Suojeluskuntain Ase ja Konepaja Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1921. Muutamaa vuotta myöhemmin yritys muutti nimensö Sako Oy:ksi vuonna 1927. Sodan jälkeen yrityksen mahdollisuus jatkaa turvattiin maailman laajuisestikin erikoisella tavalla. Kuinka moni tiesi, että Sakon omisti jatkosodan jälkeen Suomen Punainen Risti. Sen jälkeen yritys siirtyi muutaman mutkan kautta nykyisen Nokian omistukseen ja lopulta Metson omistuksen kautta vuodesta 2000 Sako Oy on ollut osa maailman vanhimman teollista perheyhtiötä, Beretta-konsernia. Historia on värikäs ja varmasti moni kantoi huolta kun yritys siirtyi ulkomaiseen omistukseen. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että juuri italialaisen Berettan aikana Sakossa on eletty voimakkaan kasvun ja kehityksen kautta kovankin yhä kansainvälistyvän kilpailun aikana.
Tänä päivänä Sako työllistää Suomessa Hämeessä Riihimäellä 225 alansa huippuosaajaa ja viime vuonna yritys teki Suomessa tuotantoennätyksen. Samalla yritykseen palkattiin lisää 30 työntekijää. Nyt yrityksellä on omana Sakon tuotantona Sako- ja Tikka-luodikot sekä Sako-patruunat ja tuotteista jopa 95 prosenttia menee vientiin pääasiassa Pohjois-Amerikkaan. Metsästyspuolella Euroopan lisäksi suuressa roolissa ovat myös mm. Uusi-Seelanti ja Australia. Tänään Sakon tuotteita myydään 50 maassa. Käytännössä siis oikeastaan kaikkialla missä metsästystä harjoitetaan ja toisaalta siellä minne asevientilupia myönnetään.
Tämän kuun alulla yritys myös palkittiin vientipalkinnolla. Hämeen Yrittäjien myöntämän vientipalkinnolla haluttiin osaltaan nostaa esille korkeaa suomalaista osaamista jolla pärjätään ympäri maailmaa, mutta myös sitä, että yritys toimii vastuullisesti ja hakee myös kasvua. Tänään Sako nimittäin on jo Euroopan suurin metsästyskiväärien valmistaja hieman yli 75 000 aseella.
Nyt Sako lähtee Suomesta.
No ei varmasti ihan vielä, mutta se on mahdollista ja todennäköistä. Syynä nimittäin maamme Euroopan muista maista poikkeavat vientiluvat. Itse olen aiheesta puhunut aiemmin eduskunnan istunnoissakin. Tapasin myös jokin aika sitten Berettan omistajasuvun italialaisen edustajan. Pitkä palaverimme vahvisti huoltani. EU:ssa ei ole yhteistä linjaa aseviennissä tai se ei ainakaan toteudu. Yle nosti nyt myös asian esille todeten, että ”vientiluvista päätetään kansallisesti, ja linjaukset vaihtelevat.”
Kyse siis siitä, että erilaisissa kilpailutuksissa paketissa on monenlaisia aseita. Berettalla pakettiin kuuluu yleensä yhtenä maailman paras ja siis Suomessa Riihimäellä tehtävä tarkkuuskivääri. Muut aseet Beretta tekee Italiassa ja Saksassa. Tähän asti kaikki hyvin ja sadat suomalaiset saavat työtä. Mutta sitten astuu esiin ongelma. Suomi ei myönnäkään lupaa aseen vientiin. Saksa ja Italia myöntävät. Beretta häviää kaupan ja ostaja hankkii aseet toiselta yritykseltä. Tilanne on kestämätön ja omistaja pohtiikin nyt ainakin juuri sotilaskiväärien valmistuksen siirtämistä Suomesta Italiaan. Syynä maamme poikkeava ja tiukka lupalinja.
Yle kertoi, ”Euroopan unioni hyväksyi vuonna 2008 yhteisen kannan aseviennistä. Sen keskeinen tavoite on estää puolustustarvikkeiden päätyminen maihin, joissa niitä voitaisiin käyttää ”kansalliseen sortotoimintaan” tai ”hyökkäykselliseen toimintaan toista maata vastaan”. Jäsenmailla pitäisi siis olla yhteiset säännöt siitä, mihin maihin aseita saa viedä.”
Yle jatkoi uutisessaan 22.4.2013: ”Sakolta on evätty vientiluvat mm. Jordaniaan ja Saudi-Arabiaan. Ukrainaan yritys ei ole voinut viedä edes metsästysaseita. Myös patruunavalmistaja Lapualla on samoja kokemuksia. Nammo Lapuan toimitusjohtaja Raimo Helasmäki kertoo, että mm. sotilaskäyttöön tarkoitettujen patruunoiden vienti Venäjälle on kielletty. Sakon mukaan sen eurooppalaiset kilpailijayritykset ovat kuitenkin vieneet vastaavia aseita edellä mainittuihin maihin.”
Kyse on juuri tästä.
Eli Sako ei vielä ole muuttamassa pois, mutta uhka on suuri. Onko meillä varaa ja tarvetta toimia näin. Jos koko muu Eurooppa toimii toisin?
….
Minkä varaan laskemme?
Eduskunnassa käydään paraikaa keskustelua Ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Siinä yhtenä osana on puolustusvoimat ja niiden tulevaisuus ja rahoituskin. Keskusteluissa usein meillä nykyisin vannotaan Pohjoismaisen yhteistyön nimeen. Tosin nyt näyttää siltä, että vaativinta mihin Pohjoismaisessa yhteistyössä olemme valmiita menemään on ”yhteisharjoitus Islannissa aseistamattomin konein”. Islannin mielenkiintoinen ja kokemuksen ja oppimisen kannalta arvokas ilmavalvontatehtävä yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa on siis kuihtunut muutaman viikon yhteislentoon.
Tämä laittaa vakavasti pohtimaan sitä, että mitä sitten oikeasti Pohjoismaisen puolustusyhteistyön nimeen vannominen tarkoittaa. Jos keskustelussa möröksi muodostuu samantien ne Pohjoismaat jotka kuuluvat Natoon niin pakasta onkin kädessä vain tuo rakas naapurimme Ruotsi.
Kun tiedämme millaisia puolustusvoimaratkaisuja Ruotsi on viime aikoina tehnyt niin on aiheellista kysyä ja pohtia kuinka paljon voimme heidän varaan jatkossa laskea. Loppuvuodesta 2009 Ruotsi tosin lupasi Lissabonin sopimuksen solidaarisuusjulistuksen hengessä puolustusministeri Sten Tolgforsin johdolla, että he antavat sotilaallista tukea meille ja Baltian maille, jos meitä uhataan. Ruotsi ei siis lupasi ettei se aio katsoa sivusta, jos naapurimaihin hyökätään ja jatkoi, että ”edellytämme myös, että nekään eivät ole passiivisia, jos meitä uhataan”.
Eilinen Svenska Dagbladet kuitenkin hieman himmensi tätä lupausta. Lehti kertoi miten kaksi venäläistä pommikonetta ja neljä hävittäjää pääsivät pääsiäisenä, osana yli 70 koneen Laatokan harjoitusta, yllättämään Ruotsin täydellisesti. Lehden mukaan ”Ruotsin ilmavoimat ei ehtinyt reagoida venäläiskoneisiin lainkaan.” SVD:n mukaan venäläiset ”harjoittelivat Ruotsiin iskemistä”. Ja maalina oli maan kaksi tärkeintä sotilasaluetta Tukholmassa ja maan eteläosassa. Simuloitu harjoitus oli vastaava kuin aiemmin Tyynellämerellä tehty. Ja illalla uutisissa kerrottiin, että vastaava on mahdollista ja todennäköistä myös muina juhlapyhinä ja viikonloppuina.
Yhdet koneet liikkeelle saatiin. Pohjoismaisia nekin. Nimittäin Tanskan koneet nousivat heti ilmaan. Mutta niitähän ei Suomessa saa laskea Nato-maasta kun tulevat.
Mikä on Ruotsin puolustuskyky? Se heidän oma asiansa. Millaista apua sieltä voisi saada? Se on jo myös meidänkin asia.
Ja miten on meidän omien hävittäjien laita? Ehtivätkö ne ilmaan myös juhannuksena?
…
Kello 13.22 ja eduskunnan työhuoneessa. Aamulla eduskunnassa kävi vieraanamme Hämeen Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunta. Mielenkiintoinen aamupalaveri eri eläkeläisjärjestöjen edustajien kanssa ja aikalailla yhtenäinen näkemys myös meillä kaikilla esiin nousseista asioista.
Nyt takana jo ympäristövaliokunta ja ulkoasiainvaliokunnankin kokous. Hetki aikaa työhuoneessa ja kahdelta sitten täysistuntoon.
Niin ja tänään illalla sitten Riihimäelle puhumaan Sote-uudistuksesta ja vanhuspalvelulaista Viialan Leipomon kahvilaan. Tervetuloa mukaan ekllo 18-19.
….
Kello 21.18 ja ilta jo kotona. Tänään eduskunnassa täysistunnossa nostin esille uuden EU-direktiivin josta sosiaalisessa mediassa levisi huhu, että direktiivin laintasolle vienti tarkoittaisi meillä Suomessa sitä, että karanneet lemmikitkin voisivat joutua koe-eläimiksi. Aihe oli minulle vieras ja nostinkin asian muutaman yhteydenoton jälkeen istunnossa esille. Vastaus huoleen kuului näin valiokunnan selvityksen kautta näin: ”Villiintyneiden ja irrallaan tavattujen kotieläinten käytön tulee olla koe-eläintoiminnassa pääsääntöisesti kiellettyä. Lakiehdotuksen 26 §:n mukaan hankelupalautakunta voi myöntää luvan näiden eläinten käyttöön vain, jos eläinten terveyttä ja hyvinvointia taikka ympäristön tai ihmisten ja eläinten terveyden vakavia uhkia koskeville tutkimuksille on erityinen tarve ja jos voidaan tieteellisesti perustella, että hankkeen tarkoitus voidaan saavuttaa vain käyttämällä irrallaan tavattuja tai villiintyneitä kotieläinlajiin kuuluvia eläimiä. Tällaisia poikkeuksellisia tutkimuksia voisivat olla esimerkiksi näiden eläinten terveyteen liittyvät tieteelliset kartoitustutkimukset, hyvinvointia selvittävät tutkimukset tai eläinten ekologisia vaikutuksia selvittävät tutkimukset.” Malli siis lopulta sama kuin esille nostetussa Iso-Britanniassa saman direktiivin kohdalla.
Täysistunnosta sitten Ylen Politiikan Puhemyllyn kautta Riihimäelle. Illalla Viialan Leipomokahvilassa keskustelutilaisuus missä alustin aluksi vanhuspalvelulaista ja sote-uudistuksesta. Sen jälkeen hyvä ja vilkas keskustelu. Erittäin onnistunut ja kiva tilaisuus ja siitä suuri kiitos Mika Koivuniemelle. Tällaisia iltoja pitäisi järjestää useamminkin. Hyvä.