Aikamoinen määrä on jälleen tänäkin kesänä tullut kierrettyä kesätapahtumia ja markkinoita. Olen vähän sellainen luonnekin, että en osaa paikallani olla ja minulle nämä tapahtumat kuuluvat ns. kesään. Ja neuvoihan kollegani ja ystäväni ministeri Pertti Salolainenkin aikanaan, että pitää olla tavattavissa vaalien välissäkin. Se on muuten ollut hyvä ohje ja neuvo ja erottaa monesti toiset toisista. Tänäkin kesänä on siis kalenteri täyttynyt aiempien kesien tapaan eri markkinoista, kokoomus-tapahtumista, kesäteattereista, konserteista, urheilukilpailuista ja -tapahtumista ja monista muista. Ihan sellaisia tyhjiä päiviä en oikeastaan kaipaakaan vaan ehkä nopemmin kaipaa joutenollessani liikkeelle pääsyä.
Tänäänkin hellepäivä sujui mukavasti kaksien aikalailla minulle perinteisten kesämarkkinoiden parissa. Ensin aamusta ajelimme Maakylään Suoramyyntitila Mikkolan Kesämarkkinoille. Väkeä hyvin jo aamusta asti liikkeellä ja monta mukavaa keskustelua hyvän kahvin ja tämän satokauden herkkujen lomassa. Puhetta riitti Mikkolassa mm. suomalaisesta ruuantuotannosta, valokuituhankkeista tänne maaseudulle, tieremonteista joille joulukuussa sain järjestettyä Hämeeseen ja myös Lopellekin ennätyssumman rahoitusta ja myös opiskelijoiden välivuosista. Nuo tieremontit alkavat vasta loppukesästä tai syksystä kun soratiet hieman märempiä. Kaikki pitäisi olla lokakuulle sitten valmista. Valokuituhanke myös etenee ja rakennamme Lopen kunnan puolesta runkoverkkoa nyt Joentakaa Sajaniemen ja Läyliäisten kautta aina Maakylään Vihtijärven rajalle asti. Tämä verkko pitäisi olla myös kesän lopulla valmis ja toivottavasti pian myös saamme sieltä liittyjiä verkkoon. Järventaustan kylähanke etenee myös hienosti ja satakunta liittyjää jo mukana ja lisää tulee koko ajan. Toivottavasti saamme myös vastaavia hankkeita liikkeelle vielä Länsi-Lopellekin. Nyt näyttää, että vihdoinkin tässäkin ns. hyvä pöhinä päällä ja kunnassa vahva tahto myös luottamushenkilöillä lopulta tätä hommaa eteenpäin viedä. Olen varma, että nopeat tietoliikenneyhteydet avaavat kuntaamme paljon uusia mahdollisuuksia niin yritystoiminnalle kuin asumiseen ja vapaa-ajanasumiseenkin. Vetovoimatekijä aivan varmasti.
Anne ja Antti Mikkolan Suoramyynnin markkinoilta sitten Renkoon. Renkoviikko siellä huipentui jälleen Jaakonmarkkinoihin ja jos Maakylässä oli hyvin väkeä niin Rengossa oli valtavasti. Upea helteinen sää ja paljon myyjiä ja ihmisiä siis todella paljon. Rengossa puhutti myös tieasiat ja kyläkoulujenkin kohtalot. Sain mm. yhdelle pariskunnalle kertoa miten me olemme Lopella onnistuneet turvaamaan ja nyt myös kehittämään kyläkouluja. Monessa kunnassa on valittu toisenlainen tie ja itse uskon, että meidän valinta on lopulta se oikea. Vahva ja elinvoimainen kyläkoulu on sellainen vetovoimatekijä tulevaisuudessa, että oksat pois. Näin uskon ainakin itse ja onneksi meillä Lopella myös valtaosa muistakin luottamushenkilöistä. Rengossa kiitosta sain kansallispuistojen remontti- ja kehittämisrahoista mm. Liesjärvelle ja Torronsuolle ja Aulangolle. Yksi viidenhengen kaveriporukka sanoivat, että se oli syy miksi lopulta minua keväällä olivat sitten äänestäneet. Mukava kuulla, että työ näkyy ja kuuluu ja tuottaa myös tulosta. Lupaan jatkaa tätäkin työtä tälläkin kaudella vaikka oppositiosta se ei niin helppoa olekaan. Nyt päävastuu muilla puolueilla, mutta onneksi viime joulun potit hyvin muistissa ja kannustamassa nyt myös nykyisia hallituspuolueita jatkamaan myös pienempien teiden remontteja, isompia asfaltointeja ja myös luontokohteiden peruskorjauksia ja kehittämistä. Lupaan tukea ja kannustaa tässäkin.
Hienot markkinat siis myös Rengossa ja oli mukava nähdä myös lapsuuden parasta kaveriani Tuomisen Petriäkin siellä. Paljon hienoja muistoja lapsuudesta ja myös nuoruudesta. Ystävä.
Nyt jo Pekkalassa ja takaisin järven rannassa. Loppijärvi kauneimmillaan ja kävimme juuri uimassa Isonsaaren haudalla. Taidan laittaa saunan lämpiämään ettei illallakaan hiki pääse laskemaan.
Niin ja tänäänhän pitää taivaallekin katsella. Ainakin muistellen. Viikolla upea punainen kuu kuunpimennyksen myötä ja tänään sitten täyteen 50 vuotta kuun valloituksesta.
”Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle”
Ensimmäisestä kuukävelystä tulee tänään kuluneeksi siis tasan 50 vuotta. Apollo 11 astronautit Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat Kuuhun illalla 20. heinäkuuta 1969. Michael Collins, joka oli Apollo 11 kolmas miehistön jäsen jäi Kuun kiertoradalle.
Miksi seuraavan 50 vuoden aikana ei kuussa enää uudelleen käyty? Olisiko se ollut turhaa? Oliko avaruudessa mielenkiintoisempaakin tekemistä ja tutkittavaa? Monesti olen tätä pohtinut. Oliko Kuun valloitus siis kuitenkin enemmän imagosotaa, kuin aidosti suuri askel ihmiskunnalle?
Mielenkiintoista nähdä meneekö jotkut vielä Kuuhun? Onko siellä seuraavaksi kiinalaiset? Jos menevät niin miksi? Onko se jälleen imago taistelun voitto?
Mars on kuitenkin kaukainen haave vielä. Tuntuu siltä, että sinne ei ole meno-paluu-lipun rahoitusta edes jenkeillä. Onko osaamistakaan?