”Sinut, viedä tahtoisi, kesäyönä tyynen järven rantaan…”
Niin alkoi rippikoululaulumme. Kaunis Kesijärvi ja rakkaita muistoja paljon. Tällä viikolla sain jälleen piipahtaa Kessulla. Iltakahvit hyvän ystävän kanssa Kesijärvellä ja pieni hetki myös Leirikirkolla.
Kesijärvellä on vaan minulle niin älyttömän iso merkitys. En olisi tällaiseksi koskaan kasvanut ja tullut ilman Kesijärveä ja sen leirejä ja hetkiä. Tuossa vieressä muutamia kuvia omalta ripariltani ja myös isoisajoiltani. Ja tuon Ilkka-papin ristin muistan ikuisesti. Siihen olimme omalla riparileirilläni kirjanneet syntejä ja asioita, jotka painoivat mieltä. Konfirmaatiomessussa ne revittiin lopulta ristiltä pois. Kaunis idea Ilkka Juotteelta, niin kuin monet muutkin tässä näiden vuosien varrella. Ilkkahan jäi nyt ansaitulle eläkkeelle todellakin täysin palvelleena ja toivottavasti pääsisimme syksyllä jo järjestämään jotain erityistä Ilkka-papin eläkkeellejäännin kunniaksi. Varmasti siellä olisi lauluja ja laulua, kitaraa, pianoa ja sooloja ja ehkä pieniä puheita ja muisteloita. Olisitko sinäkin mukana jos tällaisen tekisimme? Yhdessä.
Ja Kessulta tietysti syvällä sydämessä tietenkin myös ne iltahartaudet ja kivat tytöt. Ja lentikset ja iltanuotiot ja kivat tytöt. Ja kaikkea muutakin. Ja kivat tytöt.
Ja nuo farkut on vieläkin tallessa isoisajoilta ja myös riparitakki FirstClass -tietenkin. Ja mahtuvat, veljet ja sisaret, päälle edelleen.
Kiitos mukavasta hetkestä Kari jälleen tänäkin kesänä Kesijärvellä. Minulle tärkeä juttu joka kesä. Tai siis viime kesä jäi koronan takia väliin, mutta taas istuttiin, juteltiin ja kahviteltiin.
Viikonloppu näin tulossa pakettiin. Piipahdimme Helsingissä ja uusi Scandic Grand Central Helsinki katsastettu. Vanhaan Valtion Rautateiden pääkonttoriin rakennettu hotelli kyllä täytti kaikki odotukset. Todella pieteetillä ja tyylikkäästi tehty hotelli, missä talon historia arvokkaasti esillä. Ja palvelu hyvää ja aamupala aivan erityisen laadukas ja maukas. Kannattaa siis käydä.
Nyt odotellaan jo fudiksen EM-finaalia. Taitaa olla Englannin vuoro juhlia. Itseasiassa Englanti on viimeksi voittanut Italian 1977 MM-karsintaottelussa. Arvoturnauksissa Italia ja Englanti ovat kohdanneet neljä kertaa ja joka kerta Italia on voittanut. Vuonna 1966 Englanti voitti toistaiseksi ainoan maailmanmestaruutensa ja Euroopan mestaruuttahan britit eivät ole voittaneet koskaan.
55 vuoteen ei siis saarivaltiossa ole juhlittu miesten jalkapallon arvoturnausvoittoa. Päättyykö pitkä odotus tänään?
Tilastot siis Italian puolella kuitenkin. Ja onhan Italia voittanut jalkapallossa MM-kultaa neljä kertaa eli vuosina 1934, 1938, 1982 ja 2006. Euroopanmestaruutta italialaiset juhlivat vuonna 1968. Onhan heidänkin kuivakausi venynyt aika pitkäksi. Ja toisaalta edellisen kerran on hävinnyt 7.9.2018 ja olisihan tuo voittoputki aika karua päättää EM-finaalissa?
Minun peukut kuitenkin nyt briteille!