”Nähdään vielä”
Sanoi Isäni, kun lähdin. Hyvä lupaus ja toivorikkaus.

Kolme polvea. Kaksi isää. ”Nähdään vielä”, sanoi Isäni, kun lähdin. Hyvä lupaus ja toivorikkaus ❤️
Isänpäivä. Kaikkein tärkeimmän luottamustehtäväni juhlapäivä, mutta myös päivä kiittää omaa isää, isoisiä ja menneitäkin sukupolvia.
”Jos miestä missä tarvitaan, maan eestä vaikka kaatumaan, niin uljaita on uroita, on järkeä, on kuntoa…”
Näin laulamme Hämäläisten laulussa ja näin on menneet sukupolvet toimineetkin ja olen varma, että niin toimisimme tänään ja huomennakin.
Oma isäni on jo väsynyt. Hauras. Vein isän lempikaramellejä Vihreitä kuulia. Ihan kuin olisivat Fazerilla isän vanhenemisen huomanneet. Isot vihreät kuulat ovat nimittäin saaneet rinnalle helpommin herkuteltavat suhklaisetvihreätkuulat. Isä tykkäsi.
Löimme kolmessa polvessa kädet yhteen ja isä totesi, että ”nähdään vielä”. Näemme.
Aamulla jo varhain perhe herätti sänkyyn aamupalalla ja lahjaksi upea käsitöissä tehty seinäkello. Kellot jotenkin nyt mielessä paljon. Otin muutama kuukausi sitten käyttöön isäni vanhan Citizenin – sellaisen legendaarisen, missä on sekä viisarit kertomassa paljonko kello on ja diginäyttö kertomassa miten se kirjoitetaan :). Ajattelin sitä kantaa nyt mukanani.
Iltapäivällä perhe teki vielä isänpäivän juhlalounaan. Jänistä ja kaurista. Olipa hyvää ja tässä seurassa. Ja vähän Pekkalaankin ehdimme ja nyt kotipeli-iltaa.
Isänä on kiva olla.