Pitkästä aikaan Salpausselän kisat tuntuvat jotenkin välikisoilta. Urheilun talvi on ollut mäkihypyssä ja hiihdossakin kertakaikkisen tylsä ainakin suomalaisittain. Kyllä se niin vaan on että kun menestystä tulee niin intoa ja seuraamista riittää ja heti kun sijoitukset ovat parhaimmillaankin vain kympin joukossa niin kiinnostus laskee. Ja kun mäkihypyssäkin karsintakisat hypätään päivällä ja tv-kameroiden ulkopuolella. Siellä sentään voisi nähdä suomalaisiakin.
Miksi tilanne on sitten tällainen?
Varmasti yksi syy löytyy ihan sattumasta. Mutta ei sillä tätä kokonaan voi perustella. Ja kun urheilijatkin ovat pääasiassa samoja joilta olemme aiemmin saaneet odottaa aina menestystä niin syyttävä sormi osoittaa rahanpuutetta ja valmennuksen tasoa. Pitäisikö siis kumpaankin puuttua?
Itse olen sitä mieltä, että urheilun rahoitus pitää saada paremmin kanavoitua itse urheilijoille. Nyt seurojen ja ennen muuta järjestöjen ja liittojen luvatussa maassa raha hukkuu hallintorakenteisiin ja seiniin. Kun esimerkiksi Ruotsissa sportin rahoitusta on kanavoitu aivan toisella tavalla suoraan urheilijoille. Tällainen muutos pitäisi saada Suomessakin aikaan. Rahaa kyllä on kunhan se menee sinne missä sillä saada urheilutuloksia kokoustamisen sijaan aikaan.
Samaan aikaan on hyvä että valmennustakin uudistetaan. Urheiluakatemiat on tästä yksi hyvä esimerkki. Tuodaan siis huippuvalmennusta nuorten lähelle. Ei urheiluopistot ole enää kaikissa lajeissa ainakaan tätä päivää vaan myös urheilijat haluavat asua kaupungeissa ja opiskella mahdollisesti yliopistossa tai AMK:ssa täyden treenaamisen rinnalla. Silloin valmennuksen pitää tulla kaupunkeihin. Keskustoihin.
Ja kyllä yksi juttu on myös se, että harjoittelupaikkojen pitää olla riittävän hyvät ja myös mahdollisuus ulkomailla leirittämiseen taattu.
Kun nämä nyt laitetaan kuntoon niin uskon, että Salpausselän kisoihinkin palaa suomalaisjuhla. Lahti hakee jälleen maamme 100-vuotisjuhlien kunniaksi MM-kisojakin talvilajeihin. Olen itse hankkeen takana täysillä ja juuri viikolla siitä kaupunginjohtajan kanssa keskustelimmekin. Mutta minun ehto kotikisoille on myös se, että silloin pitää olla myös sportti kunnossa – Maamme laulun pitää kaikaa kisamontussa.
Mutta nyt Salpausselän kisoihin joka tapauksessa. Otetaan edes se urheilumakkara ja nautitaan siitä. Tällä kertaa vain siitä.
…
Lahdessa upea päivä. Meitä Hämeen kansanedustajia oli kisoja seuraamassa ja keskustelemassa mm. sportista ja Lahden ja Päijät-Hämeenkin ajankohtaisista asioista mukavasti. Aamupalaverissa oli mukana Kalle Jokinen, Mika Kari, Anne Louhelainen, Ismo Soukola ja James Hirvisaari ja iltapäivällä kisatunnelmiin tuli vielä Aino-Kaisa Pekonenkin. Hyvä edustus ja ennen muuta hyvää keskustelua kapungin ja Päijät-Hämeen liiton ja myös kv-vieraiden ja muiden kanssa. Yksi iso tavoite Lahden 2017 MM-kisat ja niiden eteen tehdään nyt duunia kaikilla rintamilla. Olisi tärkeä juttu maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuodeksi, mutta ennen muuta siksikin, että saisimme paikkaa kehitettyä aktiivisesti 2020-luvulle. Olympiastadionin tapaan Lahden kisamonttu on minusta sellainen urheilun pyhättö, että sitä pitää uudistaa ja laajentaa aktiivisesti ja itse toivon, että saamme tässä saman tahtotilan kuin Stadikankin kohdalla. Fifty-fifty-kustannusjako kaupungin ja valtion kanssa voisi olla yksi järkevä toimintamalli. Näistä pitää nyt käydä keskustelua.
Mutta Lahdesta sitten illalla Lopelle ja kavereiden kanssa vielä talviriehaa. Kun ratsastusta harrastavat kokoontuvat niin silloin ajetaan kärryillä, hiihtoratsastetaan ja tehdä toimintaratoja hevosten kanssa. Tuollaisessa iltasäässä ei parempaa voisi olla ja illan vielä kruunasi loimulohet Pilpana Seppälän laavulla. Parhautta. Kiitos siis Hunsalan Ratsastajille.