Elisa. ❤️
Elisa on rakas kummityttömme. Nyt tänään konfirmoitu ihana nuori. 15 vuotta sitten saimme Sadun kanssa Maisalta ja serkultani Terolta tärkeän tehtävän. He pyysivät meitä pienen vauvansa kummeiksi. Kasteessa tyttö sai nimekseen Elisa. Tänään hän on meidän perheelle Eltsu – kuin oma tytär – kuin lastemme isosisko. Helmeksi kasvanut.
Tänään, kun kauniin kirkkomme ovet aukenivat niin tuntui sydämessä erityiselle. Elisa oli valikoitunut hyvän ystävänsä Sofian kanssa ristikulkueen kynttilöiden kantajiksi ja ovesta asteli sisään valkoiseen albaan pukeutuneet kuvan kauniit elämää täynnä olevat nuoret. Niin kauniina ja niin uteliaina kohti elämää.
Oli myös erityisen hienoa saada laittaa oikea käsi tämän tytön pään päälle siunauksen merkiksi. Ja seurata näiden nuorten juhlahetkeä. Aivan ihastuttavia katseita ja hymyjä. Kummisedän katse kohtasi useamman kerran Eltsun katseen ja se tuntui muuten syvällä. Ja myös Sofian vastaus hymyllä hymyyn.
Juhlapäivä jatkui sitten Elisan kodissa juhlalla. Olin pyytänyt Elisalta lupaa pitää pienen puheen hänelle. Sain myöntävän vastauksen – Totta kai. Ja olikin kiva puhua tälle Nuorelle. Kiittää Maisaa ja Teroa kutsusta kummeiksi. Kiittää Eltsua yhteisistä hetkistä ja retkistä. Elisasta on tullut kuin oma tyttö, lapsillemme isosisko. Meidän pienempi lapsi tuumasikin viikolla, kun Elisa oli Pekkalassa käymässä, että ”mähän voin tulla molempiin”. Tämä siis vastauksena siihen, kun Elisa kertoi, että ensin päivällä juhliin on kutsuttu sukulaiset ja sitten illansuussa ystävät. Lapsemme totesi, että ”mehän olemme olempia”. Niin toivottavasti olemme läpi elämän. Totesinkin Elisalle ja myös lapsellemme, että ”elämässä kuitenkin ystävät voi valita, sukulaisia ei”. Hyvä pitää huolta ja ruokkia siis ennen muuta ystävyyttä.
Elisalle valitsin tähän päivään runoksi edesmenneen ystäväni Tommyn kauniin runon Pieni laulu ihmisestä. Rippipappi, kirkkoherra, Tuomas puhui tänään nuorille tehtävään lähettämisestä. Tämän Tommyn runon sanoin halusin Eltsua nyt elämään eteenpäin laittaa.
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.Ihminen tarvitsee ihmistä.
– Tommy Tabermannm, Maa, 1987 –
Kun tuosta suvusta oli puhe. Niin tähän kuvaan sisältyy hauska tarina. Rakas enoni Pekka jäi nimittäin rippikoulussa aikanaan luokalle, kun hän kiipesi tuonne oven päällä olevan vuosiluvun päälle ja seisoi siellä päällään. Aika hurja temppu – hullukin. Onneksi ei sattunut mitään. Sellaista sukua 🙂 Ja sitä sukuahan ei siis voinut itse valita 🙂
Annoimme Elisalle lahjaksi rippiristin. Tänään sen sain Elisan kaulaan laittaa. Ja samalla aamulla laitoin myös omaan kaulaani ensimmäistä kertaa elämässäni ristin. En itse sellaista ole koskaan saanut ja nyt tuntui Eltsun juhlapäivänä oikealla laittaa sellainen myös omaan kaulaan. Ja lisäksi annoimme Elisalle kaksi Kesoilin Kristallista Shampanjalasia. Muistoksi edesmenneestä Tapio-vaarista ja muistutuksi juurista ja siitä suvusta. Ja myös istutimme Elisan ja Tero-serkkuni kanssa illalla Elisan kotitalon pihaan Kaunotar -syreenin. Se kukkiin siinä ja muistuttaa tästä juhlapäivästä pitkään.
Kiitos Rakas Elisa. Sinä olet.
….
Kauniiseen päivään mahtui myös toisen hienon nuoren Vilin konfirmaatio. Serkkuni tytön Johannan esikoisen juhlapäivä. Vilin juhlaa juhlittiin Toivosen perheen uudessa kodissa Ilkossa. Mäkelän Simon aikanaan rakennuttama upea suuri talo on saanut Toivosten perheen johdolla uutta elämää. Kaunis talo ja hieno perhe. Perhe, jonka kanssa saamme myös naapurimökeillä kesiäkin viettää. Kiitos myös Vilille hienosta juhlasta ja koko Toivosen perheelle kutsusta ja ennen muuta siitä ystävyydestä.