Sarvipäitä teillä – oppii arvostamaan metsästäjien tärkeää työtä.

Blogi, maanantaina 30.12.2013

Omasta peurakolarista vasta vajaa kuukausi ja tänään jälleen katselin kun valkohäntäpeurat hyppelivät autojen seassa. Loppi-Lahti -tie eli kantatie 54 on ollut tänä syksynä todellinen peurakolaritie. Omassa kolarissani en kertakaikkiaan ehtinyt kuin jalan siirtää jarrulle ja hipaista kun yli 150 kiloinen peurasoppi tömähti keulaan. Auto lunastukseen, mutta onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.

Hetki sitten illansuussa neljän jälkeen samalla tiellä Lopen Kormussa toinen auto lähti ohittamaan toista Kormun suoran Riihimäen päädyssä. Sinne väliin änki sitten yksi peura ja toinen jäi penkalle katselemaan. Onneksi. Kevyt osuma ohitettavaan autoon. Ohittaja-auto ei tainnut tilannetta edes havaita. Ainakaan jarruvalot eivät vilkahtaneet eikä paikalle pysähtynyt. Itse jäin toista autokuntaa auttamaan. Emme peuraa löytäneet. Kotiin ajellessa vielä soitin hirvimiehille ja kerroin paikan ja osuman. Katsotaan josko koiran kanssa haavakon löytävät. Onneksi jälleen vältyttiin henkilövahingoilta. Ja nyt pahemmilta pelleiltäkin. Oma Skodani meidän mällistä lunastukseen. Autossa lähes 10 000 euron vahingot ilman että edes olivat vielä konepeltiä edes avanneet.

Täytyy kiittää jälleen kuitenkin hirvimiehiä. Millaista meno olisikaan jos hirvieläinkantoja ei kukaan pitäisi kurissa. Kantatie 54:llä ei pitkään aikaan yhtään hirvikolaria ollutkaan. Tänä syksynä sitten yksi ja todennäköisesti jonkun eläimen ajamana hyppäsi kallion reunalta tielle ja auton alle. Onneksi siis hirvikanta on kurissa ja hyvin hoidettu.

Valkohäntäpeuroja sen sijaan tuntuu olevan todella paljon. Toivottavasti kantaa nyt vähennetään ja toivon, että ennen muuta näiden teiden varsilta. Tuntuu, että tuokin sonni joka oman autoni keulaan osui oli tullut monelle jo läheisellä pellolla tutuksi. Tällaisilta paikoilta saisi kaverit poistaa ja ajaa kauemmaksi kasvamaan.

Tuo meidän auton nokkaan tullut valkohäntäpeura oli siis iso täysikasvuinen sarvipää. Painoa se reilu 150 kg. Mutta sitten tilanne onkin monin kerroin hurjempi kun konepellille tulee 500 kiloinen uroshirvi. Vaikka autot ovat kehittyneet niin 100 km/h vauhdissa sellainen sonni on hengenvaarallinen ja pienemmätkin jos auto ajautuu vaikkapa vastaantulijoiden kaistalle osuman seurauksena.

Kyllä se vaan niin menee, että hirvikolareissa kuolleiden määrä on suoraan luettavissa hirvikannan määrästä. Mitä enemmän hirviä sitä enemmän kolareita ja kuollonuhrejakin.

70-luvulta 2000-luvulle tultaessa synkin vuosi oli 1973. Silloin hirvikolareissa menehtyi peräti 14 ihmistä. Mutta myös vuonna 2005 2000:ssa hirvikolarissa kuoli 12 suomalaista. Ja edelleen vuosittain muutama kuolee hirvikolareissa. Tuoreimman tiedon löysin vuodelta 2011 ja silloin kuolleita oli kolme. Mutta esimerkiksi edellisvuonna ei onneksi yhtään. Mutta noin nyrkkisääntönä voi todeta, että joka vuosi liikenteessä sattuu noin 1 300-2000 hirvikolaria. Nykyautoilla niissä kuolee keskimäärin 6 ja loukkaantuu peräti noin 200 ihmistä.

Hirvi on siis Suomen vaarallisin eläin. 

HS kertoi aikanaan, että esimerkiksi yksin vuonna 2005 ”vakuutusyhtiöt korvasivat 5 700 hirvieläinten autoille aiheuttamaa vahinkoa yhteensä 14 miljoonan euron summalla vuonna 2005. Ihmisille koituneita vahinkoja korvattiin arviolta samalla summalla. Yhteiskunnalle kulut olivat 87 miljoonaa euroa.” Puhutaan siis erittäin suurista summista.

Liikenneturvan viime vuonna tekemän kyselyn mukaan yli 40 prosenttia suomalaisista pelkää liikenteessä hirviä, peuroja ja poroja. Ja syystäkin. Ja hyvä nyrkkisääntö on sekin, että alle 80 km/h nopeuksissa onnettomuus on vielä itse usein vältettävissä, mutta sitä kovemmissa vauhdeissa ei enää nopeillakaan reflekseillä pelastuta.

Tässä muutama aika puhutteleva video. Näin se käy:

 

 

Kello 22.35 ja päivä takana. Peurakolaria tai osumaan tällä kertaa siis vain katselin perässä ajaen, mutta hurjalta ne näyttää tuollaiseltakin etäisyydeltä. Toivotaan, että saamme lisää riista-aitoja jatkossa, mutta myös kannansääntelyä tulee jatkaa. Nyt isona huolena uudet Etelä-Suomen kansallispuistot kuten Sipoonkorpi joka aivan vilkkaiden teiden kainalossa. Liesjärven kansallispuiston alueella jo näkyy Valtatie 2:lla mikä merkitys kolareihin on kun kanta pääsee kasvamaan vapaasti. Näille alueille kun ei kuitenkaan synny eikä voikaan syntyä luontaista isoihin hirvieläimiin pystyvää petokantaa. Ja kun sellaisia petoja jotka hirvikantaa sääntelisivät on vain kovin vähän meillä.

Tänään urakoimme pihatöiden parissa. Olin jo varautunut siihen, että lumi peittää piharemonttimme Loppijärven rannassa. Mutta kun niin ei käynyt niin tänään jatkoimme. Maa sulaa ja pehmää ja paljon saimme aikaankin. Keväällä sitten multaa ja viimeistelyt. Hyvä siitä tulee.

Vuosi juoksee kohden loppuaan. Huomenna kello 18 sitten kaikki Lopelle katsomaan jättisuurta ilotulistusta Launosiin Säästö-Kareille.

 

 

Kommentit