Sähkön siirtohintoihin voidaan ja tulee puuttua

Kynästä, lauantaina 28.11.2020

Sähköverkkotoiminta on ns. luonnollinen monopoli. Meillä itsellämme ei ole mahdollisuutta valita, miltä verkkoyhtiöltä sähkön siirtopalvelun hankimme. Tämä osaltaan on mahdollistanut sen, että sähkönverkkoyhtiöt ovatkin käärineet kohtuuttomia tuottoja viime vuosina.

Nostinkin jokin aika sitten itse eduskunnassa esille muutaman sähkölaskun. Toisessa sähkölaskun loppusumma oli yli 100 euroa, ja tästä itse sähkön osuus noin 1,5 euroa. Loppu sähkönsiirtoa ja veroja. Toisessa sähkönkulutus oli puhdas 0 kWh, ja laskussa lähes 75 euroa sähkönsiirtoa. Maksu siis tuli tällekin laskunsaajalle ”verkon uudistamisesta”, jota ei oltu edes siis tehty, ja myös sähkönsiirrosta sähköstä, jota ei oltu edes siirretty.

Sähkön siirtohinnat ovatkin kaksinkertaistuneet reilussa kymmenessä vuodessa. Ja vaikka sähköyhtiöt perustelevatkin hintojaan maakaapeloinnilla niin tosiasiallisesti se ei selitä kuin pienen osan verkkoyhtiöiden miljoonatuotoista.

Fortumin jakeluverkkojen myynti oli aikoinaan virhe, sen kokoomus on tunnustanut. Yksin verkkojen omistus ei kuitenkaan ratkaise hintakysymystä. Kyse ei siis ole pelkästään Carunasta tai Eleniasta vaan suurin osa maamme noin 80 sähkön jakeluverkkoyhtiöstä on edelleen kuntien tai kuntaenemmistöisessä omistuksessa. Siirtohintoja ovat siis nostaneet myös kuntien omistuksessa olevat verkkoyhtiöt. Eräs suurimmista juuri kuntaomisteisestä yhtiöstä on nostanut siirron perusmaksua neljässä vuodessa 85 prosenttia.

Koska kilpailu ei voi toimia verkkotoiminnassa niin ei ole myöskään markkinoilta tulevaa painetta pitää hintoja alhaalla. Tarvitaankin vahvaa sääntelyä asiakkaiden suojaksi.

Tarvitaan siis mittava remontti siirtohintojen pistämiseksi kurissa. Olemme jättäneetkin kollegani Heikki Vestmanin johdolla lakialoitteen, mikä leikkaisi verkkoyhtiöille nykyisin sallittuja monopolituottoja tutkitusti jopa 500 milj. eurolla. Nykyinen, keskustalaisen energiaministerin vuonna 2016 valmistelema, hintasääntely maksaa ylimääräistä kuluttajille yli miljoona euroa joka ikinen päivä.

Nykymalli sallii laskuttaa kuluttajilta sellaisista sähköverkon kustannuksista, joita ei oikeasti ole. Hintojen pitääkin vastata toiminnan kustannuksia. Tarvitaan lakiin kirjattua kohtuutta. Nykyhallitus on kuitenkin väistellyt vastuutaan väittämällä, että EU-direktiivi estää eduskuntaa säätämästä lailla sähkön siirtohintojen tason määrittävästä valvontamallista. Tämä ei pidä paikkaansa. Lakiin voidaan, esimerkiksi Itävallan tapaan, kirjata yleiset kohtuuden periaatteet, joihin siirtohintasääntelyn pitää perustua.

Nykylaki lisäksi kannustaa verkkoyhtiöitä vetämään maakaapelia, vaikka kallioon, koska se saa laskuttaa kaiken ja vielä tuoton päälle kuluttajilta. Järjettömiin yli-investointeihin tuleekin puuttua. Yksin sähköverkon parantamisessa säästöpotentiaali on tutkitusti miljardi euroa.

Hallitus on pohtinut vain kuitenkin siirtohintojen korotuskaton laskemista 12,5 prosenttiin nykyisestä 15 prosentista. Miksi tehdä riittämätön uudistus ja jättää se vielä alle puolitiehen? Mielestäni tämä korotuskatto pitää laskea saman tien 5 prosenttiin.

Maamme on historiallisen suuressa talouskriisissä. Emme voi sallia, että yksi toimiala saa kääriä muhkeita monopolituottoja sivuuttaen kohtuuden vaatimukset. Ongelma ei koske vain yksityisesti omistettuja verkkoja. Niin kuin edellä kirjoitin merkittävä osa jakeluverkoista on yhä kuntien hallinnassa. Kuntien enemmistöomistuksessa olevat verkkoyhtiöt ovatkin jakaneet kuluneen neljän vuoden aikana voittoja yli 600 miljoonaa euroa. Vain muutamat verkkoyhtiöt ovat ilmoittaneet laskevansa siirtohintoja koronakriisin vuoksi. Verkkoyhtiöiltä, jos joltain on vaadittava yhteiskuntavastuuta näinä aikoina.

Timo Heinonen
kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan vastaava (kok.)

Kommentit