Poutala – Sain vastaanottaa häneltä arvokkaan Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristin kultaisena. ******** Tämä korkea ja arvokas tunnustus lämmittää mieltä. Pian 20 vuotta Valtion Liikuntaneuvostossa ja nyt sen puheenjohtajana, mutta pitkään myös tekemässä sporttia, niin kentän ja kaukalon laidalla kuin tv:nkin puolelle ja paikallisten seurojenkin pöydissä. Kiitos! ⛹️🏇🏂🏌️🤼♀️🏋️♀️🤾⛹️♀️ Haluankin tästä ansiorististäni osan omistaa rakkaalle edesmenneelle isälleni, joka toi minut pesäpallon pariin. Isälleni kuuluu tuo yksi ristin sakara. ❤️ Osan haluan omistaa myös edesmenneelle Jouni Vileniukselle, jonka opissa sain olla ja kasvaa ja tehdä Lopen Laakassa. Ja osan Timo Pulkkiselle ja Johanna ja Jorma Hongalle sekä Jyrki Karille, jotka opettivat minut urheilun tv-maailman, selostajan ja juontajan maailmoihin. Ja iso kiitos Pentti Tarkkalalle, joka tämän oven minulle silloin avasi. KIITOS! 🏁🎤 Ja osan Heini Armiselle, joka vei minut aikanaan hevostallille ja antoi minulle alkusykäyksen liikunnalliseen harrastukseen. Ja osan Jari Nylundille ja Minna Varikselle sekä Tiina Seppälälle, jotka ovat opettaneet minulle hevosten upeaa maailmaa. Ratsastus on harrastuksista jaloin. 🏇🏻 Ja osan olympiavoittaja Tapio Korjukselle, jonka kanssa olen saanut tehdä paljon urheilun ja liikunnan eteen ja oppia vielä enemmän. Teille kaikille kuuluu tuo yksi saamani ansioristin sakara yhdessä. Ja osan – yhden kiiltävän ristin sakaran – Ikelle, joka kannusti mukaan sportin päätöksentekoon ja valtakunnan tason toimintaan. ”Ulkopolitiikka, sisäpolitiikka ja vähän sporttia!” Hyvä muistisääntö hyvää puheeseen. ❤️ Ja sen kirkkaimmin kimaltavan ristin sakaran omalle perheelleni. Nuorillemme, joista on kasvanut innokkaat liikkujat ja urheilijat ja puolisolleni Sadulle, joka tässä on ollut Tekijä, Voima ja Kannustaja. Lastemme liikunnasta ja sen riemusta olen kaikkein onnellisin. Ja kiitos teille kaikille muillekin, jotka olette tässä liikkeessä mukana olleet! Liikkuva kivi ei sammaloidu. 💪
Näin luki opetus- ja kulttuuriministeriön myöntökirjassa. Pitkään olenkin tätä työtä saanut tehdä. Pian Valtion Liikuntaneuvostossa tulee minulla täyteen 20 vuotta ja joku tässä oli laskeskellut, että olisin hieman yli 100-vuotiaan liikuntaneuvoston historian pitkäaikaisin jäsen? No, ehkä ainakin yksi pitkäaikaisimmista. Aloitin VLN:ssä vuonna 2007 ja sen jälkeen olen toiminut sen eri tehtävissä niin liikunta- ja urheilurakentamisen rakentamisjaoston puheenjohtajana kuin myös lukuisissa eri tehtävissä puheenjohtajistoa myöten. Varapuheenjohtajana sain aikanaan toimia olympiavoittaja Tapio Korjuksen rinnalla ja nyt vuodesta 2023 lähtien olen saanut itse kunnian toimia Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana.
Valtion liikuntaneuvosto on siis opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijaelin, joka käsittelee laajakantoisia liikuntapoliittisia asioita. Sen päätehtäviä ovat liikunnan kehityksen seuranta, valtionhallinnon toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi, liikuntamäärärahojen käyttöön liittyvien lausuntojen antaminen sekä tulevaisuuden ennakointi liikkumisen edistämiseksi. Meidän pöydän kautta siis kulkee mm. kaikki liikunnan ja urheilun julkinen valtionrahoitus niin eri lajeille ja lajiliitoille kuin myös huippu-urheiluun ja muuhun. Meidän pöydän kautta kulkee myös kaikki maamme liikuntapaikkarakentamisen hankkeen, jotka ovat hakeneet valtiolta liikuntapaikkarakentamisen valtiontukea. Pöydälläni on siis näiden kahdenvuosikymmen aikana ollut satoja liikunta-, urheilu, uima- ja jääkiekkohalleja, mutta myös suurtapahtumien suorituspaikkoja Olympiastadionin peruskorjauksesta Tampereen Nokia Arenaan ja Kuortaneen pian valmistuvasta valmennuksen uintikeskuksesta pienempiin paikallisiin urheilupaikkoihin.
Lämmin kiitos siis myös siitä, että olen saanut tätä työtä tehdä ja tämä työ jatkuu.
Mutta sportti on ollut isosti osa elämääni ja tekemistä monessa muussakin ja jo aiemminkin. Pikkupoikana isäni johdolla tulin mukaan pesäpallon pariin Lopen Laakassa. Myöhemmin toimin pitkään niin pesäpallon tuomarina aina Superpesiksen tehtäviä myöten ja myös pelinjohtajana aina maakuntasarjatasoa myöten. Pesäpallon jälkeen isoon rooliin on noussut salibandy ja sen eri tehtävät lähinnä Lopen Laakan, RSS Laakan ja Lopen Floorball Teamin eli LFT:n toiminnassa. Lisäksi pitkään toimin mm. urheilun yleisseuran Lopen Laakan hallituksessa ja eri tehtävissä.
Hevosvoimia.
No sitten hevosvoimat ovat olleet oma iso osa elämääni. Motorsport on ollut mukana pikkupojasta lähtien ja koko 2000-luvun myös selostajan ja tv-toimittajan työn kautta. Lähes neljännesvuosisadan kesään 2024 asti selostin ja juonsin mm. Suomen MM-rallia Jyväskylässä. Tänäkin vuonna kävin mikin varressa talkoilemassa Tunturirallissa tammikuussa työmatkallani Lapissa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana sain tehdä vuosia MTV3:lle mm. Motorforum -moottoriurheilun ajankohtaismakasiinia ja satoja rallin, ratasarjojen, motocrossin ja myös snowcrossin erikoislähetyksiä. Pitkään myös tuotin ja tein enduron MM-sarjan televisioinnit Suomeen. Iso kiitos näistä kaikista hetkistä Timo Pulkkiselle, Jyrki Karille, Johanna ja Jorma Hongalle ja kaikille joiden kanssa töitä
tällä saralla olen saanut tehdä.
Ja se oma liikunnallinen harrastus löytyi sitten hevosten parista. Kiitos Heini Salmiselle, että minut Vaahteramäen Ratsutallille aikanaan vei ja kiitos Minna ja Jari Nylundille, että minut hevosten saloihin opetitte. Ja kiitos Tiina Seppälälle vuosikymmenten yhteisistä heppahetkistä. Ratsastus on harrastuksista jaloin.
Paljon on tehty muutakin niin toimittajana, taustavaikuttajana ja eturivissäkin tehden. Eilen mm. kävimme läpi yleisurheilun EM-kisahaun askelmerkkejä Helsinkiin Harri Halmeen kanssa. Ja olihan se hieno hetki viime viikonloppuna päästä puhumaan ja ennen muuta jakamaan palkintoja maailman parhaille ratsastajille Helsinki International Horse Show´ssa ja samana päivänä lumipenkalle katsomaan Riihimäki Rallia. Sportti sydän sykkii hetkistä.
Lämmin kiitos vielä tästä arvokkaasta tunnustuksesta ja isoin kiitos teille kaikille joiden kanssa olen tätä urheilujuttua saanut olla tekemässä. Teitä on paljon ja tästä kimaltelevasta ansiomerkistä osa kuuluu teistä jokaiselle.
….
Kello 15.31 ja takana jo aamun puolustusvaliokunnan monttukokous ja siitä lisää illalla infossa Valtioneuvoston linnasta. Palaan siihen sitten ehkä huomenna tai viimeistään lähipäivinä. Päivään mahtui tänään normikokousten lisäksi myös some-kanavieni analyysin läpikäynti ja myös erittäin mielenkiintoinen haastattelu liittyen mm. Valtion Liikuntaneuvoston työn kehittämiseen. Nyt lyhyesti vielä työhuoneella ja sitten kyselytunti ja illalla Kansallisteatterin pienelle näyttämölle katsomaan Muistopäivä.
….
Kello 22.34
Muistopäivä.
Tänään illalla Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä vahva ja tunteita herättävä Elli Salon kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama Muistopäivä, mikä kertoo ihmisistä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat lopulta Josif Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
”Joulukuussa 1931 juuri ennen Suomenlahden jäätymistä lähtee Tervasaaresta joukko suomalaisia salakuljettajan veneellä kohti Neuvostoliittoa. Lahden takana kajastaa idän ihmemaa, työläisten johtama yhteiskunta, joka lupaa työtä, leipää ja parempaa tulevaisuutta kaikille. Perillä siirtolaisia odottaa kuitenkin toisenlainen todellisuus. Tavalliset ihmiset joutuvat unelmineen ja elämineen historian hirmumyrskyn armoille.”
Muistopäivä oli kyllä koskettava ja tunteita herättävä teatteriesitys äärimmäisistä kohtaloista. Se kertoo ihmisistä, jotka yrittävät elää arkea ja luoda elinmahdollisuuksia itselleen ja lapsilleen ‒ väkivallasta, sorrosta ja mielipuolisesta julmuudesta huolimatta. Vaikka tilanne on lohduton ja pilkkopimeä, ihmiset eivät suostu luopumaan toivosta, rakkaudesta ja ihmisyydestä. Muistopäivä on kertomus siis menneestä, mutta myös tästä hetkestä.
Täytyy sanoa, että näytelmä oli vahva. Se aiheutti minussa kaksijaksoisia tunnelmia tarinansa ja tapahtumien takia. Mutta myös valittu tyyli oli minulle hieman ristiriitainen. Tunnelma oli kyllä todella ahdistava ja painostavakin ja ehkä sellaisena tämä – vahvana pitkänä tunnelmana – minulle avautui siis enemmän kuin erityisenä näytelmänä. Myös videokuvaajien käyttö teatterinäytöksissä alkaa minulle hieman jo tökkiä. Leffaa tehdään kameroin ja teatteria näyttämöllä näytellen. Makuasia varmasti tämäkin, mutta itse kaipaan enemmän perinteistä teatteria ja näyttelemistä.
Erityinen kiitos täytyy antaa kuitenkin vielä vahvoja tunteita tulkinneille näyttelijöille. Tunne ja tunnelma ehkä heissäkin se päällimmäinen. Ja isolta osin itse näytelmäkin kuvattiin tietyllä tavalla tanssin ja koreografisen liikkeen kautta. Kyllä sekin toimi ja ylläpiti sitä tunnelmaa mm. kohtuuttomasta pakkotyöstä ja sosialismin todellisuudesta.
Ja kiitoksen ansaitsee myös näytelmän musiikki ja muusikot. Todella vakuuttavaa työtä.
Mitäs minä loppuun sanoisin? Näytelmä mikä kannattaa käydä katsomassa – kerran.
….
Ja tänään eduskunnassa vietettiin myös pitkäaikaisen kansanedustajan ja ex-ulkoministeri Pekka Haaviston läksiäisiä. Pekka siirtyy YK:n rauhanvälitystyöhön Afrikkaan Sudaniin ja näin ura eduskunnassa tulee päätökseen.
Pekan kanssa on ollut aina mukava ja helppo tehdä yhteistyötä, myös silloin, kun olemme olleet vahvastikin eri mieltä. Sivistysvihreitä.
Lämmin kiitos Pekka pitkästä työstä eduskunnassa ja kiitos myös työkaveruudesta ja ystävyydestä. Onnea ja voimia, myös viisautta, tärkeään työhön Sudaniin.
….
Kello jo paljon. Palaan huomenna tuohon ydinaseaiheeseen.