Eilinen päivä oli syäkähdyttävä. Pysäyttävä. Vahva.
Saatoimme eilen yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren hänen viimeiselle matkalleen. Jo eilen täällä kirjoitin päivästä, mutta halusin vielä tänään palata tunnelmiin ja erityisesti tähän koskettavaa virteen 501.
Jaakko Löytyn sanoittama Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää -virsi kaikui eilen Helsingin Tuomiokirkossa. Minulle siitä tuli eilen Martin Virsi. Virsi vie meidät Afrikkaan. Eteläafrikkalainen Enoch Sontonga sävelsi sen alkuosan jo vuonna 1897. Sontangan sävelys oli nimeltään ”Nkosi Sikelel’ iAfrika” eli ”Jumala siunaa Afrikkaa. Sävelmästä tuli myöhemmin myös osa Etelä-Afrikan kansallislaulua.
Suomalaisen virren sävelmään sanoittaneen Jaakko Löytyn vanhemmat olivat lähetystyössä Ahtisaarelle rakkaaksi muodostuneessa Namibiassa. Virsi kirjattiin meidän virsikirjaan osastoon Lapset, lastenvirret. Ruotsissa virsi on ruotsinkieliseksi käännettynä virsikirjassa osastossa ”Elämä Jumalan maailmassa.”
Itse muistan tämän virren jo ala-asteajoiltani. Sen sävel oli tarttuva ja sanat puhuttelevat. Sitä ne olivat eilenkin Ahtisaaren hautajaisissakin. Sillä lasten kaltaisten on Taivasten valtakunta.
Vaikka virrellä on erityinen yhteys juuri Afrikan mantereeseen, niin siinä kuitenkin muistetaan jokaista maaosaa erikseen. Pyydetään siunausta koko maailmalle ja erityisesti kärsiville lapsille. Heidän kohtalonsa koskettaa meitä kaikkia ja tämä virsi on tänään minusta myös meidän aikuistenkin virsi – kaiken ikäisten virsi – yhteinen virsi.
Martin Virsi.
Kertosäkeessä saamme laulaa: ”Siunaa koko maailmaa” ja virressä pyydetään siunausta joka maanosalle erikseen: ”Varjele ja siunaa Afrikkaa, Amerikan maita, Eurooppaa, Australiaa, suurta Aasiaa”.
Anna sen soida!
Tänään minun kalenterini on tyhjä. Aamusta jo hieman ulkona. Eilinen kyynelten virta taivaalta on jo ainakin tauonnut. Harmaa päivä tämäkin. Pidetään huolta toisistamme.
Ja muistetaan presidentti Martti Ahtisaaren tärkein perintö ja testamentti:
Rauha on tahdon asia.