Oliko oikein, että Twitter päätti sulkea yhden maailman vaikutusvaltaisimman henkilön ulos palvelustaan?
Tätä on maailmalla pohdittu viime päivinä. Eikä muuten vastaus ole aivan yksinkertainen. Yhdysvaltain presidentiltä otettiin siis sormet pois twitterin näppäimiltä, mutta maailman laajimman ydinasearsenaalin näpäimmillä hänen sormensa edelleen on. Onneksi kuitenkin enää enintään viikon päivät.
Twitter perusteli ratkaisuaan sulkea Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin twitter-tili pysyvästi Trumpin riskillä väkivaltaan yllyttämisestä jatkossa. Yhtiö kertoi tarkastelleensa Trumpin viimeaikojen twiittejä ja niiden konteksti, mutta myös sitä miten niitä on tulkittu Twitterissä, mutta myös sen ulkopuolella.
Ratkaisu ei siis ole minusta kuitenkaan aivan yksinkertainen. On totta, että erilaisissa paikoissa, niin perinteisissä kuin myös digitaalisissa, on ja on oltava yhteisiä pelisääntöjä. Kauppakeskuksessakaan ei voi tehdä mitä tahansa eikä myöskään näin pidä olla sosiaalisessa mediassakaan. Tästä huolimatta twitter-tilin sulkeminen oli minusta ongelmainen ratkaisu. Kuinka monen muun valtion ja valtion päämiehen tilit pitäisi nyt sulkea? Käyttääkö osa valtioista trolleja ja trollitileja vastaavan kaltaiseen toimintaan? Siirtääkö tämä ongelman vain paikasta A paikkaan d?
Eilen Twitter kertoi sitten jäädyttäneensä yli 70 000 tiliä, joiden se katsoi olevan kytköksissä QAnon-salaliittoverkostoon. QAnon-salaliittoverkoston ja -teorian mukaan ”maailma on korruptoituneen, jatkuvan pedofilian ja rituaalimurhiin syyllistyneen satanistisen valtaeliitin hallussa”. Trump on taasen salaliittoteorian mukaan tästä pelastaja. Myös aseelliset protestit ovat nousseet esille jne. Todella vakavia ja huolestuttavia viestejä ja aikeita. Jollain tavalla tällaiset tilien sulun ymmärrän.
Twitter sulki Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin twitter-tilin.
Myös venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin osoitti huolensa twitterin toimista nimenomaan Donald Trumpia kohtaan. Navalnyi twiittasi 10.1.2021, että ”Trumpin sulkeminen Twitteristä on sensuuria, jota ei voi hyväksyä”.
Navalnyi jatkoi, että ”Trump on kirjoittanut ja sanonut virkakautensa aikana erittäin vastuuttomia asioita. Hän maksoi siitä, kun häntä ei valittu toiselle virkakaudelle”. Oppositiojohtajan mukaan asiasta päättivät ”ihmiset, joita emme tunne seuraten menettelytapaa, jota emme tunne”.
Mielenkiintoisia huomoita ja pohtimisen arvoisia nostoja henkilöltä, joka todella tietää mitä tarkoittaa, kun sananvapautta ja mielipiteen vapautta halutaan rajoittaa, jopa myrkyttämällä. Ja ei tämä pohdinta siis missään tapauksessa puolustele Trumpin toimintaa ja holtittomia viestejä, mutta se avaa helpolla tien mikä ei toimi.
Navalnyi nosti esille twitteriä käyttävät Putinin, Medvedevin ja Maduron ja päätti, että ”Sananvapauden viholliset tulevat käyttämään tätä esimerkkiä ympäri maailman. Myös Venäjällä. Aina kun heidän pitää vaientaa joku, he sanovat: ”Tämä on yleinen käytäntö, jopa Trump estettiin Twitterissä”.
Eli asia ei ole helppo eikä lainkaan yksituumainen. Se on enemmänkin ongelmainen. Mutta tästä pääsen sitten yleisesti sosiaalisenmedian kieleen. Siitä ole kirjoittanut tällä viikolla täällä aiemminkin. Joskus aiemminkin olen todennut, että…
Se mitä ennen kirjoitettiin salaa yleisen vessan seinään, niin se kirjoitetaan tänään julkisesti Facebook-seinään.
Lukuisia kertoja olen itsekin ihmetellyt, että miten törkeästi ihmiset kirjoittavat sosiaalisessa mediassa. Monen, kun tapaa sitten kasvotusten niin ei voi millään uskoa, että se on sama henkilö, joka Facebookissa ja Twitterissä kirjoittaa. Myönnän, että olen joskus jopa tekstiviestillä varmistanut, että onkohan somessa älämölöä pitävä henkilö todella sama henkilö, jonka puhelinnumero on myös omassa luurissani. No oli ja ei ole numeroa enää.
Myönnän, että olen itsekin retorisesti vahva. Myös Facebook ja erityisesti pienellä merkkimäärällä viesteissään toimiva Twitter myös sitä lähes vaatii. Viestien pitää olla lyhyitä ja napakoita. Silloin ne ovat usein myös teräviä ja joskus myös väärin tulkittaviakin. Tarkkana saa siis olla ja olen myös mm. Twitterissä joitain kertoja nostanut käteni virheen merkiksi ylös ja todennut, että huti tuli tai joskus, että viestini ymmärrettiin väärin. Syystä tai toisesta.
Mutta itse olen ajatellut aina niin, että sen mitä kirjoitan sosiaalisessa mediassa tai täällä blogissanikin niin teen sen niin, että voin sen myös sanoa kasvotusten. Politiikkaan kuuluu se, että ollaan ja saa olla eri mieltä. Politiikkaan kuuluu myös se, että vaaditaan vastauksia ja myös haastetaan. Politiikkaan kuuluu myös vahva retoriikka ja haasto. Mutta aina päälimmäisenä toisten kunnioitus. Tätä ei saisi koskaan eikä kukaan unohtaa.
Jos toisen kunnioituksen unohtaa ja inhimillisyyden niin siitä ei ole enää pitkä matka asiattomuuksiin. Vihainenkin saa olla. Saa myös puhua vihaisesti. Mutta vihainen puhe on täysin eri asia kuin vihapuhe. Vihapuheelle ei pidä antaa tilaa ei somessa ei missään keskustelussa. Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta. Mutta kyllä vihapuhetta voi kohdistaa myös moneen muuhun.
Ja myös täysin vastenmielistä on valheiden tai väärien mielikuvien levittäminen toisista. Tästäkin olen tällä viikolla kirjoittanut. Tällaisella luodaan turhaa vastakkainasettelua ja jopa katkeruutta ja vihaa. Ja tästä ei ole pitkä matka väkivaltaan.
Ja oma juttunsa on sitten politiikan kieli Suomen Eduskunnassa. Saan aika-ajoin myös palautetta sieltä. On varmasti totta, että joskus vahva ja tiukkakin keskustelu voi avautua väärinkin. Parlamentarismin keskusteluun kuuluu kuitenkin niin vahva kieli kuin myös ne välihuudotkin. Mutta nekin parhaimmillaan silloin, kun ne ovat oivaltavia ja nappiin osuvia eikä ilkeitä.
Näistä aiheista puhumme tänään illalla myös Ylen TV1:n A-Talkissa kello 21.00. Toivottavasti sivistyneesti ja asiallisesti.