Sano mitä sanot, Tana se on.

Blogi, keskiviikkona 30.10.2019

Mikäs ***tana tuo on?

Pekka-eno ja se Tana.

Näin minulle on kerrottu erään todenneen kun hän näki ensimmäistä kertaa jätteiden jyräämiseen tarkoitetun Tanan. Ei taida sitten ihan totta tuo nimen tarina olevan tai ainakin tänä päivänä Tana kertoo kotisivuillaan erilaisen tarina. Mene ja tiedä.

Mutta lupasin siis tänään kertoa pienen yksityiskohdan yrittäjätaustastani. Rakas enoni Pekka Heikkilä kuoli vuonna 1992 ja perin veljeni kanssa hänen omaisuutensa. Yksi kokonaisuus tässä oli Maansiirto P.Heikkilä ja sen urakoinnit mm. Hämeenlinnan Karanojan kaatopaikalla. Näin siis minusta tuli maansiirtoyrittäjä ja myös kaatopaikkayrittäjä. Myöhemmin opinnot, 1990-luvun lama ja muuttuneet kilpailutilanteet johtivat yrityksen hallittuun alasajoon, mutta sellainenkin palanen historiastani löytyy. Minä menin armeijjaan, opiskelemaan OKL:ään jne. Myöhemmin sitten vajaan 10 vuotta myöhemmin perustin uudestaan yrityksen ja tämä Oy TeeHoo Ltd. elää ja voi hyvin tänäänkin ja pian TH:n kanssa kasassa jo kaksikymmentä yrittäjyyden vuotta. Aikanaan yritys oli isossakin roolissa, osan aikaa olin jopa täysipäiväinen yrittäjä ja nyt kansanedustajana sitten yritys on ollut osa-aikainen. Mutta se on toinen tarina.

Pekka-enon yrittäjyys alkoi jo varhain. Näissä kuvissa näette hänen ensimmäiset peltojen kivien raivauksiin suunnitellut koneet. Myöhemmin sitten käyttöön myös Vanaja-kuorma-auto minkä perintö elää Pekkalan nimihistoriassa tänäänkin ja myös Pocline ja sitten minun maansiirtoyrittäjäaikanakin käytössä ollut Åkerman.

Ja tällaiselta näytti silloin kaatopaikoilla. Oli lokkeja ja rottia.

Mutta harva siis tiesi varmasti sitä, että aikanaan yrittäjänä ehdin hoitamaan veljeni ja äitini avustuksella myös Hämeenlinnan kaatopaikkaa. Konetta ajoi Koivun Sukke ja muita koneita mm. Eskolan Arto. Sellainen pala jätealan historiaa ja silloin muuten kaikki iloisesti vain puristettiin penkkaan. Nyt ei kaatopaikalle enää Suomessa käytännössä mene mitään vaan kaikki hyötykäytetään uudelleen niin kuin eilisenpäivän blogissani mm. entisen Ekokemin eli nykyisen Fortumin toimintaa avasin.

Meillä kierrätys oli lähinnä sitä, että lapsena mehumukina toimi kaatopaikalle viedyt ja enoni pelastamat käyttämättömät väärillä teksteillä tai vanhentuneilla teksteillä varustetut jugurttipurkit ja muina rasioina mm. vastaavat voirasiat yms. Sellaista kierrätystä ja hyötykäyttöä silloin 1970-80-luvulla.

Mutta Tana kertoo virallisilla kotisivuillaan, että ”Tanan syntyhistoria ulottuu 1970-luvulle, jolloin nuori yrittäjä keksi traktorin ympärille rakennetun kaatopaikkajyrän prototyypin, joka kulki kumirenkailla. Ensimmäinen oikea kahdella täysleveällä rautarummulla varustettu kaatopaikkajyrä valmistettiin messuille Hannoveriin Saksaan vuonna 1971. Kyseinen kone myytiin saksalaiselle asiakkaalle ja näin Tana oli ottanut ensimmäiset askeleensa globaaleille markkinoille. Vuotta 1971 pidetään yrityksen syntymävuonna.”

Ja tuon Tana nimen sivu kertoo tulevan tästä: ”Tanan nimi juontaa juurensa suomenkielen sanasta ”tanakka”, joka tarkoittaa lujatekoista, vankkaa. Sana viittaa Tana-tuotteiden modulaariseen muotoiluun ja niiden pitkäikäisyyteen.” Mene ja tiedä. Minusta tuo minulle kerrottu tarina on paljon parempi 🙂

Tanat myös synnyttivät jätteiden käsittelyyn liittyvän verbin tanata. Sillä siis kuvataan jätteiden murskaamista ja tiivistämistä.

….

Kello 22.17 ja aika kiittää tästä päivästä. Kiitos monista viesteistä. Aika monen teistä onnistui tällä blogillani yllättävää. Sellaisia salaisuuksia siis. Huomenna vapaapäivä ja ratsaille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit